OVATKO TERÄSI RUOSTEESSA?

Aamulla, kun ajoin tallilta kotiin, nousi mieleeni kuva kahdesta luistelijattaresta.  Tarina lähti elämään sisälläni ja siitä muotoutui seuraavanlainen: 

Kaksi taitoluistelijaa olivat menossa harjoituksiin.  Molemmilla oli olallaan juuri teroitetut kauniin valkoiset luistimet.  Harjoitukset sujuivat hienosti.  Vaikka pyllähdyksiä tuli, molemmat pääsivät nopeasti takaisin pystyyn ja harjoitukset jatkuivat.  Molemmat auttoivat toisiaan. Valmentaja oli innoissaan.

Erään kerran harjoitukset eivät sujuneetkaan entiseen malliin.  Toisen luistelijattaren terät oli unohdettu kokonaan teroittaa.  Terät eivät olleet enää kirkkaat ja kiiltävät, vaan ruostepilkkuja oli siellä täällä.  Pyllähdyksiä tuli sen vuoksi tämän tästä ja valmentaja päätti, että luistelijat oli erotettava toisistaan, toinen kentän toiseen päähän ja toinen toiseen.  Näin toisen pystyyn auttaminenkin oli mahdotonta. Oli selvittävä yksin.  

Koitti kilpailupäivä. Luistelija, jonka terät olivat aina iskussa ja kiiltävät, voitti kirkkaimman palkinnon.  Paitsi harjoittelu, myös valveilla olo siivittivät palkintoon.  Treenin lisäksi tarvittiin säännöllistä terien teroittamista. 

Tarinan opetus:

Hengellisessä elämässä ovat myös tietyt lainalaisuudet.  Jeesus vietti opetuslastensa kanssa viimeisiä hetkiään maan päällä ja huomasi, kuinka opetuslapset nukkuivat, vaikka heidän piti olla valveilla.  Jeesuksen vangitsemishetki oli lähellä.  Miltähän Jeesuksesta mahtoikaan tuntua, kun Hänen kaikkein lähimpänsä nukkuivat niinkin kriittisellä hetkellä?  On selvä, ettei kukaan tahdo tulla poisviedyksi niin, että rakkaimmat ja lähimmät ovat pois näkemästä.  Tätäkö Jeesus halusi meidän mieliimme teroittaa?  Hereillä olo kriittisellä hetkellä on tärkeää. Ja, kriittinen hetki maailmassa on nyt.  Elämme Lopun ajassa. 

Luuk. 22:46:

Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

TEROITETAAN MIELENNE JUMALAN SANALLA

Hepr. 4:12 sanoo:

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija";

Meidän mielemme teroittaja on Jumalan Sana, Raamattu.  On tärkeää pureutua siihen ja pitää siitä kiinni.  Jumalan Sana valmentaa meitä kohti Taivasta, voittopalkintoa.  Olen murehtinut viime aikoina Jumalan Sanan vähäistä painoarvoa ja valmentajan roolia suomalaisessa kristillisyydessämme.   Evankeliumia on kyllä julistettu, mikä on tärkeää, mutta kasvu ja juurtuminen Jumalan Sanaan, Kristukseen, on jäänyt liian vähäiseksi.  Nyt on muutoksen aika!

Mistä tiedän, että Raamatun opetusta on ollut liian vähän? Eikö se kaikki näy siinä, että "pyllähdyksiä" on liian paljon ja Jumalan auktoriteettia elämässä kaikkinensa on kyseenalaistettu.  Ihminen palvoo luotua enemmän kuin Luojaa. On riitoja kristillisellä kentällä.  Jumala on kuitenkin Rakkaus. Hän ei lyö lyötyä, eikä ummista silmiään ihmisen todelliselta hädältä. Ihmiset eivät erota hengellisillä aisteillaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Juuri sen erottamiseenhan meidän kristittyinä Herraan uskovina tulisi kasvaa, eikö?  Jos terä olisi teroitettu säännöllisesti ja ajallaan, olisimme jo voittojen kimpussa!

Löysin vanhasta Tuomas Leväsen suomentamasta pyhästä kirjoituksesta mielenkiintoisen katkelman.  Kyseessä on Dionysiuksen kirje Timoteukselle. 

Taustaa: Vanhin tunnettu käsikirjoitus on arameankielinen BL.MS.Add.17214 600-luvulta. Sen lisäksi tekstistä on olemassa noin 60 käsikirjoitusta latinan, armenian, georgian ja arabian kielillä, kaikki jonkin verran uudempia. Suomennettu loka-marraskuussa 2017/ Tuomas Levänen.

Tekstinpätkä kirjeestä: 

Veljeni Timoteus, nämä, joita rakastit ja kaipasit koko sydämestäsi, eivät ole erossa kuolemassa, kuten he ovat erossa tässä elämässä, kuten kuningas Saul ja Joonatan. Ei minuakaan erotettu meidän opettajastamme, ennen kuin pahantekijät erottivat meidät. Tässä ajassa erottaminen ei ole ikuista. Henki tuntee hänen rakkaansa, vaikka erohetkellä ei sanottaisi sanaakaan. Mutta jos ylösnousemuksen päivänäkin joudumme olemaan erossa, se on jo suuri menetys. Mutta todellakin, veljeni, voi näitä lapsia, joilta vietiin hengellinen isä. Riistetty tältä laumalta pois. Voi meitäkin, veljeni, joilta on viety meidän hengelliset opettajamme, nuo, joilla oli ymmärrys vanhasta ja uudesta opetuksesta ja he osasivat sitoa ne toisiinsa kirjeissään. Yksi niistä sanoo, että ”jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa”.

LOPPUPÄÄTELMÄT:

Seurakunta lopun aikana tulee olemaan voittoisa Jumalan lasten joukko. Sen valmistautuminen kotiin pääsyyn on sidottu Jumalan Sanan auktoriteetin voimaan ja kunniaan.  Kaikki ne lupaukset, jotka Sanassa on annettu niille, jotka puhtain valkoisin jaloin ja sydämin siivittävät evankeliumin voittokulkua eteenpäin.  On aivan turha meidän napista Jumalalle, jos Hän ei vastaan rukouksiimme. Olemmeko me tehneet osuutemme?  

Jumala vastaa rukouksiimme ja virittää armolahjamme palaviksi, kun me olemme hereillä ja valmiit seuraamaan Häntä.  Hän ei ole kuolleitten, vaan elävien Herra ja Vapahtaja!  Ja, vielä. On aika auttaa toinen toisiamme nousemaan pystyyn.  Jumalan lasten erilaisuus on valtava voimavara evankeliumin työssä. Jätetään kaikki tuomiot Jumalalle!

Jaak. 5:16:

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

1 Piet. 4:8:

Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".

Rukous: Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi velttouteni ja uneliaisuuteni.  Anna minulle halu pureutua Sanaan ja kasvaa Sinun Sanasi valossa.  Anna Pyhän Henkesi opettaa minulle kirjoituksiasi ja avata hengelleni salaisuuksia, joita sinne on talletettu.  Kiitos, että olet luvannut omillesi, ettei Herran päivä yllätä heitä, vaan että saamme olla kasvot kohotettuina Sinuun ja valmiudessa joka päivä.  Tähän turvaan tänään.  Aamen. 

Katja-Leena