JUMALAN IHMINEN
Millainen on Jumalan ihminen? Eräs julistaja osoitti sanansa kuulijoille käyttäen ilmaisua "Jumalan ihmiset". Niinpä ilmaisu jäi pyörimään mieleeni. Eivätkö kaikki ole Jumalan ihmisiä? Jumala on luonut ihmisen, siinä mielessä me olemme kyllä kaikki Hänen tekojaan. Mutta, mitä on todella olla Jumalan ihminen? Haluanko minä olla sellainen tänään? Haluatko sinä?
1 Tim. 6. luku:
10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. | |||||||||
11 Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. | |||||||||
12 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. | |||||||||
13 Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen... | |||||||||
PAKENE " VÄÄRÄÄ RIKKAUTTA " Ensinnäkin Raamattu kehottaa Jumalan ihmistä pakenemaan maallisen rikkauden tuomaa vääränlaista otetta elämässään. Ihminen voi menettää siinä sielunsa. Raha itsessään ei ole hyvä tai paha, vaan välttämätön maksuväline elämisen kannalta. Mutta, se voi syöstä tuhoon, mikäli se saa ihmisen otteeseensa. Tiedämme toki rahan mukanaan tuomat vaarat: ylellinen elämä ja vääristynyt kuva monestakin eri asiasta. On vaara ylpistyä ja tulla riippumattomaksi Jumalasta. On ollut rikkaita, jotka ovat lopulta päätyneet tuhoon. Raha ei ratkaisut heidän ongelmiaan. Päinvastoin. Raha vei turmioon. Järkyttävä loppu elämälle. Sen sijaan ollaksemme Jumalan ihmisiä meidän tulee tavoitella kokonaan muunlaisia asioita. Näin apostoli Paavali nuorta Timoteusta opettaa. Vanhurskaus, mikä tarkoittaa pukeutumista Kristukseen, tuo mukanaan toisenlaisen elämäntyylin ja halun tehdä Jumalan tahdon omassa elämässä. Siitä on suuren maailman glamour ja loiste kaukana! PITÄÄKÖ USKON NÄKYÄ? Todellinen Kristuksen seuraaminen näkyy ja jättää ympäristöönsä jäljen. On turha väittää mitään muuta. Jeesus jätti pysyvän jäljen. Hänen askelissaan me tallaamme samoja jälkiä. Onhan selvä, että viimeisellä tuomiolla voisivat jotkut päästä syyttämään ja osoittamaan toisia sormella: " Hei, ei tuo ansaitse yhtään se enempää taivasta kuin minäkään "! Jokainen voi kyllä väittää uskoneensa, mutta teot; ne ovat Jumalasta! Jaak. 2: 26: Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut. Jos sinulle on opetettu, ettei tekoja tarvita, on minun sanottava, että sellainen opetus on väärin. Tekoja tarvitaan; mutta ne ovat Jumalan tekoja, eivät meidän. Tässä on se ero. Kuuliaisuus on enemmän kuin uhri. Selvennän hieman: USKOLLISUUS JUMALALLE PALKITAAN Näin unen, missä minulla oli oma matkaseurueeni opastettavana. Kyse oli laivamatkasta jonnekin. Halusin mennä antamaan ryhmälleni kuulutuksen seuraavaa etappia varten. En päässyt sitä tekemään, sillä se jotenkin torpattiin toisten taholta. Mietin tätä aamulla. Ajattelin, että totta! Olen saanut tehtäväkseni kaiuttaa Jumalan sanaa ja varustaa sillä ihmisiä, kanssamatkaajiani. Siihen Jumala on minut kutsunut ja tahdon olla tehtävässäni uskollinen. Joskus on kuitenkin niin, että vaikka me teemme osuutemme, muut saattavat vaikeuttaa tai jopa estää työmme. Tärkeintä on kuitenkin, että toimimme itse oikein suhteessa lähimmäisiimme, ja teemme oman osuutemme Herramme tehtävänannosta, maksoi mitä maksoi. Jumala ei vaadi meiltä muuta. Jokainen on vastuussa omasta tontistaan. Meidän ei pidä lannistua, vaan jatkaa työtämme luottaen Häneen. Hän itse vastaa työstään. Vaikka joskus näemme näennäisesti tappioita, on Jumala kuitenkin suurempi ja tietää kaiken. Ilm. 17: 4:
|
Kommentit