SAAVUTTAVA RUKOUS

Ystäväni oli valinnut naisteniltaamme aiheeksi rukous. Siitä oli hieno päästä jakamaan ajatuksia ja kokemuksia yhdessä. Rukous on hengittämistä suhteessa Jumalaan. Se pitää hengellistä vireystasoamme yllä.  Olen kuullut jonkun todenneen:" Eikö jokainen isä toivo lapsensa kommunikoivan kanssaan? Samoin on Jumalan laita suhteessa meihin ".  Jumala odottaa, että olemme yhteydessä Häneen. Päivittäin. 

Minä tunnustan, että olen itse rukoilijana ollut heikko.  Rukousvoittoja ei kauheasti ole esittää. Mutta olen oppinut luottamaan myös toisten apuun. Uskon, että yhteisessä rukouksessa piilee valtava voima.  

Rukous ei saa jäädä pelkän ajattelun tasolle; sen on noustava huuliltamme ilmoille asti. Ajattelu ei ole rukousta. 

Yksi syy siihen, etten ole rukoillut riittävästi, on se, että olen kokenut olevani huono ja jossakin mielessä kelvoton. Olen kokenut, että Jumala on niin Pyhä ja Suuri, että minun on tarkoin mietittävä, kuinka lähestyn Häntä. En kuitenkaan saa jäädä tällaisen ajatteluni taakse. On ryhdistäydyttävä.

Myönnän myös, että olen ollut laiska rukoilija ja valitellut kiireitäni. Tämä murehduttaa Jumalaa. Mutta suurin syy minun rukoilemattomuuteeni on tuo ensimmäinen; olen kokenut huonoutta.

Olen halunnut pohtia, millainen rukous saavuttaa Jumalan alttarin. Tässä jaan sinulle tekemiäni löytöjä. Ne ovat auttaneet itseäni ymmärtämään syvemmin, mistä rukouksessa on kyse.

1.  RUKOUS, JOKA EI NOUSE KATTOA KORKEAMMALLE

Muistin lukeneeni raamatusta sanankohdan, missä kerrottiin, kuinka rukous voi estyä kokonaan. Sanankohta löytyy 1 Piet. 3: 7:  "  Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi ".

Näyttää siltä, että rukouksemme sellaisessa tilassamme, jolloin olemme loukanneet ja tehneet väärin vaakatasossa toisiamme kohtaan, ei ole otollinen Jumalalle. Sana kehoittaa jokaista meitä kilpailemaan toistemme kunnioittamisessa. Ymmärrän tämän. 

Emme voi lähestyä Pyhää Jumalaa, mikäli emme elä sovussa toinen toistemme kanssa. Eihän maallinen isäkään palkitse lasta, jos hän kiukuttelee ja kohtelee vaikkapa sisaruksiaan kaltoin. Lapsen on ensin sovittava välinsä. Jumala ei edes kuuntele rukousta, joka lähtee sydämestä, missä on kaunaa, vääryyttä tai muuta sellaista jotakin kohtaan.  Sellaiset tulee ensin sovitella. 

2.  RUKOUS, JOSSA ON SISÄLTÖÄ

Näyttää myös siltä, että on olemassa rukousta, missä hoetaan tyhjiä ja mistä puuttuu sisältö. Olen ymmärtänyt elämäni varrella, että Jumala rakastaa tietynlaisia täsmärukouksia. Tällöin emme jaarittele Jumalalle kaikenlaista, tee selvityksiä jostakin, vaan rukoilemme niin, että muotoilemme sanamme oikeiden tarpeiden ja syiden pohjalta.  Tätä tukee sanankohta: " Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan"; Matt. 6:7.

3. VOIMARUKOUS, JOKA NOUSEE YKSEYDESTÄ

Room. 15:5-6:

"Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,

niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää". Vaikka em. sanankohta ei liity varsinaisesti rukoukseen, siinä puhutaan ylistämisestä ja sekin on läheistä kommunikaatiota suhteessa Jumalaan. Jumala ansaitsee meidän ylistyksemme kaiken sen vuoksi, mitä Hän on ja mitä Hän on tehnyt vuoksemme.  Olen huomannut, että tällaisessa sydämen asenteessa eli yksimielisyydessä ja ykseydessä kristittyjen kesken, on voima myös rukoukseen. Jumala yhtyy sellaiseen. Hän kuulee niitä, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, elävät rauhassa keskenään:  2 Tim. 2:22: Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.

4. LAPSENOMAINEN LUOTTAMUS RUKOUKSESSA

Itse olen saanut ehkä suurimmat siunaukset rukouksessa, kun puolestani on rukoillut lapsi tai ihminen, joka muuten on lapsenomaisesti asettanut luottamuksensa yksin Jumalaan ja Hänen mahdollisuuksiinsa. 

Minulla on kehitysvammainen sisko, Kirsi. Hänen rukouksensa on voimallista rukousta. Olen sitä mieltä, että rukoukset tulisi antaa tällaisten ihmisten hoidettavaksi.  Kun siskoni vie asioita Jumalalle, hän ei epäile, vaan suorastaan " tietää " Jumalan kuulevan. Ja, Jumala kuulee.  Suomen asiat olisivat paljon paremmassa mallissa, kun näitä rukoilijoita olisi enemmän! Ja, he voisivat opettaa meitä muitakin, minuakin, rukoilemaan entistä voimallisemmin. 

Luuk. 18:16:

"Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta".

LOPPUSANAT:

Tällaisia asioita nousi minun sydämelleni rukouksesta.  Aihe on laaja, mutta minulle tärkeää on, että rukous saavuttaa Isä Jumalan ja että Hän vastaa rukouksiin. Tullaan yhä enemmän tarvitseviksi ja lastenkaltaisiksi. Toivon, että löydöistäni on sinullekin apua. Kun rukoilemme, rukoillaan niin, että rukouksemme nousevat kattoa korkeammalle ja ovat voittoisia! Ole siunattu!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena