VIIMEINEN ATERIA - JOKAISELLA OMANSA

Olen pysähtynyt viimeisen aterian äärelle.  Ehkä Jumalan Henki avaa siitä jotakin. Murusia jaettavaksi. 

Jeesuksen ja opetuslasten viimeisestä yhteisestä ateriasta voit lukea mm. Luukkaan evankeliumin luvusta 22.

Jeesus vietti viimeisen ateriansa kahdentoista opetuslapsensa kanssa.  Opetuslapset valmistivat pääsiäislampaan Jeesukselta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Pöydässä oli myös viiniä ja happamatonta leipää murrettavaksi.  Jeesus tiesi tarkalleen, keitä hänen kanssaan pöydässä oli. Yksi joukosta oli kavaltaja Juudas.  Hän oli sydämessään päättänyt ilmiantaa Jeesuksen ylipapeille. Jeesus tiesi tämän. Hän tunsi jokaisen perinpohjin. Hän tuntee sinut ja minutkin; mutta olkoon se lohdullista meille. 

Mikä sai Juudaksen tekemään päätöksensä?  Olihan hän kulkenut Jeesuksen matkassa kolmisen vuotta. Nähnyt ihmeet, kuullut Jeesuksen opetusta ja ennen kaikkea tullut tuntemaan, millainen Hän oli.  Jeesus ilmensi Isän Jumalan sydämen maailmassa ollessaan; Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Ensinnäkin Raamattu sanoo; Luuk. 22 jae 3 kuinka Saatana meni Juudaaseen.  Saatana siis otti yhden opetuslapsista ja teki hänestä Jeesuksen kavaltajan. Miten järkyttävää.  Kuinka Jumala salli tämän?  Me emme voi tietää.  Kertomus jättää meille paljon avoimia kysymyksiä. Ainakin minulle.  Kuinka oli mahdollista, että yksi Jeesuksen kanssa eläneistä ja Hänen luottolapsistaan voisi alentua sellaiseen ja olla niin helppo saalis Saatanalle?  Se oli mahdollista. Kertomus osoittaa sen meille. Kaunistelematta. 

Myös Pietarille Jeesus joutui sanomana kerran ankarat sanat; Matt. 16:23: ....Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"  Myös Pietari oli kiusattu Saatanan taholta. Jeesuksen kuoltua Hän kielsi tuntevansa Jeesuksen hiilivalkealla.  Jeesus tiesi, että Pietari oli heikko ja altis kiusauksille.  Pietari, joka lopulta sai seurakunnan avaimet käteensä.  Kaiken tämän jälkeen. 

Tämä kaikki, ystävät, osoittaa meille sen, kuinka heikkoja me ihmiset olemme.  Jumala tietää ja tuntee ihmissydämen.  Me olemme heikkoja ja lankeevaisia; siksi me tarvitsemme kipeästi Jeesusta. Olemme kaikki vaarassa tulla eksytetyiksi ja meidän vaaranamme on Jeesuksen kieltäminen. 

ATERIA PUHUU JEESUKSEN JATKUVASTA LÄSNÄOLOSTA 

Jeesus asetti pääsiäislampaan opetuslastensa eteen.  Hän antoi heille toivon ja lupauksen. He tulisivat seuraavan kerran syömään yhdessä hänen kanssaan taivaan aterialla.  Sitä ennen opetuslasten tuli kiinnittää ajatuksensa ja katseensa pöydän antimiin ja itse Asettajaan.  Ne kuuluivat saumattomasti yhteen. Jeesus osoitti, että itse asiassa Hän ei poistuisi heidän keskeltään minnekään.  Aina, kun he tulisivat yhteen, olisi Hän heidän kanssaan. Ateriayhteys kuvastaa kaikkein syvintä yhteyttä ihmisten kesken. Se on jakamista ja saumatonta yhdessäoloa, perheyhteyttä parhaimmillaan. 

" Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." Matt. 18:20. 

Ihminen voi joutua vuosiakin kestävään ahjoon.

Opetuslapet joutuivat varmasti suureen koettelemukseen Jeesuksen lähdettyä fyysisesti pois heidän keskeltään.  Saatana seuloi heitä.  Heidän viimeinen ateriansa Jeesuksen kanssa avaa meille näkymät siihen todelliseen hengelliseen taisteluun, joka  jokaisen Jeesuksen seuraajan tulee käydä.  Kun olemme tulleet maistamaan Herran hyvyyttä, läsnäoloa ja voimaa, meidät viedäänkin ahjoon! 

Luuk. 22: 31-32:

" Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;

mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."

Kun meille rakas ja läheinen ihminen kuolee, otetaan meiltä pois, joudumme varmasti sisäiseen sekasortoon ja ulkoinen elämämmekin järkkyy.  On koottava itsensä, lähdettävä eteenpäin ja tartuttava arkeen uudella tavalla. Edessä voi olla vuosien mittainen tie löytää jälleen, mistä ottaa kiinni. Tiedämme tämän.  Jeesus valmisti opetuslapset poismenoonsa hienolla tavalla. Hän sanoi, ettei jättäisi heitä koskaan yksin. Opetuslapset eivät vain heti ymmärtäneet sitä. 

Itkin tänään erään rakkaan ystäväni kanssa puhelimisessa. Molemmat jaoimme kipujamme toisillemme.  Ystäväni kertoi teekupista, joka oli kaupan hyllyllä.  Tässä tarina lyhennettynä, niin kuin se jäi mieleeni: 

Teekuppia ihasteltiin kaupan hyllyllä, se oli saanut kauniin pinnan.   Yht´äkkiä kuppi alkoikin puhumaan ihailijoilleen.  Se sanoi; " En minä ole aina ollut näin kaunis ja sileä.  Ei. Olen tullut tänne  kaupan hyllylle kuuman ahjon läpi.  Kun minua poltettiin ja pintaani silotettiin, sanoin Herralleni, eikö tämä nyt riitä?   Herrani sanoi; Ei riitä, sillä nyt minä maalaan sinut myrkyllisillä ja pistävillä väreillä; ja sitten vien sinut takaisin uuniin.  Tähän minä jälleen sanoin, eikö se sitten jo riitä Herrani?  Ei, sanoi Herrani, sitten minun täytyy vielä käyttää sinua uunissa, vielä kuumemmassa ". Lopulta tarpeeksi poltetta saatuaan, kuppi näki itsensä peilistä.  Siitä oli tullut kaunis. 

Tämä kertomus lyhykäisyydessään kertoo meille sen, kuinka jokaisella meillä on viimeinen ateriamme, missä saatamme ymmärtää elämän rajallisuuden, sen ettei meille jää mitään muuta kuin Jeesus aterioimaan kanssamme.  Kun Hän on kanssamme, me käymme läpi ahjon ja tulen, mutta voimme tulla sieltä ulos yhdessä Hänen kanssaan.  Kun annamme Hänen olla matkassamme, maksoi mitä maksoi, Hän itse tekee meistä astioita omaan käyttöönsä.  Vasta sitten voimme sanoa Hänelle; 

" Tässä olen, lähetä minut "!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena