TODELLINEN "VAURAUS" NÄKYY USKALLUKSESSA

Pelko sitoo ihmistä ehkä kaikkein eniten. Rakkaudessa ei ole pelkoa, opettaa Jumalan Sana Raamattu.  Rakkaus on kaikkein suurin vaikutin elämässämme. Ilman rakkautta, meillä ei ole mitään, sanoo apostoli Paavali.  Rakkaus elämän perustana kasvattaa myös uskallukseen. Koska pelko vähenee, myös rohkeus lisääntyy.  Vaikutus on selkeä. 

1 Joh. 4:17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.

PELOSTA ROHKEUTEEN

Mutta, mistä rakkaudessa todellisuudessa on kyse? Luin poikani kirjahyllystä pätkän William Jokisen Näky-kirjaa viime vuosituhannen keskivaiheilta.  William kertoi käyneensä taivaassa. Rakkaus katsottiin kaiken kestävän vaikuttimeksi, kun tultiin Jumalan valtakuntaan. Toisaalta William näki, että rajan yli ei päästetty sellaisia puolisoita, jotka olivat rakastaneet kyllä toisiaan, mutta eivät olleet rakastaneet Jumalaa. Puolisot itkivät näyssä heidän jäätyään pois Jumalan valtakunnasta.  Näky oli siinä mielessä ahdistava. Aikoinaan kirja sai suuren suosion.  Herkkyydestäni johtuen, jouduin pian laskemaan kirjan käsistäni.

Itse olin hyvin pelokas ja herkkä lapsi.  Pelkäsin sairauksia, sotia, kuolemaa, jos läheisille sattuu jotakin ikävää jne.  Luulenpa, että jokainen miettii näitä asioita ainakin joskus. Mutta, jäädä pelon valtaan; se on lamauttavaa; koko elämän kannalta. 

Nuorena äitinä sairastuin paniikkihäiriöön ja pelkäsin yhä monenlaisia asioita. Tarkkailin kehoani, sain hyperventilaatiokohtauksia ja tarkkailin lasteni terveyttä joskus liiankin neuroottisesti.  Tosin elämä oli hektistä ja välillä sattui asioita, jotka laittoivat miettimään elämän vakavuutta. Hyvä ystävä kuoli ja suvussa oli sairautta.  Tällaiset vievät sen tosiasian äärelle, että elämä on hauras ja ainutkertainen.

Usko Jeesukseen on kuitenkin valanut elämääni rohkeutta. Jos olisin jäänyt kokonaan pelon vangiksi, en olisi uskaltanut elää ja tehdä joskus rohkeitakin päätöksiä.  Lisäksi olen ollut elämässäni kiitollinen hyvin monesta asiasta: lapsuuden perheestäni, puolisostani, omista lapsistani, isovanhemmistani jne.  Koen, että olen ollut siunattu monella tapaa. 

1 Joh. 4:12:

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.

1 Joh. 4:19:

Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.

Koska olen ymmärtänyt, että vauraus ei ole niinkään aineellisessa, vaan henkisessä pääomassa, olen halunnut perustaa myös perheen. Olen halunnut, että omat lapseni saavat kokea sitä samaa rakkautta ja huolenpitoa, josta itse olen saanut olla osallinen. Halu jakaa hyvää eteenpäin on mielestäni kristinuskon ytimessä. 

En väitä, että olen nyt sitten joku rohkeuden perikuva. En suinkaan. Jumalan rakkaus on kuitenkin sellaista, mikä pistää liikkeelle ja toimimaan. Jos me rakastamme Jumalaa, tahdomme olla Hänelle uskolliset ja toimia Hänen meille parhaaksi katsomallaan tavalla. Hän haluaa meidän jokaisen kohdalla toimia niin, että Hänen lsän sydämensä tulee tunnetuksi tässä maailmassa.  Hän luo uutta elämää, Hän antaa iloa ja rakkautta elämäämme, jaettavaksemme sitä eteenpäin.  

Ollaan kuulolla, ystävät, mitä Hän tekee. Hänellä on suunnitelma meidän jokaisen elämään; mittatilaustyönä tehty.  Jos pelkäämme, käännytään Hänen puoleensa ja kysytään: " Isä, mikä on Sinun tahtosi elämässäni? Kuinka se kaikki hyvä, millä olet elämääni siunannut menneinä vuosina, voisi tulla jaetuksi eteenpäin?  Millä tavoin kiitollisuus Sinua ja saamaani elämää kohtaan tulee näkyviin minun kauttani" ? 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! 

Rukous: " Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, auta minua peloissani ja epävarmuudessani, opeta luottamaan Sinuun ja siihen, että Sinä annat tulevaisuuden ja toivon lupauksesi mukaan. Herra, suo etten pidätä mitään itselläni, vaan että olisin valmis jakamaan siitä hyvästä, millä Sinä olet elämääni siunannut. Varjele minua itsekkyydeltä, omahyväisyydeltä, ylpeydeltä, kovuudelta, kiittämättömyydeltä ja kaiken tietämiseltä. Isä, Jeesuksen nimessä, jätän itseni ja läheiseni Sinun veresi suojaan ja kätesi siunauksen alle ".  Aamen. 

Katja-Leena