IHMEITÄ MATKANI VARRELLA, OSA II

Jumala on terveyden lähde jokaiselle meistä.  Hän on Parantajamme. Jes. 53; Hän sovitti syntimme ja kantoi kipumme ristinpuulle. Voimme kääntyä kivuissamme ja sairauksissamme Hänen puoleensa. 

PARANTUMISIA ELÄMÄSSÄNI:

Kun kolme vanhinta lastani olivat pieniä, sairastin usein angiinaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että minulle pitäisi tehdä kitarisaleikkaus mahdollisimman pian. Pelkäsin ja jännitin leikkausta. Olin kerran aiemmin ollut leikkauksessa ja herääminen siitä oli vaikeaa. Rukoilin: "Herrani, tiedät, kuinka pelkään leikkaukseen joutumista; armahda ja auta, ettei minun tarvitsisi käydä sitä nyt läpi; Sinä voit parantaa kurkkuni ".  Näin yksinkertaisen rukouksen lausuin.

Menin viimeiseen tarkastukseen hoitavan lääkärini luokse, ennen tulevaa leikkausta.  Hän katsoi kurkkuuni ja totesi: " Täällä näyttää kaikki hyvältä, et sinä mitään leikkausta tarvitse "!  Jeesus oli parantanut kurkkuni. Olin täynnä kiitollisuutta Häntä kohtaan!

Jalkani olivat erimittaiset suhteessa toisiinsa.  Oikea jalkani oli muutaman sentin pidempi.  Kärsin aika ajoin selkävaivoista ja se näkyi myös ryhdissäni.  Kerran eräs evankelista tuli vierailulle Ikaalisten Vahoon. Meillä oli seurakunnan kokous toimintakeskuksen alakerrassa. Minäkin menin rukoiltavaksi.  

Mies kysyi, onko jaloissani ongelmia. Vastasin, että toinen jalkani on toista pidempi. Hän pyysi istumaan läheiseen tuoliin ja katsoi jalkojani. Hän totesi saman ja alkoi rukoilla jalkojeni puolesta. Yksi pojistani oli tapahtumapaikalla.  Hän näki ja pystyy todistamaan, että jalkani kasvoi pituutta hänen silmissään. Poikani purskahti itkuun.  Hetki oli vaikuttava hänellekin. Tunsin, että jotain tapahtui. Tähän jäivät kaikki selkävaivani!  Kiitos kuuluu Jeesukselle!

                                                  

Kohtaaminen rukouksessa:

Kerran olin rukoilemassa omassa huoneessani lapsuudenkodissani. Olin tuolloin varmaan joku 17-18-vuotias.  Polvistuin sänkyni äärelle ja aloin rukoilla.  Yht´äkkiä huoneeseen laskeutui valtavan pyhä tunnelma.  Tunsin, kuinka huoneen tila väreili voimakkaasti Jumalan läsnäoloa, tunne oli sanoinkuvaamaton.  Tunsin myös, että Jeesus itse seisoi takanani. Se ei ollut mitään kuvitelmaa, vaan tunsin sen joka solullani. Olisin voinut koskettaa Häntä; en vain uskaltanut. Hän seisoi siinä ihan vieressäni. Huone oli kirkas ja Jumala itse läsnä. Tämä syöpyi lähtemättömästi sieluuni.  Upea hetki!

Olin lasten kanssa kotona ja elämässäni oli jokin uupumuksen aika. Ajattelin, että Jumalakin on varmaan minut unohtanut.  Työtä pienten lasten kanssa oli paljon.  Eräänä päivänä puhelin soi ja langan toisessa päässä oli minulle täysin tuntematon naisihminen.  Hän kertoi, että Jumala oli käskenyt häntä rukoilemaan Katja-Leena Klingan puolesta. Hän oli sitä ihmetellyt, sillä ei ollut koskaan kuullut sen nimisestä ihmisestä.  Silloin ymmärsin, kuinka kiinnostunut Jumala on meistä jokaisesta, minustakin.  Tämä oli osoitus Jumalan huolenpidosta ja siitä, että hän tietää päämme hiuksetkin.  Tämä lohdutti ja antoi jälleen voimaa tulevaan!

Luuk.12:7: "Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta".

Ihmeitä on ollut muitakin matkani varrella, mutta nämä halusin jakaa kanssasi. Ole siunattu!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena