SEURAKUNTA: LAHJANA UUDEN LIITON ELÄMÄ

Meillä jokaisella on intohimomme.  Minun yksi intohimoni on oppia ja opettaa Raamatusta; Jumalan sanasta.  Erikoinen intohimo. Uskon vakaasti siihen, että ilman todellista liikkeelle panevaa voimaa, me emme kukaan pääse sisälle sellaiseen, minkä kaiken kokemamme jälkeen olemme valmiit jakamaan myös toisille. 

Olen muutamana yönä, vaikka olen ollut unessa, saanut ravita sieluani Jumalan puheella. Olen mietiskellyt Hänen tekojaan meissä ihmisissä ja Hänen seurakunnassaan.  Kaikki lähti liikkeelle aidosta huolesta; missä seurakunta Suomessa menee tänään?  Aika on käymässä vähiin.

Edellisessä blogikirjoituksessani toin esille ihmisen tehtävästä kirkastaa Luojaansa kaikessa, olla kiinni elämässä ja liikkeellä elämää synnyttävänä – Ja, nyt todella ymmärsin, kuinka seurakunta on ollut se paikka, joka heijastaa tätä samaa dynaamista, uudelleen synnyttävää ja sytyttävää voimaa. 

Jotkut sanovat, että seurakunnan tulee olla kuin sairaala.  Mutta, onko niin?  Olen tästä jokseenkin eri mieltä. Nimittäin sairaalassa saatetaan turvautua lääkkeisiin, jotka eivät välttämättä paranna itse ongelmaa tai sen aiheuttajaa. Tai, sitten voidaan siirtyä suoraan saattohoitoon ja lääkitä kuoleva nopeasti hautaan.  

Edellisen vertauksen pohjalta vaarana on se, että emme näe tarpeelliseksi uuden elämän tulla esiin, vaan annamme kuoleman yhä hallita meitä. Room. 8 jae 11 tulkitsee sen hienosti: ” Jos nyt Hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu ”.

1.     1. SEURAKUNTA ON VERTAUSKUVALLISESTI KUIN ESIÄITIMME EEVA, JONKA TEHTÄVÄ ON SYNNYTTÄÄ ELÄMÄÄ  Room. 8:6: "Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha ";

Jeesus vertasi puheissaan opetuslasten joukkoa morsiameen ( Joh. 3:29 ).  Paratiisissa ihmissielut joutuivat eroon Luojastaan. Mutta, Jumala tahtoi ihmisen uudestaan yhteyteensä ja sovitti hänen (so. ihmiskunnan ) kaikki rikkomukset oman Poikansa veriuhrin kautta tehdyllä liitollaan. Tähän liittoon voimme jokainen sitoutua, niin tahtoessamme.

Veressä on ihmisen sielu, so. elämä.  Tarvittiin siis täydellinen uhri, viattoman Ihmisen pojan veri, jonka nähdessään Isä Jumala saattoi todistaa, että lunastus on tapahtunut.  Hinta on maksettu.  Nyt ihmissielu olisi vapaa; vapaa mistä?  Ihminen voisi elää jälleen hedelmällisessä yhteydessä Luojaansa. Hän olisi vapaa ja ”herätetty” kuolleista.

Ø    Ihmissielu on vapautettu synnin ja pahuuden orjuudesta. Seurakunta on siis vapautettu, ei elämään itselleen ja pahoinvoinnilleen, vaan vapautumaan Saatanan kahleista, jotka langetettiin koko ihmiskunnan ylle lankeemuksen seurauksena.

Jumala siunaa uuden elämän. Hän siunasi ensimmäiset ihmiset, teki heidät hedelmälliseksi.  Nainen ja mies yhdistettiin toisiinsa nimenomaan tuottamaan uusia jälkeläisiä Luojansa kunniaksi  (Ihminen on Jumalan kuva, vrt. Kol. 1: 15 esikoisena Kristus, uusi liitto).  Mikään muu suhde maailmassa ei tähän kykene.  Tämä oli Jumalan alkuperäinen (so. luonnollinen ) tahto. Missään kohdin Jumala ei ole säätänyt mitään muuta ihmissuhdemallia, joka kykenisi tähän. Siksi seurakunnan on pitäydyttävä tässä.  Se on Rakkauden lain ja elämänhengen mukainen.

Room. 8:2. Nyt Jumala on siunannut meitä taivaallisella siunauksella Jeesuksessa Kristuksessa, että me kantaisimme hedelmää Hänelle, Jumalan kunniaksi! 

PÄÄMÄÄRÄ ON TÄRKEÄ

Fil. 3:14: ” Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa ”.

Samassa filippiläiskirjeen luvussa jakeessa 18 apostoli Paavali puhuu Jeesuksen ristin vihollisista, ihmisistä jotka kapinoivat Jumalan tahtoa vastaan.  Sellaisten ihmisten mieli on kiinnittynyt maallisiin.  Seurakunnassa katseen tulee olla kirkkaasti kohti päämäärää; nostettu meidän alennustilastamme Jumalan lupauksiin, jotka koskevat, eivät pelkästään tätä aikaa, vaan iankaikkisuuttamme.  Päämäärätietoinen julistus on erittäin tärkeää.  Apostolit ymmärsivät tämän, ja siksi seurakunta kasvoi.  Mikäli tällainen elämänasenne ei ole hallinnut seurakuntaa, se menettää nopeasti näkökykynsä ja on jokseenkin voimaton.

Olenko minä omalta kohdaltani ollut synnyttämässä elämää, eli mihin olen kiinnittänyt katseeni?  Olenko lannistunut vastoinkäymistä, vai olenko puhunut itselleni ja ympäristölleni elämää ja toivoa?  Sain jakaa juuri asioita erään minulle tärkeän ystävän kanssa.  Yhteinen rukoushetkemme virvoitti suunnattomasti.  Rukoilimme yhdessä elämänsanoja; ja saatoimme nähdä samansuuntaisia näkyjä sisimmässämme.

1.    2.  SYNTI KUOLETTAA, HENKI TEKEE ELÄVÄKSI

Kun Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnan ylle, uskovat saivat voiman seurata Jeesusta totuudessa ja pitäytyä Hänen Rakkauden lakiinsa.  Jumala on rakkaus.  Näin Sana meille kertoo.

1 Joh. 4:9:  ” Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa ”.

Rakkaus voi olla meidän silmissämme joskus jopa julmaa.  Vaatihan Jumala uhriksi oman Poikansa. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta sovittaa syntiä ja kuolemaa.  Ihmissielu vaati tulla osalliseksi tuosta verestä vapautuakseen kirouksen alta.  Synti langetettiin kirouksena yllemme, kun ihminen oli tottelematon ja teki vastoin Jumalan antamia ohjeita. 

Samanlainen kapina jatkuu yhä.  Ellei Jeesus olisi tullut, olisimme vailla toivoa paremmasta.  Onneksi Hän tuli! Minun mielestäni ei ole ollenkaan liian julmaa se, että saamme omasta vapaasta tahdostamme vastustaa pahaa ja kieltäytyä synnin houkutuksista.  Jotkut ajattelevat, että sallimalla synnin, olemme vapaita. Näinhän se ei ole.   Syntiä tekemällä me kapinoimme itse Jumalaa vastaan.   Mukava ihminenkin voi elää synnissä.  Enemmän meidän tulisi ajatella Jeesuksen urotekoa jokaisen meidän edestämme.  Ainoastaan Hänessä meillä on uusi elämä.

KUINKA ARVIOIDA SYNTIÄ SEURAKUNNASSA?

Synti ei ole jokin ominaisuus meissä.  Se ei ole jotakin viallisuutta meissä.  Synti on kapinaa itse Jumalaa vastaan.  Synti tuottaa kuolemaa, ei elämää. Synti rikkoo meitä ja ihmiselämää.  Meidän tulee kyetä tämä ymmärtämään. Totuus avaa silmämme näkemään itsemme oikein.  

Jumala on voimallinen synnyttämään meissä uutta elämää ja eheyttämään meitä. Kysy itseltäsi vakavissasi; onko jokin minulle elämäksi vai kuolemaksi?  Eeva, kaiken elävän äiti, synnytti Jumalan siunauksen alla elämää; aina siihen saakka, kunnes synti tuli kuvaan mukaan.

Olenko minä naisena levittämässä elämää ympärilleni? Mitä erilaiset asiat synnyttävät ympäristössäni?   Me emme pääse yhtään valittua kansaa, Israelia, helpommalla! Miksi saattaisin ketään kiusaukseen? 

Seurakunta on paikka, missä ei tule viljellä vaaraa.  Vaaravyöhykkeitä ympärillämme on paljon ilman seurakuntaakin; miksi lisäisimme niitä keskuuteemme?  Houkutuksia riittää.  Tiedämme, kuinka Saatana käy ympärillämme, etsien jatkuvasti saalista; kenet voisi niellä. 1 Piet. 5:8. On älytöntä vastuuttomuutta, jos annamme seurakunnassa tilaa sen temmeltää! Meitä käsketään valvomaan.

1.       3. SEURAKUNTA KASVATTAA MEITÄ HYLKÄÄMÄÄN PAHAN JA VALITSEMAAN HYVÄN           

Jes. 7:15:  ” Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän”.

Joh. 17: 15 ( Jeesuksen omat sanat ): ” En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmassa, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta ”.

Hepr. 5: 14: ..”mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta”.

Seurakunnan olisi pitänyt kasvattaa hengellisistä lapsista aikuisia niin, että he olisivat oppineet erottamaan hyvän pahasta, valitsemaan oikein; ja oppineet elämään puhtaasti.  On surullista, että tätä tehtävää ei ole täytetty.  Se on NIIN surullista siinäkin mielessä, että se oli ehtona kasvattaa seurakunta otolliseksi ja pyhäksi Jumalalle; 1 Piet. 2: 5.  Se olisi kyetty täyttämään vain ja ainoastaan sillä, että Sananopettajat ja papit olisivat kyenneet elämään itse tästä valinnasta käsin.  Sokea ei voi sokeaa taluttaa.  ( Matt. 15:14 ).  Maitoruuasta pitäisi siirtyä syöttämään voita ja hunajaa.  Sananopettajat ovat juottaneet maitoa nälkäisille liian pitkään.

Joh. 8:51:  ” Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani , hän ei ikinä näe kuolemaa ”.

Eeva synnytti elämää.  Hänen liittonsa Aadamin kanssa oli siinä mielessä otollinen Jumalalle.  Elämänhenkäys ihmisessä puhui alun alkaen elämää. Tällainen hedelmällinen ja syvä suhde hajosi lankeemuksessa.  Tuli juopa sekä ihmisten että ihmisen ja Jumalan väliin.  Ihmisveri saastui.  Tarvittiin uusi puhdas veri ja uusi liitto Jumalan sekä ihmisen välillä.  Liitto, joka kykenisi  tuottamaan uutta elämää Jumalalle. 

Meidän on kyettävä kukistamaan kapinamme.  Meidän on nöyrryttävä jo viimein ja suostuttava Jumalan rakkauden kohteeksi. Hän rakastaa luotujaan niin paljon, että haluaa meidät omiksi lapsikseen ja tekee meistä perillisiään.  Saatana ja sen valta on kukistettu; ja kerran se tullaan kukistamaan lopullisesti. Ei suostuta kuuntelemaan kapinoitsijaa enää yhtään.  Kaikki se, mikä kantaa kuolemaa matkassaan, on kauhistus Jumalalle.  Meidän tulee kuolettaa jäsenemme, kirkastaaksemme Kristusta tälle ympäröivälle maailmalle.  Meidän on kyettävä pukeutumaan 

pyhästi ja vanhurskaasti, voidaksemme tuottaa hedelmää, joka on elämäksi.  

Jumala on Pyhä. Hänelle kunnia iankaikkisesti!

Minä en aio puhua Aadamista. Puhun Eevasta.  Puhun siitä, mitä ymmärrän naisen näkökulmasta.  Aadamin lankeemus on oma juttunsa. Ehkä joku toinen voi opettaa siitä. Minä naisena olen vastuussa siitä, mikä naiselle kuuluu.  Mutta, sen tiedän, meillä kaikilla on vastuumme.

1 Kor. 6:20: ” Sillä te olette kalliisti ostetut.  Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne ”.

Rukous:  Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, opeta minua kirkastamaan Sinua tämän pimeän maailmanajan keskellä.  Auta minua, että kykenen erottamaan hyvän pahasta.  Haluan siunata ja puhua elämänsanoja itseni ja lähimmäisteni ylle. Haluan toimia niin, että kirkastan Sinua. Minä en ole tuomarina liikkeellä, vaan luotan Sinun Kaikkivaltiuuteesi maailmassa.   Mutta, sen tiedän, etten tule pääsemään helpolla.  Näen jatkuvan taistelun sisimmässäni ja ympärilläni.  Pidä minusta kiinni; anna Pyhän Henkesi johdattaa minut perille saakka.  Armahda minua syntistä. Aamen!

Ilm. 3:11: ” Minä tule pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi ”.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena