OPETUS UUDEN TESTAMENTIN SEURAKUNNASTA OSA I

En voi vaieta siitä, mitä uskon Pyhän Hengen avanneen ymmärrykselleni seurakunnasta.  Olen pakotettu kirjoittamaan tämän raamatunopetuksen.  Kaikki on avointa ja arvioitavissa myös. Otan rakentavaa kritiikkiä vastaan. Kirjoitan opetuksen kahdessa osassa. 

JOKAINEN ON VASTUULLINEN

Viime aikoina on käyty keskustelua seurakunnasta ja sen tilasta ajassamme. On keskusteltu yhä meidän naisten osallisuudesta Kristuksen ruumiiseen; voiko nainen toimia vaikkapa pastorina ja opettaa sekä johtaa seurakuntaa? Tähän viimeiseen voin Raamatun pohjalta sanoa vastauksena sen, että johtajuus kaikkinensa seurakunnassa on Kristus-lähtöistä palvelua, missä ei johda yksikään mies tai nainen, vaan Jumalan Pyhä Henki.  Kristus on seurakunnan eli oman ruumiinsa pää; Kol. 1: 18. 

Room. 5:17 sanoo:

" Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta".

On ajateltu myös, että koska mies on naisen pää, tulee naisen olla ikään kuin miehensä hallinnassa tai miesten alaisuudessa palvellessaan.  Kuitenkin, sekä mies että nainen, ovat Kristuksen alaisuudessa molemmat.  Paratiisissa nainen lankesi ensin, mutta yhtä kaikki oli miehelläkin vastuunsa. Molemmat lankesivat. Seurakunta on uusi mahdollisuus paikata tuo vastuun "kiertäminen ".  Srk:ssa kaikki ovat alamaisia toisilleen ja kunnioittavat toisiaan; ja ovat ennen kaikkea alamaiset Kristukselle. Efe.5:21.

1 Piet. 5: 

1 Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:

2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,

3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,

4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Seurakuntaa johdetaan kollektiivisesti (vanhimmat, tehtäviin kutsutut, Apt. 14:23) Hänen alaisuudessaan.  Siksi näen kaikki kiistelyt tällaisesta turhaksi. On selvä, että Pyhä Henki jakaa armolahjoja omilleen niinkuin Hän tahtoo.  Jokaisella srk:n jäsenellä on omansa. Ja, on olemassa myös lahja johtaa ja paimentaa.  Mutta kaikki em. nousee Kristuksen mielenlaadusta: palvella Jumalaa, lähimmäistä ja srk:aa.  

KRISTUS ITSE PALVELEE SEURAKUNTAANSA

Seurakunnassa painoarvo on palvelulla. 1 Piet. 4:10. Se tulee esiin monessa evankeliumin kohdassa ja Jeesuksen omassa tavassaan toimia. Jokaisella srk:n jäsenellä on lahjansa.  Sana sanoo myös, 

että niitä, jotka Sanassa palvelevat, tulee pitää erityisessä arvossa. 

1 Tim. 5:17. Tänä päivänä tätä palvelumuotoa: Sanan opettajuutta, ei, ikävä kyllä, juurikaan arvosteta.  Paljon enemmän annetaan arvoa muille asioille.  Tosin koko Raamatun auktoriteettia on kyseenalaistettu; jopa itse pappeja myöten. Jumalan Sana on se totuus, minkä päälle kaikki rakentuu. 

Meidän ei kuitenkaan tule tavoitella arvostusta tässä ajassa. Tärkeintä on seurata omaa kutsuaan ja kiinnittyä Kristukseen. Hän on palkitseva kerran jokaisen. Ollaan uskolliset Hänelle. 

Jaak. 5:4:

"Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette   pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran   Sebaotin korviin".

1 Kor. 3:

5 Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.

6 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.

7 Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.

8 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.

SEURAKUNNAN PERUSTUS

Apostoli Pietari, joka alkujaan tunnettiin kalastaja Simonina, sai kutsun opetuslapseksi itse Jeesukselta. Hän oli yksi niistä kahdestatoista, jotka Jeesus otti kupeelleen kasvamaan ja oppimaan Hänestä, Jumalasta ja Hänen valtakuntansa salaisuuksista.  Alla on Jeesuksen ja Simonin keskustelu, tuttu paikka Raamatusta, missä Pietari asetettiin seurakunnan avainhenkilöksi:

Matt.16: 16-18

Simon Pietari vastasi ja sanoi: 

"Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika".

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, 

Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä

sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari,

ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, 

ja tuonelan portit eivät sitä voita.

PIETARI TARKOITTAA KALLIOTA.

Jeesus iloitsi siitä, että Pietari tunnisti Hänet; ymmärsi Jeesuksen jumaluuden, ja että Hän todellakin oli koko maailman Vapahtaja. Pietari eli ja vaelsi uskossa. 

Todellinen Kristuksen seurakunta pitäytyy uskoon, tämä meidän on ymmärrettävä.  UT:n seurakunta perustaa kasvunsa elämän hengen lakiin: "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista"; Room. 8:2. 

Jeesus sanoi olevansa Elämän leipä.  Jokainen srk:n jäsen on henkilökohtaisesti uskossa Jeesukseen Kristukseen, liittyneenä Häneen ja antautuneena Hänen johdatukseensa, so. Pyhän Hengen johdatukseen. Sellainen seurakunta tulee selviämään Paholaisen juonissa. Kaikki muu ympärillä sortuu. Seurakunta synnyttää elämää, ei koskaan kuolemaa.

" VYÖTTÄKÄÄ MIELENNE KUPEET "

Kun Herra itse saa johtaa meitä, me pysymme pystyssä.  Hän on murrettuna leipänä jokaiselle: ja,me kaikki saamme elää Hänen kunniakseen!  

Seurakunnan tuli seistä kupeet totuuteen, so. Kristukseen ja Hänen sanaansa liitettynä, erottautumatta Hänessä. Onko näin tapahtunut?  Näyttää siltä, että erottautuminen on ollut ilmeinen. Kristuksen kupeet ovat vaihtuneet monenlaiseen maalliseen viisauteen ja synnin houkutuksiin. 

"Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä"; muistuttaa meitä 1 Piet.1:13.

Se elämä ja hedelmä, jota seurakunnan tuli kantaa Vapahtajalleen, on jalkoihimme poljettu. Nainen elämänkantajana on jäänyt tai jätetty syrjään; mies ei ole vaalinut seurakuntaa totuudessa ja rakkaudessa. Puutarha on saastunut jälleen ( vrt. Paratiisi ).  Jumala on varmasti murheellinen.

1 Kor. 5:7:

"Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu".

SAMARIALAINEN NAINEN JA MESSIAAN ODOTUS

Joh. 4:25

Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun Hän tulee, ilmoittaa Hän meille kaikki".

Messias-toivo piti sisällään odotuksen siitä, että Hän ilmoittaa maailmalle, mikä on oikein ja Jumalan mielenmukaista.  Jeesus totisesti kirkasti meille Isän. Ja, Isän tahto on tehdä kaikki yhdeksi jälleen; Sanan lupauksensa mukaan. 

Efe. 1 : 

8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,

9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-

10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Naisena voin iloita, että Kristus hyväksyy minut omaksi kuvakseenn ja tuottamaan hedelmää Jumalalle.  Se on uusi mahdollisuus korjata se, mitä tapahtui lankeemuksessa. Naisen esiäiti on Eeva "kaikkien elävien äiti, elämä l. hepr. ´hawwa´ ".

USKONAVAIN:

Kun seurakunta perustaa näkynsä Jeesuksen uskoon; mitä kaikkea se voikaan tarkoittaa?  Raamattu puhuu paljon uskosta.  Onhan se ensisijaisesti uskon oppikirja; Pyhä Henki avaa kirjoitukset meidän hengellemme. Kun henki on uudestisyntynyt, se kykenee myös ymmärtämään, mikä Jumalan tahto on:  

2 Kor. 3: 

5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,

6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Uskossa meillä on, ystävät, valtavat lupaukset!  Hengen mieli on elämä ja yltäkylläisyys Hänessä, Kristuksessa. Joh. 10:10.  Miksi siis tyytyisimme niukkuuteen ja jäisimme siihen, mistä kaikki sai alkunsa?  Lihan mieli on kuolema. Varas tuli tappamaan ja tuhoamaan; Jeesus tuli nostamaan meidän jalkamme kalliolle; uskon perustalle, missä luodaan kaikki uudeksi jälleen. Aamen!  Tämä on mahtavaa!

Vapaus Kristuksessa on vapautta elää Hänen kunniakseen!

KASVUN ON TAPAHDUTTAVA

Ystävä, jos katselen uskossa eteenpäin; näen päämäärän kirkkaana edessäni. Tähtäyspiste on olemassa. Meidän ei tarvitse olla toistemme sokeita taluttajia. Lähtökohta on eri 

kuin se, minne saavumme kerran. Seurakunta ( so. kaikki uskovat pyhät ) tulevat hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa sen tuhannen vuotta. Sekä miehet että naiset, kaikki ylösnousseet uskovat, tulevat takaisin ja ottavat hallintavallan Hänen johdollaan. Tämä on se lupaus; ei yhtään sen vähempää! 

Eikö tämä ole mahtava asia?  Sen sijaan, että nakerramme toinen toistamme, kiistelemme siitä kuka johtaa seurakuntaa, pyrimme vesittämään uskon ilmenemisen ja Jumalan ihmeelliset teot keskuudessamme, meidän tulisi kohottaa katseemme Häneen; joka voi kaiken! Hän nostaa meidät ja seurakuntansa alennustilasta. Mutta ennen sitä, on tuomioiden alettava sieltä, missä Hänen uskonsa hedelmät on poljettu jalkoihimme. 

Näetkö nyt?  Seurakunta on jokseenkin epäonnistunut tehtävässään.  Emme voi lyödä rintoihimme ja kerskua yhtään Israelin rinnalla, joka menetti pappeutensa joksikin aikaa meille pakanoille. Olemme menneet pahasti pieleen.  Rukoukseni on; Herra armahda meitä!  

Me emme ole pyrkineet ykseyteen Kristuksessa, vaan seurakunta on hajonneessa tilassa tänään. Tämä on tosiasia, ei mitenkään kyseenalaistettava, kun katsomme ympärillemme.  Mutta onneksi meillä on Kristus. Hän kokoaa omansa jokaisesta ilmansuunnasta. Hän todellakin on Vapahtaja; uskotaan Häneen!

 

Mark. 13:27: 

Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.''

"Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta"; Luuk.21:6.

USKOSSA ON LUOTTAMUSTA

Mark. 11:24 "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva"; ovat Jeesuksen omat sanat. 

Minäkin naisena uskon, että olen kutsuttu kantamaan hedelmää Jumalalle.  Uskon, että jokainen meistä on siihen kutsuttu.  Kristuksessa ei ole eroitusta. Eroitus on meidän viheliäisissä mielissämme!  Meitä kehoitetaan kasvamaan ja tulemaan valkeuden, ei pimeyden lapsiksi.  

Gal. 3: 

27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. Aabrahamia pidetään uskon esi-isänä. Seurakunta kasvaa tuossa samassa uskonkuuliaisuudessa; näin sen tulisi  olla.  Seurakuntaa

ei perustettu, ystäväni, pysähtyneeseen tilaan, vaan sen piti tuottaa hedelmää ja kasvua Jumalalle; olla liikkeellä Häntä kohden. Kasvua ei mitata niinkään jäsenten määrällä, vaan uskon saavutettavuudella.  Onko näin tapahtunut?  Minusta ainakin näyttää siltä, ettei riittävää kasvua ole ollut; 

Emmekö me yhä kiistele asioista, jotka ovat toisarvoisia sen rinnalla, että Kristus itse johtaa seurakuntaa kotiin; ja että kaikilla on mahdollisuus liittyä tähän dynaamiseen liikehdintään?

Joh. 12:36:   Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.

Juudas 1:20-21:

Mutta te, rakkaani, 

rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle,

rukoilkaa Pyhässä Hengessä

ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, 

odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen 

Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

Meille annettiin erityinen aika rakentua ja kiinnittyä Häneen. Kuinka olemme tuon ajan käyttäneet?  Seurakunnat ovat saattaneet kasvaa määrällisesti, joskus vauhdillakin, mutta kuinka "puutarhaa" on ruokittu?  Onko elämällä, jota jokainen Jumalan lapsi saa kantaa,  ollut siellä sijaa?  

Toisessa osassa kirjoitan UT:n pappeudesta. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!  Ole siunattu!

Katja-Leena