JUMALAN ARMO KASVATTAA MEITÄ

"Armon suuruutta ei mitata sillä,kuinka paljon me ihmiset osaamme sitä käyttää,sillä emmehän me osaa. Armon suuruus tarkoittaa sitä,että se vaikuttaa keskellämme niin paljon eri asioita ja että se on täysin lähtöisin Jumalasta"

-Katja-Leena

Joh.1:16:

" Ja Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle".

Lähdin tutkimaan, mitä Raamattu opettaa meille armosta.  Halusin  ottaa selvää, ja minua kiinnostaa suunnattomasti löytää TOTUUS ARMOSTA. Koska Jumalan Sana on totuus, voi sieltä löytää vastauksen myös tähän. Lähden liikkeelle ensin Vanhan testamentin puolelta. Mitä kaikkea armo siellä merkitsee:

Esra oli juutalainen pappi ja kirjanoppinut ( n. 450 eaa ), jota on pidetty lakiin perustuvan juutalaisuuden perustajana. Esran opetuksesta juutalaiset luopuivat mm. pakanavaimoistaan.  Hän kirjoitti armosta näin. 

Esra 9:8: " Mutta nyt on meille hetkiseksi tullut armo Herralta, meidän Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassansa, että hän, meidän Jumalamme, valaisisi meidän silmämme ja soisi meidän hiukan hengähtää orjuudessamme ".

Ko. tekstiyhteydestä käy ilmi, että pappi Esra piti Jumalan armona sitä, kuinka Jumala varjelee omanaan ja pitää tiellään. Armo siis vaikuttaa Jumalan omien keskuudessa tällaista vahvistamista ja rohkaisua.  Se on liikkeellä oleva voimavaikutus. 

Esra julistamassa Herran lakia.

Armo myös näyttää vaikuttaneen Esran silmissä sen, että ihminen soisi itselleen lepoa.  Tämä oli mahtava löytö! Jos me löydämme Jumalan armon, osaamme tässäkin mielessä olla armolliset itsellemme ja toinen toisillemme: LEPO ON TARPEEN!  Ei suotta Jumala säätänyt myös lepopäivää. 

MAATA HALLITAAN HORJUMATTA

Psalmi 21:7: Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.

Armo on se, joka kasvattaa meitä horjumattomiksi.  Se vaikuttaa siis myös sitä, että jopa hallitsijatkin kykenevät hoitamaan vastuullisen tehtävänsä horjumatta sinne tänne.  Tässä on hyvä muistutus tämän päivän piispuuteen ja pappeuteen.  Tarvitsemme yhä armoa lisää! Miksei tällä ole vaikutuksensa myös aivan valtakunnan asioiden hoitoon: Jumalan armosta voidaan vakaalla kädellä jopa maatakin hallita.

Kuninkaatkin voivat päästä osallisiksi Jumalan armosta.

OIKEA LAINKUULIAISUUS:

Psalmi 25:10: Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

Kun me pidämme Herran liiton ja Hänen todistuksensa, emmekä lisää niihin mitään omiamme, silloin armo koittaa meille.  Samoin totuus on yhtä em. kanssa. Kyseessä on sydämen asenne, eivät ulkonaiset teot. Kun sydämemme luottaa Herraan, armokin toimii elämässämme. ( Esim. 1 Sam. 16:7; 1 Kun. 3:12 ).

Jos taas me emme ole kuuliaiset Herralle, täytämme ajatuksemme turhilla ajatuksilla ja maailman viisaudella, emme silloin vaella armossa. " Herran polut " tarkoittaa sitä, että me suostumme kulkemaan yhdessä Hänen kanssaan ja Hänen johtaminaan. Kristus on seurakunnan pää.  Me emme voi puhua armosta silloin, jos olemme poispoikenneet ja piittaamattomat Hänen laistaan.

Mooses ja Kymmenen käskyä

Joh. 1:17:

Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

Sekä laki että armo kuuluvat seurakunnalle. Jeesus ei kumonnut lakia. On tärkeää muistaa, että Jeesus itse oli loppuun saakka juutalainen täällä eläessään. Hän noudatti lakia, mutta Hän myös näytti, kuinka eletään lainkuuliaisuudessa niin, ettei se orjuuta meitä.  On olemassa ihmiskäskyjä, jotka tulee alistaa Jumalan käskyjen alle. 

Apt.5:29:

Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä ".

ARMO UUDESSA TESTAMENTISSA 

Tiit. 2:

11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille

12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,

13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,

14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

15 Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko. Joka päivä saan ottaa ristini ja seurata Herraa.

Apostoli Paavali kirjoitti Tiituksen kirjeen omalle opetuslapselleen Tiitukselle ( n.45 jKr. ) Tiitus oli Paavalin "hengellinen poika ", jota hän opasti kasvamaan Kristuksessa ja Hänen tuntemisessaan.  Kirjeellä on siis painoarvoa seurakuntaelämää ajatellen.  Lisäksi Paavali oli nimenomaan pakanainapostoli eli hänen sanomansa on tärkeä meillekin. Me olemme pakanoita syntyperämme puolesta. 

Pyhä Henki puhui apostolien kautta. Jumalan sanoma on voimassa tänäänkin; eivät nämä ohjeet ole mihinkään poistuneet. Päinvastoin, minun mielestäni niiden olemassaolo tänään on seurakunnan kannalta erityisen välttämätöntä. 

ARMO EI OLE JOTAKIN, MINKÄ ME OTAMME KÄYTTÖÖN VAIN SILLOIN, KUN MEISTÄ TUNTUU, ETTÄ OLEMME EPÄONNISTUNEET

Heprealaiskirjeen 4. luvun loppu ja 5. luvun alku puhuvat meille, kuinka armo tulee löytää oikeaan aikaan. Joskus tätä tulkitaan niin, että aina, kun teemme syntiä, voimme "tarttua" armoon. Näinhän apostoli Paavali  ei sitä tässä tarkoittanut, vaan hän tahtoi sanoa, kuinka meidän tulee löytää Kristus ja elää Hänessä ( = olla kuuliaiset Hänelle ) tässä armonajassa. Kun luet tämän jakson, voit sen ymmärtää. 

HALVEKSUMMEKO NIITÄ, JOTKA HALUAVAT ELÄÄ JUMALISESTI JA KUNNIOITTAA ELÄMÄLLÄÄN ELÄVÄÄ ISRAELIN JUMALAA?

Paavalin huoli oli, että joku saattaisi halveksua Tiitusta, kun hän tahtoo elää jumalisesti ja noudattaa Herran antamia käskyjä ja ohjeita omassa elämässään. Entäpä tänään?  Eikö se sama herätä huolta monessa uskovassa vanhemmassa tänään?  Pelkäämme, että lapsemme tulevat kiusatuiksi koulussa, opiskelupaikoissaan, työelämässään, harrastuksissaan, tai toteuttaessaan omaa kutsuaan.

Millaiset kommentit aiheuttavat huolta siitä, että ilmassa saattaa olla halveksuntaa:

 

# Se on kova ja periksiantamaton ihminen. 

# Mikä se oikein luulee ovansa? 

# Parempi olisi, että kuolisi pois, jne.

Tällaisia kommentteja voi tänä päivänä liittyä siihen, kun joku haluaa olla kuuliainen Jumalalle ja Hänen käskyilleen. Toisaalta asialla on toinenkin puoli, sillä  Raamattu sanoo selvästi: 

"Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi"; 2 Tim. 3: 12.

Mutta on todella surullista, jos vainoa esiintyy veljien ja sisarten kesken.

ARMO KASVATTAA HYLKÄÄMÄÄN PAHAT TEOT, EI SUINKAAN LISÄÄMÄÄN NIITÄ ( Tiit. 2:12 )

Armo, mikä seurakunnassa vaikuttaa, on lähtöisin Jumalasta. Armo on pelastavaa armoa; Tiit. 2:11.  Se vaikuttaa kasvua ja hyvien asioiden lisääntymistä ihmisten keskuudessa; ei niin, että se sallisi asioiden levitä käsiin.  Jumalan armo vaikuttaa tekoja meissä, eikä niin, että kun teemme jotakin oikein, saamme armon. Jälleen huomaamme, että kaikki kiteytyy Häneen; me pääsemme osalliksi vain Hänestä!

Room. 11:6:

Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.

Room. 16: 19-20:

Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sentähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.

Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne.

En ymmärrä, kuinka tämän päivän seurakunta haluaa lisätä keskuuteensa asioita, jotka eivät nauti Jumalan hyväksyntää. 

On asioita, jotka sotivat Jumalan tuntemista ja Hänen pyhyyttään vastaan.  Emme saa halveksia ketään lähimmäistämme, emme saa estää  ketään kutsuttua palvelemasta Herraa, emme saa tuomita lähimmäistämme jne. 

Akryylityö; K-L. Klinga: " Nujerrettu Paholainen "

Jumalan lupaus on, että Perkele tullaan kerran nujertamaan lopullisesti!  Saakoon Jumalan armo kasvattaa meitä, minua ja sinua niin,ettemme ylpeilisi kenenkään rinnalla, ja että antaisimme Jumalan armon ilmentyä seurakunnassa niin, että oikeanlaista kasvua hyvään voisi tapahtua.

Todellista kasvua ei mitata jäsenmäärällä, vaan aidolla uskolla ja sen myötä tapahtuvilla Jumalan voimavaikutuksilla seurakunnassa.  Voimavaikutus on sekin, että ARMO saa sulautua meihin ja kasvattaa meitä yhä enemmän kiinni Jeesukseen ja Hänen Sanaansa.  

2 Kor. 9:

8 Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;

9 niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti".

PITÄKÄÄ HUOLI, ETTEI KUKAAN JÄÄ OSATTOMAKSI ARMOSTA!

 

Hepr. 12:

14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,...

Tämä em. Paavalin kirjoitus vie vakavalle paikalle tämän päivän seurakunnan.  Olemmeko pitäneet huolta, että kaikki em. toteutuu seurakunnissamme?  Saakoon Jumala vaikuttaa meissä nyt niin, ettemme enää laiminlyö palveluksessamme asioita, jotka Jumala selkeästi Sanassaan meille jakaa. 

Kirjoitin UT:n seurakunta osa I ja II pohtien sitä, millainen on apostolinen seurakunta ja kuinka sitä johdetaan. Ne löytyvät blogistani. Toivon, että luet nekin. Ole siunattu!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Rukous: " Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, opeta minua kasvamaan armossasi ja lujittumaan Sinuun. Kiitos, että annat minun nähdä, kuinka moninaisesti armosi vaikuttaa keskellämme.  Sinun armosi on niin Suuri. Kiitos, että annat vielä monen tulla osalliseksi armostasi ja myötävaikutat liikettä Sinua kohden. Herra, odotan sinun ilmestymistäsi; armahda minua!  Aamen.

Katja-Leena