Viime päivät ovat olleet koronaviruksen pakoon juoksemista. Se on koskettanut meitä jokaista. Mitä merkillisempiä tarinoita on kuultu ja luettu; mikäli niitä on seuraillut. Itse tein jossakin kohden valinnan, että vähennän uutisten lukua ainakin puolella. Se kannatti. Uutiset sillä saralla ovat olleet rankkoja luettavia; eivät mitenkään kevyttä ajanvietettä.
En voi kuitenkaan kieltää voittojakaan. Monet rukousaiheet ovat vaihtuneet myös kiitokseksi. Ihmisiä on parantunut ja yhdessä on kiitetty Jeesusta. Hän on luvannut kuulla niitä, jotka yhdestä sydämestä kääntyvät Hänen puoleensa. Jumalan sana ei petä meitä. Näin profeetta Jesaja näki satoja vuosia ennen Jeesusta, kuinka meidät tullaan vapauttamaan; Jes. 53: 3-5:
" Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä,että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut ".
MITÄ ME TODELLISUUDESSA JUOKSEMME PAKOON?
Olen pohtinut ihmisten reaktioita tämän kriisin yhteydessä. Monet ovat kokeneet ahdistusta ja pelkoa. Monet ovat kääntyneet entistä kiihkeämmin Raamatun lupauksiin ja rukoilleet. Monet meistä tekevät kaikkensa suojautuakseen ja paetakseen sairautta. Juoksemme pakoon, kuka mitäkin. Yritämme pitää ajatuksiamme kurissa. Monet velvoitteet saattavat myös ahdistaa. Jotkut taistelevat elantonsa puolesta. Kuinka selvitä seuraavan viikon laskuista? Kuinka elää niin, että menot puolittuisivat? On elettävä kädestä suuhun.
OLEN PAOSSA OMIA TUNTEITANI
Kriisin lomassa on joskus vaikea kuunnella itseään. Itselle ei jää aikaa. Jos sitä ei ole ollut tätä ennenkään, vielä vähemmän nyt. Monet huolet täyttävät mielen sopukat. Joitakin aikoja sitten olin itse siinä tilanteessa, missä menin sokeasti vain kohti oman sydämeni ajatuksia, kuuntelematta kehoni viestiä. Lopulta havahduin siihen, että sisälläni oli valtava myllerrys. Rauhasta ei ollut enää tietoakaan. Onneksi heräsin. Eräs ystävä pisti minulle viestin. Se havahdutti. Koska sinä olet kuunnellut kehosi ja tunteittesi viestiä? Ehkä nyt olisi jo aika.
OLEN PAOSSA TOIVEITANI JA UNELMIANI
Eräs viisas sanoi aikoinaan minulle, että kuolemanpelon takana saattaa piillä elämänpelko. Ajattelin ensin, että hyvänen aika, mitä hän sillä tarkoitti. Kunnes lopulta ymmärsin. Se on totta. Jos pelkäämme kuolemaa, usein syynä on elämätön ja jälkiä jättämätön elämä. Elämämme on ehkä kulunut murehtimiseen, liialliseen työntekoon, riippuvuutemme seurassa, mammonaa kartuttaessa tai ties missä. Olemme saattaneet joutua kauaksi siitä, mitä elämäksemme toivoimme. Millaisia unelmia kannoit aikonaan? Mistä haaveilit? Jos emme uskalla elää tätä hetkeä, menetämme sen, emmekä saa enää koskaan takaisin. Nyt on aika elää unelmiaan ja toiveitaan todeksi. Kun kuolemme, tapahtuipa se hetkenä minä hyvänsä, voimme sanoa kuitenkin eläneemme. Jokainen elämä on lahja.
OLEN PAOSSA JUMALAANI
Ihminen voi olla paossa Jumalaa. Tämä pakoretki on kaikkein vaarallisin. Sen ei tarvitse päättyä kuitenkaan huonosti. Vielä on armon aikakausi, mutta ei enää kauaa. Raja tulee vastaan, viimeistään kuolemassa. Tiedän vain yhden kuoleman kukistajan. Tunnetko sinä Hänet henkilökohtaisesti? Raamattu puhuu kuolemasta viimeisenä vihollisenamme. Se onkin totta. Kuolema erottaa meidät ainiaaksi tästä elämästä, ja jos emme ole varuillamme, myös Jumalasta ja kaikesta meille todella rakkaasta.
1 Kor. 15: 22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, | 23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; | 24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. | 25 Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle". | 26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
ON AIKA PALATA LUOJAN HUOMAAN JA PALATA OMILLE JUURILLEEN
Kaiken em. olen kirjoittanut siksi, että minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto, Fil. 1:21. Näin sen tulisi olla ihan jokaiselle. Mehän olisimme kaikkein surkuteltavimpia, jos olisimme pistäneet toivomme Jeesukseen vain tämän näkyvän elämän ajaksi, eikö totta? Näin puhui jo apostoli Paavalikin aikoinaan; 1 Kor. 15:19. |
|
|
Joten, tuntuipa miltä tuntui, ja olipa unelmamme mitkä tahansa, tänään saamme olla Jeesuksen seuraajia ja Hänen laitumensa lampaita. Hän tahtoo johdattaa omiaan. Jos me kuuntelemme Häntä, me ojentaudumme ja olemme valppaina. Nyt ei ole aika levätä laakereillaan, vaan kuunnella, mitä Henki seurakunnalle puhuu. Olemmeko kuulolla? Tiedämmekö, mikä hetki nyt on ja minne meitä viedään? Meillä on elämä Hänessä; ei kuolema. Otetaan se vastaan. |
Rukous: Isä, rukoilen Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänään tulen eteesi ja tunnustan rikkoneeni Sinua ja pyhiä käskyjäsi vastaan. Armahda minua ja anna anteeksi, että olen juossut sinua pakoon. Sinä et kuitenkaan ole ollut minusta kaukana, vaan kutsut ja rohkaiset minua liittymään Sinuun. Tänään tahdon uudistaa matkaliittoni kanssasi ja rukoilla anteeksiantoa ja armahdusta Sinulta, kaikkiavaltias Isä. Anna minulle Pyhän Henkesi voima ja läsnäolo sisimpääni seurata sinua totuudessa ja rakkaudessa. Tätä pyydän, Jeesuksen väkevässä nimessä. Aamen.
Jeesus katkoo elämästämme:
- riippuvuudet, erilaiset himot - synnin kahleet ja seuraukset - sairauksien juuret - kuolemanpelon - elämänpelon - masennuksen - univaikeudet - stressin - toimettomuuden ym. ym.
ARMAHDETAAN TOISIAMME; VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Katja-Leena
|
Kommentit