ELÄMÄNTARKOITUS

Yksi tärkeimpiä kysymyksiä lienee kysymys elämäntarkoituksesta. Miksi me olemme syntyneet tänne ja mitä varten? On vaikea ajatella elämää ilman tämän kysymyksen ratkaisemista. Ainakin minulle elämällä on oltava jokin tarkoitus. En näe siinä muuten mitään järkeä. Itselleni ihmiselämän kannalta tärkein tavoite ja tarkoitus löytyy seuraavista Raamatun jakeista; Apt. 17:26-27: " Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä "...

Ihmiselämän tärkein päämäärä on löytää yhteys elävään Jumalaan; Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Luojaan, Taivaan ja maan Herraan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, joka tuli vapauttamaan ihmisen synnin ja pahan vallasta ja antoi lahjaksi meille iankaikkisen elämän Taivaassa. 

Joh. 3:16-18:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. OPETUSLAPSEN ELÄMÄN TUNTOMERKIT -  elämän tarkoitus tulee toteen Jeesus on esikuva kristitylle.  Uudestisyntynyt Jeesuksen seuraaja ei ole jäänyt sivusta seuraajaksi, vaan hän elää Kristus-elämää.  Raamattu opettaa, kuinka Kristus asuu uskovassa Pyhän Henkensä kautta. Se ei jätä ketään toimettomaksi, päinvastoin.  Kristus-elämä näkyy ja tulee tunnetuksi ympäristössään.   Mistä uskovat tunnettiin kaksituhatta vuotta sitten, kun seurakunta järjestäytyi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen? Samat tuntomerkit ovat voimassa yhä; tässä niistä joitakin. 1.  OPETUSLAPSI ELI PALVELLEN  Jeesuksen seuraajat on tunnettu alusta lähtien palvelijoina, ei herroina ja käskyttäjinä.  Olkoon opetuslapsen asema tai titteli mikä tahansa, on ytimessä Jeesuksen mielenlaatu palvella lähimmäistä.  Opetuslapsi ei elä itselleen. Hänen ensisijainen tavoitteensa on antautua toisten hyväksi, palvelemaan näin Jumalaa. Kaiken,minkä me teemme toisille, me teemme itseasiassa Herrallemme.  Alkuseurakunta eli jakaen kaiken keskenään.   Jeesus kehotti opetuslapsia yhteyteen, jonka keskiössä oli veljellinen rakkaus.  Efe. 5:2: ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi". 2. OPETUSLAPSI OLI AHKERA JA LAINKUULIAINEN - ja eli jatkuvassa anteeksiantamuksessa Myöskin Jeesuksen seuraajat tunnettiin alusta lähtien ahkerina työntekijöinä ja lainkuuliaisina kansalaisina. Jokainen hoiti velvollisuutensa parhaan kykynsä mukaan.  Puolelle päivälle nukkujia ei ollut ja heihin saattoi luottaa.  Se piti, mitä luvattiin.  Tähän Jeesus seuraajiaan kasvatti opettaen heitä yötä päivää. Jeesus kyllä arvosti myös lepoa, mutta sille oli aina oma paikkansa tehdyn työn jälkeen  Jeesuksen seuraajien tuli olla hyvämaineisia, mikäli se heistä riippui.  Vilppiä tai muuta vääryyttä ei heidän joukossaan havaittu. Ei myöskään pahanpuhumista tai juoruamista.  Jeesus kasvatti seuraajiaan anteeksiantavaiseen mielenlaatuun.  Pitkävihaisuus ei ollut kristittyjen joukossa hyve.   Matt. 18: 21-22: Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. 1 Tim. 2: 1- 2: Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 3.  OPETUSLAPSI ELI TÄTÄ HETKEÄ JA TÄHTÄSI AINA TULEVAISUUTEEN Jeesus opetti seuraajiaan elämään nyt-hetkessä.  Murehtimiselle ei ollut sijaa. Jeesuksella itsellään oli ainutlaatuinen kyky elää sillä tavoin, olihan Hän Jumalan Poika ja kykeni hallitsemaan kaikkea yhteydessä Isäänsä.   Jeesus opetti ennen kaikkea rukoilemaan ja antautumaan sillä tavoin Jumalan hyvään suunnitelmaan.  On tärkeää opetella rukoilemaan ja olemaan yhteydessä Jumalaan, voidaksemme elää oikein.   Katselin juuri hyvän opetusohjelman rukouksesta. Herran palvelija Guilermo Maldonado kertoi, kuinka rukous on avain ihan kaikkeen.  Rukous lähtee siitä, että me ensin tunnustamme tarvitsevamme Jumalaa, tunnustamme syntisyytemme ja puhdistaudumme, vasta sitten voimme päästä sisälle siihen, mitä Jumala elämässämme tahtoo.  Jumala ansaitsee myös kaiken ylistyksemme ja palvontamme.  Hän on voittanut kuoleman ja synnin otteen elämässämme.  Se on juhlimisen arvoista!   On tärkeää, että opimme rukoilemaan ja etsimään Häntä.   Jeesus puhuu rukouksesta ja sen merkityksestä evankeliumeissa.  Luetaan sieltä, mitä Hän tahtoo opettaa. Meille on myös annettu Isä Meidän-rukous, jonka Jeesus itse opetti.  Se on voimallinen rukous jokaiseen hetkeen.  Kaikkein suurimman tappion julistuksessamme ja kristityn elämässä on kokenut suuntautuminen päämäärään, tulevaisuuteemme taivaassa.  Alkuseurakunta julisti hyvin vahvasti tästä päämäärästä käsin.  Surukseni totean, kuinka meidän aikanamme tuo ääni on laimentunut.  Näen, että osittain senkin vuoksi Jumalan täytyy ravistella maanpiiriä  ja meitä.  Me emme ole olleet hereillä. Kello käy vääjäämättä eteenpäin ja Jumalan aikataulu juoksee.  Me emme elä tätä aikaa varten, vaan tulevaa.  Meidät on kalliisti Jeesuksen verellä ostettu iankaikkiseen yhteyteen Luojamme kanssa. Ei unohdeta sitä! Fil. 3: 13-14:  Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. 4. OPETUSLAPSI OLI AINA VALMIS KÄRSIMÄÄN USKONSA TÄHDEN Jeesuksen seuraajat joutuvat kokemaan uskonsa tähden ahdistusta ja kärsimystä, joskus jopa suoranaista vainoa. Jeesus ei vapauttanut seuraajiaan näistä.  Tätä on itseni ollut ehkä kaikkein vaikein käsittää. Miksi joudun joskus niin syviin ahdistuksen ja kärsimyksen vesiin?  Miksi kohtaloni ei voisi olla toisenlainen?  Tällaiset kysymykset ovat aika ajoin nousseet pintaan, kun olen joutunut kohtaamaan kipuja ihmissuhteissani, työssäni tai jollakin muulla elämäni alueella.   Jeesus haluaa meidän pohtivan näkökulmaamme uudestaan.  Hän itse asiassa opettaa, että meidän tulisi pitää suorastaan ilona kohdatessamme kiusauksia tai ahdistuksia yhdessä Hänen kanssaan. Olen ajatellut, että ilman niitä meidän uskomme olisi oikeastaan toimeton. Emmekö tarvitse juuri uskoa selviytyäksemme näistä koettelemuksistamme?  Niissä Jumalan voima ja kyky auttaa tulevat parhaiten ilmi. Jeesus on apumme ja tahtoo viedä meidät niiden lävitse.  Niiden tehtävä on korottaa Kristus elämämme Herraksi!  Jaak. 1: 2-4: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Katja-Leena