IHMISEN POIKA MYRSKYSSÄ

Luin erään ystäväni lähettämän profetian.  Joku saarnamies oli saanut profetian tulevasta ahdingosta ja halusi rohkaista Jumalan omia, ettemme lannistuisi kun kaikki alkaa tapahtua, emmekä menettäisi rohkeuttamme. Uskon, että viesti on taivaallinen. Jumala on Isä, joka haluaa aina rohkaista omiaan. Hän ei juurruta ihmistä pelkoon tai paniikkiin. Hän on Rauhan ja Rakkauden Lähde. Voimmekin tunnistaa väärät profetiat siitä, että ne herättävät enemmän pelkoa ja levottomuutta kuin rauhaa sisimmässämme. 

Valehtelisin, jos sanoisin, ettei nykyinen tilanne herätä minussa ahdistusta ja pelkoa.  Pelkään, etten näe rakkaitani. Pelkään, että jos saan tartunnan, en kykene enää hengittämään. Pelkään, että sekoan jne. Viime päivinä olen kokenut työn siunauksena.  Silloin en keskity liikaa omaan ahdistukseeni ja itseeni, vaan enemmän muiden tarpeisiin.  Ajattelin, että mitä Jeesus tekisi tällaisessa tilanteessa.  Mieleeni nousi Raamatun kohta:

Mark. 10:45;

"Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

Tällainen Jeesus oli eläessään maan päällä.  Hän ei keskittynyt itseensä. Uskon, että minutkin on, tavalla tai toisella, kutsuttu palvelemaan tätä hukkuvaa maailmaa loppuun saakka. En voi lähteä karkuun nyt, vaikka mieli tekisikin. Me olemme edelleen maailmassa, mutta emme maailmasta. Kun me seuraamme Jeesusta, näemme kuinka Hän oli loppuun saakka uskollinen tehtävälleen. Eikö meidänkin siis tulisi olla? 

Pelkäsikö Hän henkensä puolesta?  Uskon, että tuleva taistelu kuoleman kanssa sai Hänet ensin kauhun valtaan, sillä Hän tiesi, miksi Hänen oli taisteltava. Mutta; Hän tiesi myös lopputuloksen.  Isä Jumala vahvisti Häntä. 

Luuk. 22:

42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.

44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.

Tämä valaa minuun uskoa ja toivoa. Jeesus oli kaikessa kiusattu ja ahdistettu. Hän kärsi mitä julmimman kuoleman. Miksi?  Sen tähden, että sinä ja minä saisimme elää. Hän ymmärtää meitä kaikkein syvimmin tässä koettelemuksessamme. On aivan turha etsiä apua muualta. Vain Jeesus kykenee kaiken kuoleman edessä murtamaan pelkomme ja kipumme.  

Minusta on upeaa tietää, että rinnallani taistelee Ihmisen Poika, joka on Jumala ja Kaikkivaltias. Hän ei jätä pulaan. Hän oli myrskyn silmässä opetuslasten kanssa. Kun he hätääntyivät, Hän otti kaiken hallintaansa ja myrsky tyyntyi.   Hän tahtoo olla myös sinun ja minun kanssani kaiken meneillään olevan kuohunnan keskellä.  

Luuk. 8:24:

" Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven ". Rukous:  Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen:  " Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maanpäällä niin kuin taivaassa. Anne meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.  Ja, anna meille meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneent.  Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta; sillä Sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.  Ole siunattu, ystäväni, tänään! Vahvistu Hänessä. Katja-Leena