Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Gal. 1:10
Roomalaiskirje luku 7: 14-25
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
|
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
|
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
|
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
|
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
|
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
|
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
|
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
|
sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
|
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
|
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
|
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Viime aikoina olen miettinyt tätä sisäistä kamppailua itsessäni. Ja, kuinka se on välillä kaksisuuntaista. Joskus tunnen, että vihaan tehdä jotakin hyvää, kuitenkin saan itseni tekemään sen, kun en kuuntele sisälläni sitä kuisketta, mikä tahtoisi hyvän edessä luovuttaa. Onko tuttua? Joskus vihaan lähteä esimerkiksi väsyneenä ja raihnaisena seurakunnan keskuuteen. Ajattelen, että vietän leppoisan löhöillan kotona. Useimmiten kuitenkin kiskon itseni sohvalta ylös, kävelen vaatekaapille, kokoan itseni ja pistän Raamattuni kassiin.... ja pian huomaan käveleväni puolisoni perässä ovesta kohti kirkkoa. Yleensä käy niin, että väsymys ja raihnaisuus jää sinne kirkkoon, ja että palaankin kotiin paljon virkistäytyneempänä. Tästä voi sanoa, että saan lihani kuriin ja lähden liikkeelle Jumalan voimasta sekä rohkaisusta käsin.
Jeesus tuli vapauttamaan minut lihani vallasta. Sen lihan, joka aina tahtoo taistella Jumalan tahtoa vastaan. Ihminen ei ymmärrä sitä järjestystä luonnostaan eli että ensin on Kristus ja sitten vasta minä. Hänelle luonnollisemmalta tuntuu olla itse ensimmäisenä ja vasta sitten kuunnella Kristusta. Jos tähän vielä lisätään ihmisten miellyttäminen, onkin jo todella vaikeaa miettiä suuntaa, minne on matkalla.
MISTÄ TIEDÄN OLEVANI KUTSUMUKSESSANI JUMALAN TAHDOSSA?
Jumalan tahdossa kulkeminen on itselleni asia, minkä tiedän tekevän elämäni kaikkein tarkoituksenmukaisimmaksi ja voittoisammaksi. Kun teen Hänen tahtonsa, olen toteuttamassa sitä suunnitelmaa, jonka Hän jo aikojen alussa minulle suunnitteli. Hän loi minut sitä suunnitelmaa varten. Enkä ole tässä mitenkään poikkeus. Hän loi sinutkin toteuttamaan Hänen visioonsa Itseään varten.
Efesolaiskirje luku 2 jae 10 sanoo:
"Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme".
Näyttää siltä, että apostoli Paavali eli Jumalan tahdossa ja eli Jumalan suunnitelmaa todeksi seurakuntaa varten. Seurakunta kuvaa Kristuksen ruumista, se on siis osa Häntä. Hänen tehtävänsä oli voittaa Kristukselle mahdollisimman monta.
Kol. 1:
|
24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,
|
25 jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan,
|
26 sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä,
|
27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
|
28 Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
|
29 Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
Paavalin elämässä hedelmä näytti sen, että hän toteutti tätä unelmaa ja suunnitelmaa omalla kohdallaan. Hänen tiensä ei ollut aina suinkaan helppo. Päinvastoin. Matkalla oli paljon mutkia ja vastoinkäymisiä, oli vainoa ja yksinäisyyttä. Paavali ymmärsi kuitenkin sen, mikä minunkin tulisi ymmärtää. Minulle riittää, että kuljen Jeesuksen askelissa ja kärsin yhtälailla, kuten Hänkin joutui kärsimään.
Matt. 10:25:
"Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään"!
Rukous: " Herra, opeta minua kuulemaan Sinun äänesi ja rohkaistumaan siitä yhä uudelleen. Anna minulle Pyhän Henkesi voima vastustaa kiusauksia ja pahaa elämässäni. Sinä kukistit synnin ja olet asettanut minut Kristuksessa synnin yläpuolelle. Tule kanssani jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Anna kokea, etten ole taistelussani koskaan yksin. Sinä jouduit hetkeksi eroon Jumalasta, kun sovitit ihmisen synnit ja rikkomukset. Minun ei tarvitse enää joutua eroon Jumalasta. Sinä ole Välimies, joka auttaa minua heikkoudessani. Vahvista minun tahtoelämäni. Ole kiitetty ja ylistetty, aina ja iankaikkisesti! Aamen ".
Katja-Leena
|
|
|
Kommentit