MIKÄ ON KRISTITYN TEHTÄVÄ?
Kenet kristititty ottaa esikuvakseen? Mikä on kristityn identiteetti ja tehtävä maailmassa? Kuinka minä ja sinä kannamme vastuumme? Tällaisia ja monia muita kysymyksiä me ihmiset usein mietimme, niihin vastausta etsien. Minäkin. Raamattu on kristityn käsikirja ja sisältää ohjeistuksen kaikkeen kristityn vaellukseen. Vaikka me emme voi sieltä suoraan lukea vastauksia kaikkeen, on Sanan tarkoitus aueta meidän uudestisyntyneelle hengellemme niin, että ymmärrämme, mikä Jumalan tahto on. Se on salaisuus. Uudestisyntymätön eli ei-uskova on hengellisesti kuolleessa tilassa. Hän ei voi ymmärtää Jumalan tahtoa.
Luuk. 8: 10; Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
Mark. 3:24; Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
Mark. 1:15: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
1 Kor. 2:14; Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
1. KRISTITTY ON LUOJANSA EDUSTAJA
Raamattu puhuu monissa kohdin siitä, kuinka Jumala on kutsunut jokaisen ihmisen erotuksetta yhteyteensä. Kun ihminen vastaanottaa pelastuksen, uskoo evankeliumin eli sen, kuinka Jeesus on sovittanut hänet uudelleen Jumalan yhteyteen ja hän on saanut synnit anteeksi, hän on Jumalan lapsi ja Jeesuksen kanssaperillinen. Jeesus on esikoinen, joka on viitoittanut meille muille tien Isän yhteyteen. Me olemme siis Kuninkaan lapsia, emme yhtään sen vähempää. Se on mahtava kutsu!
Me saamme siis kutsuttuina palvella elävää Jumalaa ja lähimmäistämme jo nyt. Jumala johdattaa jokaista kaikissa elämänvaiheissa ja kysymyksissä, kun luotamme Häneen. Hän ei ole jättänyt meitä oman onnemme tai maailman tuulien varaan. Kristus-kallio on pohja, joka kestää. Se ei petä. Kaikki muu on pettävää. Itse en uskaltaisi luottaa mihinkään muuhun.
Muistan nähneeni kerran unen, missä ihmisiä juoksi valtavan jyrkkiä rappuja alaspäin. Näin itseni liukuvan heidän vierellään jyrkkää kalliota pitkin. Aamulla kun heräsin ajattelin mielessäni: " Onneksi se oli kallio, joka kestää. Ne rappuset näyttivät vähemmän houkuttelevilta ja pelottavilta. Vaikka menin alaspäin, menin onneksi kallion seinää pitkin ". Jeesuksen kanssa meidän epäonnistumisemmekaan eivät ole niin ylitsepääsemättömiä. Olemme edelleen Hänen lapsiaan. Pohja kestää!
4 Moos. 23:19; Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?
Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Matt. 5:13.
Psalmi 8:
2. KRISTITTY KANTAA HEDELMÄÄ JUMALALLE
Luuk. 3:
Tässä ko. jaejaksossa Jeesuksen luokse tuli hyvin erilaista väkeä. Ensimmäiselle porukalle Jeesus antoi ohjeen elää epäitsekkäästi omastaan jakaen. Se on yksi Jumalan sydämen toive meidänkin elämäämme ajatellen. Kun annamme omastamme ja jaamme toisille, Jumalankin sydän iloitsee ja Hän tulee kirkastetuksi elämämme kautta.
Toinen ihmisryhmä on publikaanit ja kolmantena vielä sotamiehet. Publikaanit olivat sen ajan valtion virkamiehiä, joille maksettiin palkkaa työstä. He olivat valtion tulojen, verojen ja tullien huolehtijoita. Heille Jeesus osoitti, ettei tullut riistää muita. Heidän tuli tehdä työnsä oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. Jumalalle on siis arvokasta rehellinen työnteko. Kenenkään ei pidä käyttää asemaansa väärin. Olkoon tehtävämme mikä tahansa, se tulee hoitaa oikein. Ja, ahkeruus palkitaan.
Sotamiehiä Jeesus kehotti tyytymään palkkaansa. Ihminen on altis ahnettimaan enemmän kuin mitä hän tarvitseekaan. Jeesus kehotti kanssamatkaajiaan tyytymään melko vähään. Kun oli elatus ja vaatteet, se oli riittävästi. Kaikki muu meni jo yli. Apostolinen seurakunta piti köyhistäkin huolta. Katsottiin, että oli tärkeää huolehtia tasauksesta. Se olisi tärkeää tänäkin päivänä. ( 1 Tim. 6:8 ).
3. KRISTITTY VIE ILOSANOMAA TOISILLE
Mark. 16:15;
Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Tämä on ahdistanut meitä kristittyjä ehkä kaikkein eniten. Onko totta, että jokainen meistä on kutsuttu saarnaamaan? On hyvä tietää, mitä Jeesus todella tarkoitti. Ensinnäkin, eivät kaikki ole saarnaajia, pastoreita, evankelistoja tai opettajia. Ne ovat tehtäviä, jotka annettiin seurakunnalle. Toisaalta olemme jokainen kyllä uskoontultuamme Jeesuksen opetuslapsia. Siinä mielessä näyttäisi siltä, että evankeliumin eteenpäin vieminen jollakin tavalla kuuluu ihan jokaiselle. Mutta sen toteutuminen on hyvin monimuotoista. Yksi saarnaa, toinen palvelee käsin, kolmas vaikkapa laulaa tai tekee muuta taidetta. Kaikki tehtävät, joihin Jumala meitä kutsuu, ovat arvokkaita. Jokaiselle on oma leiviskänsä. Tärkeintä on pitää omasta leiviskästään huoli . Siihen sisältyy myös lupaus siitä, että lahjan käyttäjälle Jumala uskoo yhä lisää.
Jeesus varoitti leivisköjen maahan kaivamisesta. ( Matt. 25 luku ). On tärkeää löytää omat lahjansa evankeliumin leviämisen parhaaksi. Tällöin me emme elä uskoamme vain omaksi iloksemme, vaan laitamme kortemme kekoon.
On tärkeää valita sellaiset reitit vaikuttaa, että em. osa-alueet tulevat otetuksi huomioon. Mikäli osallistumme johonkin sellaiseen, mikä ei selkeästi kirkasta meidän Luojamme ja Vapahtajamme kunniaa, on vaarana astua harhapoluille. Opitaan siis Hänestä!
Vahvoina loppuun saakka!
Katja-Leena
Luuk. 8: 10; Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
Mark. 3:24; Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
Mark. 1:15: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
1 Kor. 2:14; Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
1. KRISTITTY ON LUOJANSA EDUSTAJA
Raamattu puhuu monissa kohdin siitä, kuinka Jumala on kutsunut jokaisen ihmisen erotuksetta yhteyteensä. Kun ihminen vastaanottaa pelastuksen, uskoo evankeliumin eli sen, kuinka Jeesus on sovittanut hänet uudelleen Jumalan yhteyteen ja hän on saanut synnit anteeksi, hän on Jumalan lapsi ja Jeesuksen kanssaperillinen. Jeesus on esikoinen, joka on viitoittanut meille muille tien Isän yhteyteen. Me olemme siis Kuninkaan lapsia, emme yhtään sen vähempää. Se on mahtava kutsu!
Me saamme siis kutsuttuina palvella elävää Jumalaa ja lähimmäistämme jo nyt. Jumala johdattaa jokaista kaikissa elämänvaiheissa ja kysymyksissä, kun luotamme Häneen. Hän ei ole jättänyt meitä oman onnemme tai maailman tuulien varaan. Kristus-kallio on pohja, joka kestää. Se ei petä. Kaikki muu on pettävää. Itse en uskaltaisi luottaa mihinkään muuhun.
Muistan nähneeni kerran unen, missä ihmisiä juoksi valtavan jyrkkiä rappuja alaspäin. Näin itseni liukuvan heidän vierellään jyrkkää kalliota pitkin. Aamulla kun heräsin ajattelin mielessäni: " Onneksi se oli kallio, joka kestää. Ne rappuset näyttivät vähemmän houkuttelevilta ja pelottavilta. Vaikka menin alaspäin, menin onneksi kallion seinää pitkin ". Jeesuksen kanssa meidän epäonnistumisemmekaan eivät ole niin ylitsepääsemättömiä. Olemme edelleen Hänen lapsiaan. Pohja kestää!
4 Moos. 23:19; Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?
Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Matt. 5:13.
Psalmi 8:
3 Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
|
4 niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
|
5 Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;
|
6 panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:
|
2. KRISTITTY KANTAA HEDELMÄÄ JUMALALLE
Luuk. 3:
9 Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
|
10 Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?"
|
11 Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin".
|
12 Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?"
|
13 Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty".
|
14 Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne".
|
Tässä ko. jaejaksossa Jeesuksen luokse tuli hyvin erilaista väkeä. Ensimmäiselle porukalle Jeesus antoi ohjeen elää epäitsekkäästi omastaan jakaen. Se on yksi Jumalan sydämen toive meidänkin elämäämme ajatellen. Kun annamme omastamme ja jaamme toisille, Jumalankin sydän iloitsee ja Hän tulee kirkastetuksi elämämme kautta.
Toinen ihmisryhmä on publikaanit ja kolmantena vielä sotamiehet. Publikaanit olivat sen ajan valtion virkamiehiä, joille maksettiin palkkaa työstä. He olivat valtion tulojen, verojen ja tullien huolehtijoita. Heille Jeesus osoitti, ettei tullut riistää muita. Heidän tuli tehdä työnsä oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. Jumalalle on siis arvokasta rehellinen työnteko. Kenenkään ei pidä käyttää asemaansa väärin. Olkoon tehtävämme mikä tahansa, se tulee hoitaa oikein. Ja, ahkeruus palkitaan.
Sotamiehiä Jeesus kehotti tyytymään palkkaansa. Ihminen on altis ahnettimaan enemmän kuin mitä hän tarvitseekaan. Jeesus kehotti kanssamatkaajiaan tyytymään melko vähään. Kun oli elatus ja vaatteet, se oli riittävästi. Kaikki muu meni jo yli. Apostolinen seurakunta piti köyhistäkin huolta. Katsottiin, että oli tärkeää huolehtia tasauksesta. Se olisi tärkeää tänäkin päivänä. ( 1 Tim. 6:8 ).
3. KRISTITTY VIE ILOSANOMAA TOISILLE
Mark. 16:15;
Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Tämä on ahdistanut meitä kristittyjä ehkä kaikkein eniten. Onko totta, että jokainen meistä on kutsuttu saarnaamaan? On hyvä tietää, mitä Jeesus todella tarkoitti. Ensinnäkin, eivät kaikki ole saarnaajia, pastoreita, evankelistoja tai opettajia. Ne ovat tehtäviä, jotka annettiin seurakunnalle. Toisaalta olemme jokainen kyllä uskoontultuamme Jeesuksen opetuslapsia. Siinä mielessä näyttäisi siltä, että evankeliumin eteenpäin vieminen jollakin tavalla kuuluu ihan jokaiselle. Mutta sen toteutuminen on hyvin monimuotoista. Yksi saarnaa, toinen palvelee käsin, kolmas vaikkapa laulaa tai tekee muuta taidetta. Kaikki tehtävät, joihin Jumala meitä kutsuu, ovat arvokkaita. Jokaiselle on oma leiviskänsä. Tärkeintä on pitää omasta leiviskästään huoli . Siihen sisältyy myös lupaus siitä, että lahjan käyttäjälle Jumala uskoo yhä lisää.
On tärkeää valita sellaiset reitit vaikuttaa, että em. osa-alueet tulevat otetuksi huomioon. Mikäli osallistumme johonkin sellaiseen, mikä ei selkeästi kirkasta meidän Luojamme ja Vapahtajamme kunniaa, on vaarana astua harhapoluille. Opitaan siis Hänestä!
Vahvoina loppuun saakka!
Katja-Leena
Kommentit