KUN UHRI PUUTTUU

Yhtenä päivänä mietin tilannetta, missä Aabraham oli valmis uhraamaan oman poikansa Jumalan käskystä. Hän valmisti huolella uhrialttarin, etsi siihen kaiken tarvittavan ja lopulta tarttui poikaansa nostaakseen tämän alttarille, iskeäkseen hänet teräaseella kuoliaaksi.  Varmasti järkyttävä hetki isälle, joka rakastaa poikaansa.  Lopulta kuitenkin Jumala tarttuu hetkeen.  Hän sanoo Aabrahamille, ettei tämän tarvitse sitä tehdä, vaan hakekoon tilalle uhrin, jonka Jumala itse on katsonut sopivaksi.  Niin Aabraham säästyi uhraamasta poikaansa, ainokaistaan.  Kertomus löytyy Raamatusta; 1 Moos. 22.  Jumala koetteli Aabrahamin uskoa.  Hirvittävä koettelemus.  Meidän jokaisen usko tullaan täällä koettelemaan. Näin Raamattu kertoo.

Dan. 12: 10;
Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

Tyhjä risti antaa kuitenkin toivoa

Jumala näin jo Aabrahamin elämän välityksellä valmisti kansaansa Messiaan tulemukselle.  Hänellä oli pelastussuunnitelma valmiina.  Jumala uhrasi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka uskoo Häneen hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16.  Me tarvitsemme tämän uhrin päästäksemme kadotuksen piinasta.  Uhraaminen koski valtavasti Jumalaan.  Mutta Hän teki sen rakkaudesta ja myötätunnosta meitä kohtaan.  Se on todellinen veriuhri syntiemme edestä.  Kun ymmärrämme tämän, ymmärrämme myös, ettei vähempi olisi Jumalalle riittänyt.  Se ei olisi ollut mikään uhri.  

KUN UHRIA EI OLE - SE KOSKETTAA MEITÄ

Hepr. 10:

25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,

27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:

29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".

31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Näyttää siltä, että seurakunnalla on Jumalan suunnitelmissa merkityksensä.  Seurakunta kasvattaa meitä, kuten Jumala kasvatti Aabrahamia, kuuliaisuuteen ja tottelevaisuuteen Jumalaa kohtaan.  Mitä enemmän näemme ympärillämme pahuutta, lakeja jotka on viritetty ansaksemme, ihmisten välinpitämättömyyttä, rienaamista, pilkkaa ym.; sitä tärkeämpää on kiinnittyä seurakuntaan ( so. Kristuksen ruumis;    Kol. 1:18;  " Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen" ). Ihmisen on hyvä olla kuuliainen Jumalalle.  Jumala antoi kalleimman uhrinsa meidän syntiemme edestä.  Meidät on pyhitetty Hänen Poikansa verellä, ei kauriin tai jonkun muun uhrieläimen verellä.  Syntiä tekemällä ihminen ei arvosta tuota Jumalan sydämen uhrausta.  Jumalan sana on tässä ehdoton.  Jumalalla ei ole osoittaa toista uhria meille.   MIKÄ TAHALLISESTI JUMALAA VASTAAN RIKKONUTTA KOHTAA? Kun ihminen tietoisesti lankeaa tekemään syntiä ja murehduttaa Jumalan Henkeä, hän ei voi odottaa Jumalalta suopeaa mieltä tekonsa tähden.  Ei. Me joudumme uhraamaan jotakin meille itsellemme hyvin rakasta. Jokainen joutuu vastuuseen teoistaan.   Kuningas Daavid teki synnin ottamalla itselleen toisen miehen vaimon.  Häntä varoitettiin siitä, mutta hän ei kuunnellut varoituksia.  Hän systemaattisesti ja päättäväisesti päätti toimia oman sydämensä ja halunsa mukaan.  Hän ei alistanut sydäntään Jumalan tahtoon.  Profeetta sanoi Daavidille, että teollaan hän sai jumalattomat pilkkaamaan Jumalaa.  2 Sam. 12: 14 Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva." Meidän tulee ymmärtää, että tekemämme synnit ovat vakavia asioita Jumalan edessä. Meidän uskovina on erottauduttava maailmasta.  Jos me elämme, kuten oma sydämemme tai syntinen luontomme tahtoo, me tuotamme usein Jumalalle häpeää.  Sen sijaan meidän tulisi hävetä syntisiä tekojamme, sillä Jumala on antanut edestämme kaikkein kalleimman uhrin, oman Poikansa.   Ei ihmetellä, jos meidän elämässämme näkyvät synnin seuraukset.  Kiitetään Jumalaa siitä, että me kuitenkin vielä elämme ja olemme Hänen lapsiaan.  Hän on voimallinen pitämään meidät pystyssä loppuun saakka.  Ei pidetä halpana Hänen uhriaan meidän edestämme.  Jeesuksen ristintyö kantaa tänäänkin.  Siinä on todellinen armo, että me syntiä tehneinä saamme turvautua Häneen ja elää Hänessä.  Hän pitää meistä huolen.   Rukous: Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi minun syntini ja se, etten ole aina noudattanut Sinun tahtoasi elämässäni.  Anna minulle Pyhän Henkesi voima elää niin, etten tuota murhetta lapsenasi.  Kiitos, että annat minulle voima vastustaa kaikkea pahaa.  Kiitos Sinun huolenpidostasi ja rakkaudestasi.  Anna minun turvata Sinuun, yksin Sinuun, näinä aikoina, kun maailma käy yhä ahdistavammaksi ympärilläni.  Aamen.  VAHVOINA LOPPUUN ASTI! Katja-Leena