VOI MEITÄ, EMMEKÖ MITÄÄN OLE OPPINEET?

On ikävää nähdä, kuinka ihmiset jakautuvat eri leireihin.  Tämä ei ollut vierasta apostoliselle seurakunnallekaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.  Apostoli Paavali, jota suuresti fanitan, oli joutunut näkemään omassa työssään, kuinka puolueellisuutta ja sen tuomaa kahtijakoa syntyi.  Hän joutui opastamaan jatkuvasti uskovia riita-asioissa.  Yksi oli sitä mieltä, että pakanat oli ilman muuta ympärileikattava uskoontultuaan, toisen taas sitä mieltä, ettei sitä voinut pakanoilta vaatia.  Ja, että juutalaiset olivat erikseen omine kulttuurisidonnaisuuksineen.

Luemme Raamatusta ( vk 33/38 ) 1 Kor. 3:

1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.

2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;

3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

4 Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?

5 Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.

6 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.

7 Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.

8 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.

9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.

10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.

11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,

13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;

15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. Paavali tuo esille selvästi, että silloin ollaan lihallisia, kun riitaa, kateutta ja puolueellisuutta esiintyy seurakunnassa.  Tällaista ei esiinny silloin, kun Jumalaa palvellaan hengessä ja totuudessa.  Liha on aina heikko, mutta Henki tekee eläväksi.  Lihallinen ihminen, so. pelkästään järjen ja inhimillisten tunteiden vallassa elävä ihminen, ei halua kuunnella Pyhän Hengen opetusta ja ohjausta asioissa.  Hän pyrkii vaikuttamaan asioihin itse. Hän ei suostu kuuntelemaan Kristuksen ruumiissa, so. seurakunnassa annettavaa opetusta. Voi olla, että hänen on helpompi jäädä pois julistuksen kuulemisesta, Raamatun lukemisesta ja yhteydestä toisten kanssa kokonaan.  Sellainen helpottaa lihallista kristittyä, sillä Jumalan Sanan kuuleminen ja ylistyksen ilmapiiri häiritsevät omia ajatuksia.  Onhan niissä mukana Pyhä Henki. On syytä huolestua omasta hengellisestä valveituneisuudestaan, jos tällaista alkaa nähdä itsessään: .  Kadehdin jatkuvasti toisia  .  Ajaudun alituiseen toisten kanssa riitaan .  En ole tyytyväinen mihinkään, vaan valitan jatkuvasti .  Jaan muita kristittyjä ympärilläni eri karsinoihin, ja jotkut ärsyttävät minua suunnattomasti .  Vaadin toisilta jatkuvasti muutosta .  Unohdan perustukseni ja etsin vastauksia muualta kuin Jumalan Sanasta .  En pidä itseäni pyhänä, Jeesuksen uhrityön tähden .  Alan turmella elämääni tavalla tai toisella .  Pidän itseäni parempana muita -  Odotan itselleni kiitosta .  Lakkaan palvelemasta muita .  En alistu Jumalan sanan ja seurakunnan valvonnan alle. Jokaisen tulee olla vastuussa jollekin, viime kädessä olemme kaikki vastuussa Jumalalle.  Rukous:  Herra, Jeesus, anna minulle anteeksi oma lihallisuuteni.  Vyötä minut sinun Hengelläsi ja anna Sanasi totuuden johdattaa kulkuani.  Älä riistä minulta sydämen iloa. Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen: anna kaikki syntini anteeksi, sillä olen usein tehnyt väärin suhteessa lähimmäisiini.  Anna minulle enemmän Sinun luonteesi lujuutta ja rakkautta, niitä tarvitsen.  Aamen.