MORSIAN TEKEE VALINNAN

Sanoma tämän päivän yksilöuskovalle ja seurakunnalle on: " Tee valinta, kenelle kuulut "!

Joh.3:16 on evankeliumin ydin.  Se on tuttu useimmalle meistä; " Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä ".

Korkea Veisu ( Laulujen laulu k.-92 ) puhuu meille sulhastaan etsivästä morsiamesta. Hän kulkee kedolla, hän kulkee kadulla ja etsii omaa rakastettuaan.  Hän tietää, että on joku, jolle hän merkitsee enemmän kuin yksikään toinen.

..."yksi ainoa on minun kyyhkyseni, puhtoiseni, äitinsä ainokainen, synnyttäjänsä valio. Neitoset hänet nähdessään kiittävät hänen onneansa, kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä;"  Laul.l. 6:9.

Ihminen saa olla vakuuttunut Jumalan rakkaudesta.  Jumala ei vihaa omaa luotuaan.  Hän vihastui ihmiskuntaan synnin tähden.  Hän tiesi, että ihminen olisi heikko ja lankeavainen. Olihan Hänen luomistaan enkeleistäkin osa langenneita.  Paha lähti Hänen luotaan. Oli vain ajan kysymys, että se sama kiusaus ja lankeemus kohtaisi myös ihmisen.  Näin tapahtui.  

"	Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti ";  Psalmi 103:9

Kun me rakastumme, meillä on aina kriteerit olemassa. Emme me rakastu keneen sattuu.  Vaikka rakkaus on tunteista yksi voimakkain, se herää aina sellaisten asioiden pohjalta, jotka merkitsevät meille jotakin.  Kyse on arvovalinnasta.

Rakkaus osaa ja kykenee etsimään omaansa. Me voimme sanoa rakastavamme elämää tai vaikkapa lemmikkiämme, mutta rakkaus toiseen persoonaan vaatii paljon enemmän vastavuoroisuutta.  Kyse on dialogista.  Kyse on kahden sielun kohtaamisesta.  Siksi myös pettymykset rakkaudessa ovat äärimmäisen haavoittavia.

- Kun sielumme haavoittuu, se koskettaa aina koko ihmistä.  Kun me jäämme ilman rakkautta, se  satuttaa ehkä kaikkein syvimmin.  Jokainen ihminen kaipaa tulla rakastetuksi.  Jos jäämme ilman sitä kokemusta, ettei kukaan koskaan ole uhrautunut mitenkään puolestamme, meidän identiteettimme jää ilman vahvistusta.  

1 Tim. 2:

5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, Jeesus antoi itsensä jokaisen ihmisen edestä.  Tämä mahdollistaa siis ihmiselle ihmisarvon ja tunteen siitä, että on edes jollekin kelvollinen ja arvokas.  Jumala ei hylkää ketään.  Hän ei jätä meitä synteihimme ja raihnaisuuteemme yksin.  Hän antaa mahdollisuuden erotuksetta jokaiselle!

IHMISEN RAKKAUS ON VALIKOIVAA

Jumalan rakkaudessa meitä kohtaan ei ole kyse niinkään tunteesta, vaan valinnasta ja tahdosta.  Hän loi ihmisen ja kantaa ihmisestä vastuun loppuun saakka.  Ihminen joko vastaa tähän rakkauteen antamalla suostumuksensa rakastaa takaisin tai vetäytyy sen alta pois.  Jumalan armollisuus tulee esiin myös tässä.  Ketään ei voida pakottaa antamaan vastarakkautta. 

Ihmisen rakkaus on valikoivaa rakkautta.  Me usein laskelmoimme, mikä kannattaa.  Meillä on ihanteemme olemassa.  Me rakastumme ihmisiin, jotka herättävät meissä tietyt muistot ja kokemukset henkiin.  Rakkaus elvyttää meitä.  Kun sen elvyttävä vaikutus lakkaa, me usein luovutamme.  Me ajattelemme, ettei se kantanutkaan.  Me petymme ja olemme alttiit haavoittumaan, jopa  katkeroitumaan.  Toisinaan rakkaus voi muuttua vihaksi.  

OPITAAN RAKKAUTTA HÄNELTÄ

Todellinen rakkaus on lähtöisin Jumalasta.  Se on kärsivällistä, puhdasta ja kaikin tavoin täydellistä rakkautta ( Agape ).  Se on lempeää ja armahtavaa.  Se on uhrautuvaa ja uskollista.  Minä uskon, että on olemassa tällainen rakkauden lähde.  Voin ammentaa siitä lähteestä, kun tunnen olevani itse tyhjä ja kumiseva rakkaudessani lähimmäistäni tai jopa itseäni kohtaan. 

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.  1 Kor. 13:1 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 1 Joh. 4:8 MISTÄ VOIN TUNNISTAA OIKEAN RAKKAUDEN? Oikean rakkauden voi yhä tunnistaa.  Mistä?  1)  Ensinnäkin oikea rakkaus asettaa aina Jumalan etusijalle. Oikea rakkaus haluaa olla kuuliainen Jumalan tahdolle ja käskyille.  Jeesus tuli täyttämään Jumalan lain, ei tekemään sitä tyhjäksi.  Laki on hyvä edelleen.  Sen tehtävä on suojella meitä.  Eikö sulhanen tahdo suojella morsiantaan kaikelta häpeältä?  Ei saattaa häpeän alaiseksi.   "Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni".  Laul. l. 2:4 "Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".  Room. 10:11 2)  Oikea rakkaus on valmis palvelemaan.  Se voi joskus paeta luotamme.  Myös Laulujen laulun sulhanen joutui lymyämään morsiamen näkyviltä.  Morsiamen rakkautta koeteltiin.  Joskus velvollisuudet Jumalaa kohtaan vievät rakastettua kauemmaksi.  Mutta tosi rakkaus odottaa.  Jumalasta lähtöisin oleva rakkaus on valmis odottamaan täyttymystään.  Se odottaa sitä hartaasti, yht´aikaa kaipauksella ja innolla.  Se saattaa repiä sisintä, mutta se on valmis odottamaan.  Rakkaus tullaan kerran palkitsemaan! Laul.l. 6: 1 "Minne on mennyt rakkaasi, sinä naisista kaunein? Kunne on kääntynyt rakkaasi? Etsikäämme häntä yhdessä." Lopuksi:  Jokainen kaipaa tulla rakastetuksi.  Jokainen voi myös opetella rakastamaan sillä rakkaudella, mitä Jumala, meidän Luojamme, edustaa.  Hän on Rakkaus.  Kun meillä on tällainen rakkauden lähde olemassa, ammennetaan siitä.  Minä en ainakaan osaa rakastaa ilman apua.  Olen onneton rakastajatar.  En myöskään koe itseäni aina rakastetuksi, ellen olisi varma tuosta suuremmasta rakkauden lähteestä, Jeesuksesta.  Hänelle minäkin kelpaan.  Haluan myös valita itse taivaallisen hääjuhlan osakseni, missä kaikki asetetaan kerran kohdalleen. En halua missata niitä juhlia.  Tiedän, olen nähnyt jo sen, että minullekin on siellä paikka varattuna.  Istun rakastettuni vierellä.  Ne juhlat haluan ilman muuta olla kokemassa ja näkemässä!