KAHDEN MAAN KANSALAISEN KAKSI ITSETUNTOA

Olen pohtinut sitä, millainen itsetunto ihmistä kantaa. Millainen on se alusta, mistä ihminen lähtee rakentamaan omaa identiteettiään ja millaiseksi hän käsittää oman ihmisarvonsa? Tänään pohdin, että on olemassa kahdenlaista itsetuntoa; kehystä, joiden varassa ihminen rakentuu.

1. Itsetunto, joka rakentuu sen varaan, millaiseksi muut yksilön määrittelee.

# Työ on tekijä, mikä on määrittänyt pitkälti, aiemmin etenkin maatalousvaltaisessa kulttuurissa, ihmisen itsetuntoa. Pienestä pitäen lapsi saa kuulla, kuinka tärkeää on työnteko ja kuinka ilman työntekoa jää osattomaksi kaikesta: hyväksynnästä, pärjäämisestä sekä yhteiskunnallisesta statuksesta. Itsetunto rakentuu vanhempien ja opettajien kehuille tai kohdatuille epäonnistumisille. Kilpailu on keskiössä. Kilpaillaan sisarusten, serkkujen ja naapureiden kanssa. Ja, kuka pääsee pisimmälle, sille kuuluu suurin kunnia.

# Muut määrittelevät tekijät: Kauneus, menestys ( urheilu, taide, tiede ym. ), persoonalliset

avut ( iloisuus, tehokkuus ym, ” hyvä tyyppi-status ” ).

Itsetuntomme lähtee rakentumaan jo varhain

Joidenkin meidän itsetunto on saanut kyytiä sen mukana, millaista persoonallisuuttamme tukevia tekijöitä kannamme matkassamme. Näiden heikkous on se, että yksi näiden vakautta järkyttävä tekijä, saattaa kerralla murentaa itsetuntomme. Kun urheilija vammautuu tai iloinen persoona masentuu, saattaa itsetuho olla lähellä. Itsemurhatilastot puhuvat karua kieltään. Kaikkien naurattaja saattaa sairastuessaan ahdistua ja menettää elämänhalunsa kokonaan. Se, mikä ennen oli helppoa, tuntuukin äkkiä vastenmieliseltä ja vaikealta.

On se palikka mikä tahansa, minkä varassa ihminen seisoo, sen kaatuminen voi olla tuhoisaa haltijansa kannalta. Moni menettää elämänhalunsa ja suuntansa menettäessään työnsä, kauneutensa tai maineensa. ” Yhden palikan ihminen ” on myös varovainen ottamaan elämässään minkäänlaisia riskejä. Hän ohjaa toisiakin varovaisuuteen. Vakaa ja kaunis elämä on itsetunnoltaan hauraan unelma. Riskit saattavat olla tuhoisia. Ainoastaan hallitut siirrot ja kuviot ovat sallittuja.  Totta puhuen, me emme voi hallita tätä elämää.  Kaikille meistä voi sattua kaikkea. 

Saarn. 9:2

Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla,  hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin.

2. Itsetunto, joka rakentuu siihen, että yksilö tunnistaa todellisen arvonsa.

Ihannehan olisi, että itsetunto rakentuisi sen todellisuuden varaan, kuinka me olemme arvokkaita juuri sellaisena kuin olemme, ja että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, toteuttamaan Hänen suurta suunnitelmaansa. Miten tähän päästään?

# Lapselle tulee jo varhain viestittää sekä katsein että elein, kuinka ainutlaatuinen ja ihana hän on. Siitä tulee kertoa hänelle. Jokaisen lapsen tulee saada kokea olevansa toivottu ja rakastettu. Etenkin vanhemmilla on tärkeä tehtävä tässä. Äidin ja isän katse kertovat, kuinka tervetullut lapsi on. Myös isovanhemmat ovat tärkeitä viestittämään lapselle rakkautta ja hänen arvoaan. Isovanhempien osuus voi olla hyvinkin tärkeä. He ovat oheiskasvattajia. Itselleni heillä on ollut suuri merkitys, samoin omille lapsilleni. ++

# Lapselle tulee opettaa Jumalan auktoriteetti ja valta. Ilman tätä lapsesta kasvaa omavaltainen ja hänen voi olla myöhemmin vaikea alistua minkään auktoriteetin alle. Ensin on vanhempien auktoriteetti, minkä alla on hyvä kasvaa. Jokaisen on hyvä olla vastuussa jollekin.  Auktoriteetteja tarvitaan.  Totuudellinen ihmisarvo kehittyy silloin, kun tunnistaa omat rajansa. Omien rajojensa ylittäminen sairastuttaa.

Ihmiset, joiden on vaikea alistua auktoriteettien alle, saattavat olla itse jääneet vaille rakkautta ja hyväksyntää. He eivät tunnista omia rajojaan ja heidän luottamuksensa toisiin on kaventunut.

Tyttäreni Saara Ikatan muotinäytöksessä

Totuus on se, että usein me heilumme näiden kahden itsetunnon rajamailla. Niin minäkin. Huomaan, että itseeni on vaikuttanut suuresti se, miten muut tekijät minut määrittelevät. Mieleni häilyy erilaisten mittareiden välillä. Syvällä sisimmässäni tiedän, että kelpaan Luojalleni. Minun ei tarvitse osoittaa olevani hyvä tai edes kelpaava. Minulla on suuri arvo Hänen silmissään. Tärkeää on se, mitä viestitän tulevaisuudessa ympäristööni. Jos menetän kaiken, romahdanko? Vai, olenko valmis luottamaan Jumalan suuriin lupauksiin edelleen? Haluan valita jälkimmäisen.

Luuk. 6:

48 Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle;  kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli  hyvästi rakennettu.

Rukous:  Herra, opeta minua näkemään oma arvoni, joka ei ole riippuvainen mistään ulkoisista tekijöistä ympärilläni.  Sinä olet luonut minut omaksi kuvaksesi ja olet laatinut elämälleni suunnitelman.  En ole syntynyt sattumasta, vaan Sinun tahdostasi maailmaan. Herra Jeesus, kiitos että saan olla sisällä siinä Suuressa suunnitelmassa Taivasta varten, jo nyt.   Puhdista minut kaikesta synnistä ja anna minulle voima vaeltaa joka päivä lähellä Sinua.  Johdata minut oikealle tielle, oman nimesi tähden.  Amen.

Katja-Leena Klinga