VALVOMISEN HETKI - KUINKA KANNAMME VALOA?

Elämme Jeesuksen 2. tulemuksen aattohetkissä Raamatun ennusmerkkien mukaan. Voimme lukea Jeesuksen sanat loppua edeltävistä hetkistä Matteuksen 24.luvusta, missä kerrotaan millainen maailma on juuri ennen Hänen tulemustaan. On luonnonmullistuksia, on sotia ja nälänhätää. Olemme tietoisia, että maailma on käymistilassa. Jotakin on tapahtumassa.

Room. 8:19

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

Sain sydämelleni puhua srk:lle meidän Jeesuksen seuraajien pystyssä pysymisestä. Seuraava luku Matteuksessa, luku 25, puhuu viisaista ja ymmärtäväisistä sekä  toisaalta tyhmistä neitsyeistä, jotka jäivät ilman öljyä, eivätkä valvoneet, kun heidän Ylkänsä tuli.

Seurakunta lopun aikana jakautuu kahteen. On olemassa tyhmät ja viisaat. Viisaat ovat hereillä ja he rohkaisevat myös muita. He rohkaisevat pitämään lamput palavina, niin että ne loistavat valoa muillekin. Meidän tulee täyttyä Jumalan Pyhän Hengen rakkaudella ja tehdä Hänen tekojaan, että ihmiset voivat nähdä Jumalan valon meissä ja meidän kauttamme. Jumalan tahto on nimittäin se, jos mahdollista, että KAIKKI ihmiset pelastuisivat.  Emme voi levätä laakereillamme.  Elämä on annettu elettäväksemme. 

”Tyhmät” sen sijaan eivät kykene kirkastamaan Kristusta elämässään, eivät ruumiissaan ja vielä vähemmän teoissaan. He taipuvat sinne ja tänne maailman mukana. He eivät ole pyhittäneet Kristusta ja Hänen Sanaansa omassa elämässään ja he käyttävät armoa väärin. Jos me teemme tahallamme syntiä, ei ole enää uhria puolestamme. ( Hepr. 10:26 ).  Näin Raamattu sanoo. 

On aika ottaa tosissaan Jumalan pyhyys. Jumalan rakkaus kutsuu meitä parannukseen. Tämä on parannussaarna tänään, isänpäivänä. Mielestäni se sopii isänpäivään. Isän tehtävä on myös kurittaa lastaan, mikäli tämä on tehnyt väärin.

Hepr. 12:6	sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

Minulle näytettiin sisäisesti kuva elefantista. Sillä on tunnetusti suuret korvat. Ajattele, jos kiinnitämme huomion elefantin korviin; ne käyvät lopulta painavammaksi kuin itse elefantti. Silloin eläin ikäänkuin vaipuu maahan eikä pääse enää jaloilleen. Sen sijaan, jos kiinnitämme huomiomme sen ryhtiin ja kävelyyn, voi eläin kantaa selässään taakkaa ja suorittaa tehtävänsä hienosti.

On siis merkitystä sillä, kuinka näemme itsemme, toisemme ja koko seurakunnan. Jos me kiinnitämme mielemme ja ajatuksemme johonkin epäolennaiseen, tehtävän kannalta merkityksettömään, me helposti masennumme, masennamme toisen ja menetämme näyn sekä kykymme suorittaa kutsumuksemme ja ne tehtävät, jotka meille on uskottu.

Sisäisen näyn toinen osa käsitteli pientä hiirtä. Meidän mielestämme hiiri on pieni ja merkityksetön suhteessa suureen elefanttiin. Mitä sellainen hiiri voisi saada aikaan? Mutta ajattelepa kertomusta, missä eräänä päivänä elefantti joutuu salametsästäjien uhriksi ja eläin kiedotaan vahvaan verkkoon. Se ei pääse sieltä vapaaksi. Silloin meistä niin mitättömän näköinen hiiri astuu tarinaan. Se nakertaa pala palalta verkkoa, katkaisee siimat pienillä hampaillaan ja lopulta vapauttaa elefantin pinteestä.

Nekin, jotka joskus kokevat olevansa pieniä ja näkymättömiä, voivat tehdä suuria Kristuksessa. Seurakunnassa tarvitaan jokaista. Kukaan meistä ei ole mitätön tai tehtävää vailla. Jokaisella on tärkeä osuutensa Jumalan suunnitelmassa ja voimme jännityksellä odottaa aikaamme, milloin Jumala kutsuu astumaan esiin ja tekemään oman osuutensa. On tehtävä mikä tahansa.

Ehkä tätä lukee nyt joku, joka kokee että on kuin tuo tarinan elefantti. Koet, että monta kertaa, vaikka kuinka olet mielestäsi yrittänyt ja yrittänyt elää ja toimia evankeliumin parhaaksi, on sinut mitätöity ja lyöty maahan. Ihmiset ympärilläsi eivät ole rohkaisseet ja kannustaneet sinua, vaan kiinnittäneet huomionsa epäolennaisiin. 

Avioliitossakin on tärkeää, että puolisot kunnioittavat toisiaan ja vahvistavat toistensa vahvuuksia. Jatkuva mitätöinti ja toisen aliarvioiminen musertaa suhdetta ja syö toisen identiteettiä. Tämä on ollut ajoittain itsellenikin kasvamisen paikka. On myös tärkeää, että vanhemmat isät ja äidit, vahvistavat lapsiaan, eivätkä mitätöi heitä.

Raamattu sanoo, että toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room. 12:10. Vahvistetaan toisiamme. Se on Jumalan tahto.

Yksi, millä ainakin voimme toisiamme vahvistaa on Jumalan Sana, joka on totuus ja valkeus meidän tiellämme.

 Efe.6:

3 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,

15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.

16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,

17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

Sitten tätä voi lukea joku, joka kokee samaistuvansa enemmän kertomani tarinan hiireen. Tunnet itsesi usein mitättömäksi ja jopa araksi. Et viihdy estradeilla. Sinullakin on tehtävä Herralta. Älä väheksy itseäsi. Älä usko siihen valheeseen,

että olet mitätön ja vailla arvoa. Tai, ettei sinulle ole mitään tehtävää Luojaltasi. Herramme on kutsunut meistä jokaisen. 

Jumalan tahto on, että KAIKKI ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden ja saisivat kokea vapauden ja ihmisyyden Kristuksessa. Ihmisyys Hänessä vapauttaa meidät elämään Jumalan lapsina ja iloitsemaan lapsioikeuksistamme. Se ei suinkaan vie meitä kauemmaksi Isästä, vaan nimenomaan lähemmäksi ja ottamaan vastaan kaikki ne oikeudet ja lupaukset, jotka Hän on meille Jeesuksen ristinkuoleman ja veren vuodatuksen kautta hankkinut.

Olemme kanssaperilliset yhdessä Jeesuksen kanssa. Niinkuin lapsi perii isänsä ihan maallisenkin lain mukaan, me perimme valtavat lupaukset Taivaallisen lupauksen mukaisesti. Meidän tulee omistaa ne lupaukset jo nyt. Tulee ymmärtää, ettei tämä näkyväinen ole kaikki. Meidän tulee nähdä paljon enemmän ja paljon pidemmälle.

Me olemme Luojamme ja Jumalamme tyttäriä ja poikia. Se on jotakin sellaista, mistä tänään isänpäivänä kannattaa todella kiittää!

Vielä lopuksi:

Olemmeko varmasti mukana viisaiden ja ymmärtäväisten seurakunnassa? Olemmeko todella niitä, joiden lamput palavat pimeässä ja ihmiset nähdessään meidät, voivat todeta: Hei, tuo on luotettava mies/ luotettava nainen. Hän on uskova ja voin todeta, että hän elää niin kuin puhuukin. Minäkin tahtoisin tuota samaa, mitä hänellä on!

Olemmeko rohkaisemassa ja vahvistamassa toisiamme.

Hepr. 3:13	Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. [Jes. 55:6]
Jaak. 5:8	Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. [1. Kor. 10:11]

Katja-Leena Klinga