OPIN VALVOMINEN ON YHTÄ TÄRKEÄÄ KUIN EVANKELIUMIN JULISTAMINEN

OPIN VALVOMINEN ON YHTÄ TÄRKEÄÄ KUIN 

EVANKELIUMIN JULISTAMINEN

1 Tim. 6:

3 Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,

4 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,

5 alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.

6 Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.

7 Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;

8 mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.

9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.

1. Tim. 4:16	Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

Elämme merkillistä aikaa. Jumalan sanan auktoriteetti poljetaan 

maahan.  Monet, jotka luulevat kykenevänsä opettamaan, lankeavat ensimmäisenä pois Sanan perustukselta. Jumala kysyy opista niiltä, jotka esiintyvät pappeina ja opettajina.

Jaak. 3:1

Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

Suomen kansa on kuullut evankeliumin, se on kaikunut kirkoissamme vuosisatoja. Reformaatio eli uskonpuhdistus lähti liikkeelle muutoksen halusta. Luther halusi muutosta, sillä ihmiset olivat ahdistuneita. He pelkäsivät olevansa hukutettuja ja kadotettuja, elleivät maksa kirkolle aneitaan. Lutherin viesti oli selvä: kirkko ei pelasta ketään, vaan yksin Kristus. Pelastus on täysin Jumalan teko, ei ihmisen varassa. Ihminen ei voi ansaita pelastustaan hyvillä töillään tai teoillaan. Kaikki on täytetty Golgatalla. Luther ei siis niinkään ollut oppi-isä, vaan hän nimenomaan halusi nostaa Raamatun auktoriteetin ja vapauttavan Sanoman esiin. Se oli matkalla hukkunut jonnekin.

Nyt tarvittaisiin uutta reformaatiota ajassamme. Sanan auktoriteetti on jälleen hukkunut jonnekin. Tarvittaisiin uusia uskonpuhdistaja veljiä ja sisaria, jotka voisivat julistaa tälle hukkuvalle kansalle: ” Jumala on yhä suvereeni hallitsija ja pitää maailmaamme käsissään; Hän odottaa, että me luottaisimme Hänen armotekoonsa ja kulkisimme mielellämme Hänen johdossaan, ei ihmisymmärryksemme ja maallisen viisautemme varassa”.

Opin valvominen on tärkeää. Oikea oppi pitäytyy Jumalan sanaan. On ihmisen etu olla alamainen jollekin, joka tietää kaiken paljon paremmin kuin maailman viisaat älyniekat. Kun ihminen aikoinaan keksi Baabelin tornin, tuli Jumala murheelliseksi. Hän joutui sekoittamaan kielet ja hajottamaan kansat. Ihminen pyrki olemaan kuin Jumala.

Jer. 51:53	Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se korkeuteen linnansa vahvistaisi, sittenkin tulevat sille minulta hävittäjät, sanoo Herra.

Sama on nähtävissä tänään. Ihminen pyrkii ottamaan sen paikan, mikä kuuluu Luojalle yksin. Hän on nähnyt hyväksi asioita, joita meillä ei ole lupa muuttaa.

Vihollinen sanoi Aadamille ja Eevalle paratiisissa: ” Onko Jumala sanonut niin ”? Hän kylvi epäilyksen heidän sisimpäänsä. Niinpä he kuuntelivat lopulta enemmän Saatanaa kuin itse Luojaa. Mitkä olivat hedelmät? Veljessurma, karkotus Jumalan edestä, jatkuva raataminen ja lopulta kuolema.

Mekin harhaudumme epäilemään Jumalaa. Onko Hän todellakin sanonut sen, mitä sieltä on luettavissa? Kuinka me haluamme toimia Sanan pohjalta? Otammeko Sanan vastaan ja elämme sen ohjeita noudattaen? Siitä seuraa lupaus:

San. 16:

20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!

21 Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa.

Tai sitten me sivuutamme Jumalan meille antamat iankaikkiset ohjeet

ja saamme osaksemme suuren tappion kerran. Se ei ole Jumalalle mieleen. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset voisivat löytää pelastuksen riemun ja elämänmakuisen elämän Hänen

yhteydessään. Menetetty paratiisi on meidän. Me voimme valloittaa sen uudelleen, mutta hedelmät odottavat kypsymistään. Ne eivät kypsy, jos tallaamme ne

jalkoihimme ja uskomme vihollisen valheet.

Katja-Leena Klinga