NÄKÖKULMAMME ELÄMÄÄN RATKAISEE LOPULTA KAIKEN

Jes.41:

10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

11 Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.

12 Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat.

13 Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua".

Meidän ihmisten on hirvittävän vaikea hädän ja epätoivon keskellä luottaa Jumalaan. Vaikka Hän on niin lukemattomat kerrat, etenkin kansansa Israelin kohdalla, näyttänyt tuomionsa ja varjeluksensa voiman, niin että ne ovat kirjoitetut meille jopa lehtiin ja kansiin, emme siltikään luota Häneen.

Usein meillä on harhaluulo siitä, että me säästyisimme kaikelta pahalta Jumalan lapsina. Raamattu sanoo hyvin selvästi, kuinka kaikille voi tapahtua kaikkea. Sama kohtalo on jumalattomalla ja uskovalla taivaan alla:

Saarn. 9:2	Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin.

Jumala on suvereeni hallitsija. Hän asettaa tuomioita ja Hän vapauttaa ihmisiä tänäänkin. Joskus Hän parantaa, joskus sallii lyödä meitä sairaudella. Eräs opettajani sanoi: "Me synnymme Hänen tahdostaan ja elämme, kunnes Hän lopulta meidät " tappaa". 

Me emme elä yhtään enempää kuin Luojamme on meidän elinpäiviksemme laskenut. Hän tuntee päämme hiuksetkin.

Luuk. 12:

7 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

Pelko on lamauttava tunne. Pelko tekee ihmisen usein toimettomaksi. Pelko saa ihmisen oirehtimaan hyvin monella tavalla. On yksilöllistä, kuinka pelko keneenkin vaikuttaa. Mitä Raamattu sanoo pelosta?

2 Kor. 7:

10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.

12 Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.

Ensiksikin meille opetetaan pelosta näin:

Näyttää siltä, että kun ymmärrämme asiat Jumalan näkökulmasta, me pääsemme erilaisten tunteidemme yläpuolelle. Paavali mainitsee että on paheksuntaa, on ikävää, on kiivautta, on itsensä kurittamista ja on pelkoa, missä asenteella on merkitystä. Jos me kohtaamme asiat maailman näkökulmasta nämä tunteet heittävät kuperkeikkaa. Niistä tulee silloin vihollisen ase meitä ja Kristuksen seurakuntaa kohtaan. On tärkeää siis löytää Jumalan näkökulma asioihin, ovat ne sitten mitä tahansa. Paavalin teksteistä käy ilmi myös yhteyden merkitys. Jos jäämme murehtimaan yksin, saa pelko suuremmat mittasuhteet elämässämme.

2. asia, mitä pelosta meille opetetaan, on että...

täydellinen rakkaus karkoittaa pelon:

1. Joh. 4:18	Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Kuinka päästä siihen täydelliseen rakkauteen? Siinäpä kysymys.

Ps. 92:

12 (92:13) Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

13 (92:14) He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.

14 (92:15) Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat

15 (92:16) ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.

Voisiko olla niin, että kun juuri kannattelee meitä eli se, että olemme juurrutetut Kristukseen, Hänen sanaansa ja Hänen seurakuntaansa eli Hänen omaan ruumiiseensa, me voimme kasvaa ja vahvistua myös rakkaudessa? Hän itse on Rakkaus. Hänessä me kasvamme olemmalla todellisessa yhteydessä Häneen.

Kun nuoripari menee naimisiin, mies ja nainen, olemme kuulleet puhuttavan heidän tulevista perillisistään rakkauden hedelmänä. Eli tarvitaan yhteentulemista ja yhdessä olemista, muuten se ei ole mahdollista. Ilman yhteyttä ei synny elämää itsessään.

Me tarvitsemme toinen toisiamme, tarvitsemme yhteyttä Jumalaan. Silloin voimme kasvaa rakkaudessa, kantaa hedelmää hänelle. Niistä hedelmistä meille kerrotaan sanassa vielä enemmänkin, mitä ne ovat: 1 Kor. 13:

4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;

7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Jos me näihin mielentiloihin pääsemme ahdingoissa, voidaan puhua että olemme kasvaneet rakkaudessa ja päässeet nujertamaan pelon, joka hallitsee meitä väärällä tavalla. Totuus ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Rakkaus on lempeää ja nöyrää, ilman uhoa ja mellakkaa. Vielä, uskon niin, meillä kaikilla on varaa kasvaa rakkaudessa ja siinä, että ymmärrämme asioita paremmin Jumalan tarkoitusperistä. Sitä ei opi itsestään, vaan perehtymällä Raamattuun ja viipymällä toisten uskovien seurassa.   

Katja-Leena Klinga