ROHKEASTI TUOMIOLLE

Kuuntelin erään kuuluisan raamattuopettajan John Beveren opetusta viimeisestä tuomiosta.  Hän oli  raamattua tutkittuaan tullut siihen johtopäätökseen, että uskovien tuomio on sellainen, missä meidän  uskollisuutemme henkilökohtaiselle kutsumuksellemme punnitaan ja saamme tuomion sen mukaan, kuinka olemme täyttäneet oman paikkamme suhteessa juuri siihen.  Ja kaiken päämäärä on rakkaus.  

Huomasin muuten, kun luin Paavalin kirjeitä, kuinka armolahjojen luettelossa rakkaus mainitaankin ensin.  Sitä emme aina tule huomanneeksi!
1. Kor. 14:
1 Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.

1 Kor. 13: 

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Keskustelin oman äitini kanssa lomallani.  Pohdin omaa kutsumustani ja sen löytämistä, siinä elämistä.  Äidilleni tuntui olevan kaikki hyvin selvää.  Hänet oli kutsuttu äidiksi, vaimoksi ja mummiksi.  Se onkin tärkeä kutsumus!  Minulle asia ei ole ihan yhtä selvää.  Osittain tiedän, mihin minut on kutsuttu, osittain olen vieläkin matkalla.  Onhan meillä äidin kanssa ikäeroa sen verran, että minäkin voin vielä löytää hänen laillaan syvemmin itseni ja oman kutsumukseni täyttymyksen.  Olen siis yhä löytöretkellä.

Mahtavinta on tietää se, minkä John Beverekin toi esiin opetuksessaan: meille jokaiselle on suunniteltu elämäntehtävä jo ennen kuin synnyimme tänne.  Minäkään en syntynyt turhaan juuri tätä aikaa varten.  Jumala on armollinen ja johdattaa meitä omia teitään, ihan jokaista.  Ei ole samanlaista tehtävää tai elämää kenelläkään.  En ole edes riippuvainen puolisoni kutsumuksesta.  Kaikilla meillä on oma tehtävämme, mikä on annettu elettäväksemme.  

Jer. 1:5

"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi".

Varmaa on se, että rakkaus ei koskaan luovuta.  Rakkaus jaksaa uskoa ja toivoa silloinkin, kun olosuhteet eivät ole puolellamme.  Ennen kaikkea Jumala itse on Rakkaus.  Ankkuroituamme elämämme Häneen ja siihen suunnitelmaan, jonka Hän itse on laatinut meille, voimme pysyä tiellä, millä on päämäärä. Minä en ainakaan suostuisi elämään ilman päämäärää.

Fil. 3:14

minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Katja-Leena Klinga