KUN KAIKKI PERUSTUKSET PURETAAN
Tässä
yhteiskunnassa, missä elämme, kaikki perustukset puretaan. Aivan
kuin hometalot puhuisivat sen puolesta. Rakennukset puretaan.
Mikään ei ole pyhää ja koskematonta. Ihmiset eivät tiedä, kuka
tätä kansaa johtaa, kenen tai keiden sitä pitäisi johtaa.
Päämääräkin on sumun peitossa.
Kun
olin nuori 16-vuotias neitokainen, tunsin sisimmässäni jonkinlaista
muukalaisuutta. En tiennyt, mikä oli elämäni tarkoitus. Jumala
alkoi kutsumaan luokseen. Rippikoulun käytyäni olin jo saanut
varmuuden siitä, että on jotakin enemmän kuin tämä näkyväinen.
Vuoden verran vielä kamppailin omaa Jaakobin painiani, kunnes
”armahdin” itseäni ja annoin elämäni Jeesuksen käsiin. Otin
pelastuksen vastaan ja sanoin Jumalalle: ” Tässä olen ”.
Taakka harteiltani nostettiin.
On
vaikea ymmärtää, kuinka ihmiset kykenevät elämään ilman
päämäärää. Tietysti päämääränä voi olla jokin ajallinen,
kuten rikastuminen, tutkinto, hyvä työ tai parisuhde yms. Itse en
suostuisi siihen, että rakentaisin vain tämän näkyväisen varaan,
joka saatetaan äkkiä syöstä edestämme. Tänäänkin otsikot
ovat kertoneet nuorten ihmisten poislähdöstä traagisella tavalla.
Siinäkö kaikki?
Kun
kansaa ei johdeta oikein, se syöksyy aina sinne, missä luvataan
eniten. Kun johtajat eivät itse tiedä, mikä on päämäärä, he
lujittavat ihmisiä näihin näkyväisiin, luottamaan niihin.
Johtajia tulee ja menee, hallitukset vaihtuvat. Todellisuudessa on
vain yksi, mikä kestää. Se on Jumalan iäti kestävä sana,
Raamattu.
Ps.
119:152
Jo
aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne
perustanut iäti pysyviksi.
Luuk.
21:33
Taivas
ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi."
|
Katja-Leena Klinga
Kommentit