KUN KAIKKI PERUSTUKSET PURETAAN


Tässä yhteiskunnassa, missä elämme, kaikki perustukset puretaan. Aivan kuin hometalot puhuisivat sen puolesta. Rakennukset puretaan. Mikään ei ole pyhää ja koskematonta. Ihmiset eivät tiedä, kuka tätä kansaa johtaa, kenen tai keiden sitä pitäisi johtaa. Päämääräkin on sumun peitossa.

Kun olin nuori 16-vuotias neitokainen, tunsin sisimmässäni jonkinlaista muukalaisuutta. En tiennyt, mikä oli elämäni tarkoitus. Jumala alkoi kutsumaan luokseen. Rippikoulun käytyäni olin jo saanut varmuuden siitä, että on jotakin enemmän kuin tämä näkyväinen. Vuoden verran vielä kamppailin omaa Jaakobin painiani, kunnes ”armahdin” itseäni ja annoin elämäni Jeesuksen käsiin. Otin pelastuksen vastaan ja sanoin Jumalalle: ” Tässä olen ”. Taakka harteiltani nostettiin. 




On vaikea ymmärtää, kuinka ihmiset kykenevät elämään ilman päämäärää. Tietysti päämääränä voi olla jokin ajallinen, kuten rikastuminen, tutkinto, hyvä työ tai parisuhde yms. Itse en suostuisi siihen, että rakentaisin vain tämän näkyväisen varaan, joka saatetaan äkkiä syöstä edestämme. Tänäänkin otsikot ovat kertoneet nuorten ihmisten poislähdöstä traagisella tavalla. Siinäkö kaikki?

Kun kansaa ei johdeta oikein, se syöksyy aina sinne, missä luvataan eniten. Kun johtajat eivät itse tiedä, mikä on päämäärä, he lujittavat ihmisiä näihin näkyväisiin, luottamaan niihin. Johtajia tulee ja menee, hallitukset vaihtuvat. Todellisuudessa on vain yksi, mikä kestää. Se on Jumalan iäti kestävä sana, Raamattu.


Ps. 119:152
Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.

Luuk. 21:33
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.



Tämän sanan varaan uskaltaa rakentaa silloinkin, kun muut perustukset hajoavat. Siksi tähän luottavat ovat pelottomia ja vahvoja, sillä he eivät kulje näkyväisissä, vaan heidän turvansa on Ikiaikojen Jumalassa, joka pitää lupauksensa. Hänen valtakuntansa on järkkymätön!


Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi."

Katja-Leena Klinga


Kommentit

Suositut tekstit