ME KANNAMME ESIVANHEMPIEMME ARVOJA MUKANAMME
Olen seurannut jälkipolvia ja tullut huomaamaan, kuinka paljon loppuen lopuksi jokainen kantaa niitä oppeja ja arvoja matkassaan, jotka on omilta esivanhemmiltaan evääksi saanut. Varmaan se jatkumo on ollut useiden polvien ajan, mutta voimme nähdä vain siihen asti kuin olemme näitä omia" oppi-isiämme " tulleet tuntemaan.
Omien mummojeni perintö oli se, että lapsia arvostettiin. Perheissä oli avoin vastaanotto lapsille. Nykyään lapsille ei aina edes anneta mahdollisuutta syntyä maailmaan, tai kaikki eivät saa lapsia, sekin on huomioonotettava tosiasia. Tämä johtuu taas paljon siitä, että naiset menevät ohi hedelmällisen iän opiskellessaan ja luodessaan ensin uraa. Sama pätee miehiin. Lapset tulisi saada nuorina, ensimmäiset mielellään alle kolmikymppisinä.
Minulle opetettiin jo varhain, että laps´tuo tullessaan leivän taloon. Lapsi ei ollut menoerä, vaan mieluummin tulonlähde. Tänä markkinatalouden ja hyvinvoinnin aikakautena me tuotteistamme ihmiset. Lapsi ei tuota mitään. Päinvastoin lapset vievät aikaa, rahaa ja syövät yhteiskunnan voimavaroja. Mutta, jos lapsi saadaan asettumaan meidän aikuisten luomiin kehyksiin, niin ei siinä mitään.
Lapsen on sopeuduttava ja hänestä pidetään kyllä huolta. Lapsi ei voi kuitenkaan valita; ei edes omia vanhempiaan.
Jeesus asettui monessa lapsen rinnalle. Hän, jos kuka, arvosti pientä lasta. Hän jopa kehotti meitä oppimaan lapsesta ja tulemaan lapsenkaltaiseksi, että perisimme taivasten valtakunnan.
Lapsi on täysivaltainen Kristuksen ruumiin, so. seurakunnan jäsen, sanoi eräs opettajani aikoinaan. Se oli mielestäni upeasti kiteytetty lapsen asemasta. Lapsi on täysin sellaisenaan kelvollinen Jumalalle ja ansaitsee tulla liitetyksi Häneen ja Hänen seurakuntaansa. Hän ottaa pienen ilolla vastaan. Kuinka me otamme lapsen vastaan; sinä ja minä?
Omien mummojeni perintö oli se, että lapsia arvostettiin. Perheissä oli avoin vastaanotto lapsille. Nykyään lapsille ei aina edes anneta mahdollisuutta syntyä maailmaan, tai kaikki eivät saa lapsia, sekin on huomioonotettava tosiasia. Tämä johtuu taas paljon siitä, että naiset menevät ohi hedelmällisen iän opiskellessaan ja luodessaan ensin uraa. Sama pätee miehiin. Lapset tulisi saada nuorina, ensimmäiset mielellään alle kolmikymppisinä.
Minulle opetettiin jo varhain, että laps´tuo tullessaan leivän taloon. Lapsi ei ollut menoerä, vaan mieluummin tulonlähde. Tänä markkinatalouden ja hyvinvoinnin aikakautena me tuotteistamme ihmiset. Lapsi ei tuota mitään. Päinvastoin lapset vievät aikaa, rahaa ja syövät yhteiskunnan voimavaroja. Mutta, jos lapsi saadaan asettumaan meidän aikuisten luomiin kehyksiin, niin ei siinä mitään.
Lapsen on sopeuduttava ja hänestä pidetään kyllä huolta. Lapsi ei voi kuitenkaan valita; ei edes omia vanhempiaan.
Pyhä perhe; joulukuussa 2016 maalaamani akryylityö
Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.
|
Jeesus asettui monessa lapsen rinnalle. Hän, jos kuka, arvosti pientä lasta. Hän jopa kehotti meitä oppimaan lapsesta ja tulemaan lapsenkaltaiseksi, että perisimme taivasten valtakunnan.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi,
se ei pääse sinne sisälle."
|
Lapsi on täysivaltainen Kristuksen ruumiin, so. seurakunnan jäsen, sanoi eräs opettajani aikoinaan. Se oli mielestäni upeasti kiteytetty lapsen asemasta. Lapsi on täysin sellaisenaan kelvollinen Jumalalle ja ansaitsee tulla liitetyksi Häneen ja Hänen seurakuntaansa. Hän ottaa pienen ilolla vastaan. Kuinka me otamme lapsen vastaan; sinä ja minä?
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
|
Minä ja lapsenlapseni Rebekah, marrask.-16
Tyttäreni sanoi kauniisti tultuaan pienen suloisen tytön äidiksi: " Äiti, jälleen tuli yksi uusi ylistäjä Jumalan kuoroon ". Miten Jumala iloitseekaan hänestä!
Kerron myös oman tarinani lyhyesti: Kun perheessäni oli kaksi lasta, poika ja tyttö, minulle sanottiin: -eiköhän teidän perhekoko ala jo olla täynnä ja onhan se hienoa, kun on sekä poika että tyttö perheessä. Olihan se ihanaa, en sitä kiellä. Olin väsynyt nuori äiti, puolisoni Ilkka oli juuri perustanut yrityksen ja viipyi työssä iltamyöhään saakka. Olin välillä yksinäinen ja kaipasin juttuseuraa toisista aikuisista. Kunnes...
Eräänä aamuyönä, tasan klo neljä, heräsin ääneen, joka kaikui koko makuuhuoneessamme. Olin siis täysin valveilla, en nähnyt unta. Puolisoni nukkui vierelläni. Hän ei kuullut sitä, mitä minä kuulin. Ääni oli lempeä ja sanoi: " Ottakaa vastaan kolmas lapsi, Minä annan voiman vaikka tuntuu että väsyttää ". Minulle kerrottiin muutakin, mutta lyhennän tarinaani hieman.
Kerroin asiasta Ilkalle seuraavana aamuna. Sanoin, että meidän on hyvä totella Jumalaa, jos Hän todellakin puhuu meille. Halusin asiaan varmistuksen ( tällaisia me ihmiset olemme, epäuskoisia ja hitaita kuulemaan ). Seuraavana yönä sama toistui. Heräsin jälleen tasan klo neljä aamulla ja kuulin saman äänen ja saman kehoituksen. Niin kolmas lapsemme sai pian alkunsa ja tuli luoksemme. Jumala on ollut uskollinen. Hän antoi voiman ja selvisimme kaikesta. Tällainen Luoja ja Jumala meillä on. Hän on Ihmeellinen!
Katja-Leena Klinga
Kommentit