VIIMEISINÄ AIKOINA

2 Tim. 3:

1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,

3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,

4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Jokainen, joka on lukenut Raamattua ja vaikkapa pastori David Wilkersonin Sanan kanssa yhtäpitävän profetian lopunajoista, ymmärtää että aika missä nyt elämme, soveltuu näihin ennustuksiin. Me elämme vaikeita aikoja. Ihmiset ovat kaikkea sitä, mitä ympärillämme näemme. Jumalan voima kielletään. Mieluummin kysytään neuvoa ennustajilta ja vietetään aikaa sellaisten asioiden parissa, jotka vievät Jumalasta poispäin. Jeesus-sanaa tuskin kuulee edes papin suusta. 

Olen itse tutkaillut tykönäni ( sillä minäkin tiedän olevani vaarassa ), kuinka paljon annan aikaani Hänelle, joka on Luojani ja suunnitellut minun elämäni. Alkaako minussakin näkyä lopun ajan ihmisen hedelmät? On todellakin aika valvoa. Ei turhaan Raamattu varoita meitä myös karttamasta sellaisten ihmisten seuraa, jotka syövät uskoamme ja evästävät meitä asioilla, jotka eivät henkeämme suinkaan rakenna. On parasta keskittyä nyt asioihin, jotka kuuluvat elämään Jumalan yhteydessä: Rakkauteen, rauhaan, iloon, levolliseen mieleen jne. Eikä se aina tule olemaan helppoa! Kyse on kilvoittelusta.

Luonto ja eläimet ovat tarjonneet minulle huippuhetket Herrani seurassa. Siellä löydän sisäisen leponi. Kun kuuntelen tuulen hiljaista suhinaa ja lintujen ääniä, kun katselen perhosen lentoa tai hevosten kisailua, kiitollisuus elämästä täyttää sydämeni. Silloin kaikki maailman pahuus jää taakseni. Myös seurakunta, uskovien yhteys, antaa meille paikan, missä voimme rakentua yhteisestä uskostamme. Tämänkin merkitys tulevina päivinä tulee korostumaan. 

Välillä kohtaamme kovan todellisuuden. Se voi tapahtua kauppajonossa, kun joku tulee takaasi ja tyrkkää sinua kovakouraisesti huudahtamalla: ” Se on minun vuoroni !”, ja pyyhältää vauhdilla ohitsesi. Se voi tapahtua kotona, kun lapsesi huutavat sinulle totuuksia ja kertovat, ettei sinusta ole mihinkään. Tai se voi tapahtua työpaikalla, kun työtoverisi osoittavat sinulle tyhmyytesi ja sen, kuinka väpätöinen olet. Luulenpa, että tällaista elämää me kohtaamme aina välillä.

On aika karttaa pahuutta ja keskittyä hyvään. On aika seurata Jeesusta, maksoi mitä maksoi. Hän antoi henkensä meidän puolestamme, että meillä rauha olisi. Ehkä suhteuttamalla oman elämänsä Mestarin kärsimyksiin, jaksaa taas elää!

Katja-Leena Klinga