ÄIDEISTÄ PARHAIN
Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä?
Mooses sai Jumalalta tehtävän johdattaa kokonaisen kansan luvattua maata kohti. Tässä ko.sanankohdassa Mooses vertaa tehtäväänsä isän ja äidin tehtävään. Hän kapinoi, sillä tehtävä ei ole helppo.
Veli Henry puhui viime pyhänä kirkossamme perheen merkityksestä. Raamatussa on lukuisia kertomuksia, missä perheen merkitys turvana ja suojana tulee hyvin esille. Kun lapsi kapinoi ja lähtee kodista, hän joutuu väistämättä pahan maailman armoille ja kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä ja suoranaista pahuutta. Myös seurakunta on perhe, mikä tuo meille turvaa ja missä Jumala opettaa meitä, viisastuttaa meitä...
Päivän Sana tänään:
Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Ps. 33:18-19
Herra valvoo omiaan. Äidit, jotka pistävät toivonsa Jumalaan, saavat ohjausta Häneltä. Äidillä on vastuunsa. Hänen esimerkkinsä lapsille on ensiarvoisen tärkeä. Äidit, jotka palvelevat Herraa ja kysyvät neuvoa Häneltä, takaavat lapsilleen tulevaisuuden, mikä opastaa tietä perille asti.
Ihmettelen ihmisiä, jotka tyytyvät elämään ilman päämäärää. Ajatelkaa niitä perheitä, mihin lapsi syntyy ja vanhemmat sanovat heille, kun he ymmärtävät jo jotakin: " - 'Ei sinun elämälläsi ole mitään päämäärää. Olet syntynyt tänne sattuman oikkuna, evoluution tuotoksena. Olemme kuin eläimet. Emme tiedä, mistä tulemme ja minne menemme. Pääasia on että opiskelet,rakastat, rikastut ja yrität elää ihmisiksi. Sitten, kun kuolemme, ei meitä enää ole ".
Tämä saattaa huvittaa meitä, mutta tämä on surullisen totta. Näin suurin osa ihmisistä elää. He eivät pyri muuhun kuin täyttämään tämän näkyväisen elämän kaikella maallisella ja kun heidän loppunsa on käsillä, he eivät tiedä, minne menevät.
Meillä äideillä on vastuu. Me kerromme jälkipolvillemme, kuka on Jumala, joka sovitti meidät itsensä kanssa antamalla meille Jeesuksen, oman rakkaan poikansa. Me kerromme lapsillemme, että on päämäärä, joka on meille vartavasten valmistettu. Me emme ole sattuman oikkuja, vaan Jumalan silmäteriä. Me tutustutamme lapsemme Raamatun ihmeellisiin tosikertomuksiin ja Israelin kansaan, joka on meille annettu esikuvaksemme.
On äitejä, jotka pitävät kyllä huolen, että lapsi oppii tanssimaan, pettymään ja tulemaan petetyksi. Mutta tämä maa tarvitsee äitejä, jotka opettavat lapsensa luottamaan Luojaansa ja Vapahtajaansa, löytääkseen kerran perille asti.
Minut oma äitini opasti taivastielle ollessani vielä lapsi. Vaikeudet, joita vanhempani ja isovanhempani kohtasivat mm. ihmissuhteissaan, veti heitä lähemmäksi Jumalaa. Rukous oli avain, johon turvauduttiin. Monta karikkoa ylitettiin, kun saatiin apua Ylhäältä. En tiedä, olisinko ilman näitä esimerkkejä ja kohtaamisia tänään se, mikä olen ja matkalla kohti päämäärää, taivasta. Jumala ei antanut tehtävää enkeleille. Hän kutsui tehtävään meidät vajavaiset ihmiset: Aabrahamin, Mooseksen, Daavidin, Eevan, Ruuthin ja meidät. Meidän tehtävämme on johtaa kansa perille, yhdessä Hänen kanssaan!
Katja-Leena Klinga
|
Kommentit