KUINKA KATSELEN ITSEÄNI?

2 Kor. 5:

17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on  vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa  Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä  lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa  meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa  itsenne Jumalan kanssa.

21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi,  että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Olen joskus kertonut, kuinka arka ja pelokas olin lapsena. Vanhempani olivat ihmeissään kanssani. Pelkäsin kaikkea ja luulin sairastavani kaikki taudit, mitä maailmassa on; pelkäsin kuolemaa. Joku viisas on sanonut, että kuolemanpelon taustalla on itse asiassa pelko elää. Ehkä minäkin vain pelkäsin elää täysillä. En luottanut itseeni, enkä ollut löytänyt vielä luottamusta Jumalaan. Nykyään ihmettelen, kuinka ihmiset ylipäätään uskaltavat elää ilman Jumalaa. Minä en uskaltaisi.

Kun tulin uskoon 16-vuotiaana nuortenleirillä, elämäni suunta muuttui. Välittömästi tiesin, että nyt elämäni lehti kääntyi, vihdoinkin! Tunsin selvästi, kuinka perusluottamus Jumalaan syntyi ja löysin sen turvallisuuden, jota olin aina kaivannut!  Lähetin kokemukseni jälkeen leiriltä kortin vanhemmilleni, missä oli seuraava sanankohta:

2. Kor. 5:17	Siis, jos joku on Kristuksessa,  niin hän on uusi luomus;  se, mikä on vanhaa, on kadonnut,  katso, uusi on sijaan tullut.

Me voimme unohtaa katsoa itseämme näillä silmälaseilla. Me saatamme edelleen nähdä itsemme vanhojen silmälasien läpi nuhruisina ja avuttomina, likaisina ja epäonnistuneina. Niin ei saisi olla! Meidän tulisi nähdä itsemme Kristuksessa uusina,  Hänen kanssaan onnistuvina, puhtaina ja pyhinä... 

Ja vielä, meidän tulisi nähdä myös lähimmäisemme uusien silmälasien kautta.

Raamattu sanoo:

Kol. 3:

12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,

13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.

Sid Roth opetti perjantaina tv7:ssa anteeksiannosta. Hän sanoi, että uskovan on annettava välittömästi anteeksi kaikki kokemansa vääryys. Se ei ole lihalle helppoa, mutta henki meissä kykenee siihen. Jos me olemme Kristuksessa, me myös voimme elää Hänessä. Hänessä on paljon rakkautta ja anteeksiantoa.

Ajattelin tänään, että olen hirvittävän haluton kävelijä, eikä minua meinaa saada millään kävelemään kilometriä enempää. Sitten ajattelin, kuinka paljon Jeesus joutui kävelemään opetuslapsineen. Hän käveli varmasti satoja kilometrejä viikossa. Tämä sai minutkin vakuuttuneeksi siitä, että kykenen kävelemään enemmän kuin kilometrin. Jos olen Hänessä, voin myös kävellä Hänen kanssaan!

Monet meistä masentuvat katsoessaan itseään ja juuttuvat helposti menneeseen. Yksi masennuksen avain on varmasti se, että jää kaivelemaan menneitä, eikä päästä sen tuomista tappioista ajatuksissaan irti. Nykyterapiat lähtevät liikkeelle siitä, että menneisyys on käsiteltävä, jotta voi päästä kosketuksiin nykyisyytensä kanssa. Jeesus käsitteli meidän menneisyytemme. Hän sovitti meidät Jumalan kanssa ja asetti meidät ristille kanssaan. Me voimme siis olla Hänessä sovitettuja ja täydellisesti Jumalalle kelpaavia. Jumala katselee meitä tämän sovituksen kautta. Hän ei näe lantaläjää, vaan puhtaan pyykkivuoren. Eikä Hän käytä aikaansa etsiäkseen meistä likatahroja. Jos joku niitä etsii, niin me itse ja ennen kaikkea Vihollisemme, joka yrittää saada meidät katsomaan muualle kuin Kristukseen!

Mark. 4:15	Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
Mark. 8:33	Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

Mitä sinä näet tänään, kun katselet itseäsi? Näetkö Jumalalle kelpaavan miehen tai naisen, joka on sovitettu täydellisesti vai näetkö epäonnistuneen ja itseensä pettyneen matkaajan? Sillä on merkitystä, kuinka itseämme katselemme. Jos tahdomme tulla terveiksi ja onnellisiksi, meidän tulee katsoa Kristusta, ei itseämme. Katsomalla Häntä me muutumme ja voimme tulla sellaisiksi kuin Hän haluaa meidän olevan: Onnellisia ja vapaita Jumalan lapsia!

1 Joh. 3:

1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

3 Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.

Rukous:  Herra, auta minua näkemään itseni Sinun sovitustyösi valossa.  Kiitos, että kannoit kaikki syntini ristinpuulle ja olet vapauttanut minut elämään Sinun tahdossasi.  Anna minun kulkea joka päivä katse kiinnitettynä Sinuun.  Kiitos, että Pyhä Henki johdattaa minua kaikkeen totuuteen.  Tässä totuudessa tahdon nähdä myös itseni. Aamen. 

Katja-Leena Klinga