ÄLKÄÄ LOUKKAANTUKO MINUUN

Jokaisella on kutsunsa Jumalalta.  Poikani kirjoitti juuri, kuinka hän on löytänyt katuevankelistan ja opettajan kutsunsa.  On tärkeää, että olemme kutsumustietoisia, teemme sitten mitä tahansa.  Meillä on erilaisia kutsuja, mutta Jumala, joka kutsuu omaan työhönsä, on Sama iankaikkisesti.

Jumala ei kadu antamaansa kutsua:

Room. 11:29:

Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

Oma kutsuni sai selkeän sinetin, kun olin nuori äiti ja olimme viettämässä juhannusta Santalan yössä Hangossa. Paikalle oli tullut anglikaanisisaria ja -veljiä Englannista.  He olivat opetus- ja julistusvastuussa.  He myös rukoilivat tiiminä osallistujien puolesta, ketkä sitä halusivat.  Minäkin menin eteen rukoiltavaksi.  En ymmärrä, mitä tapahtui:   

Yht´äkkiä olin polvillani maassa ja Jumalan valtava voima lankesi ylleni. Vaikka yritin nousta ylös, se oli täysin mahdotonta.  Minut painettiin lattiaan suurella voimalla.  Lisäksi minulle tuli profetia: " Tulet olemaan opettaja ".  Kun lopulta pääsin ylös ja lähdin kiittäen kulkemaan kohti ulkotelttaa, tapahtui vielä jotakin merkillistä. Kaksi minulle tuntematonta ihmistä tuli ulkona vastaan, pysähtyivät kohdallani ja vahvistivat saamani sanoman sanomalla: "Sinä olet opettaja".  

Opettajan tehtävään ei pidä suhtautua kevyesti, kuten ei mihinkään Jumalan meille antamaan kutsuun tai tehtävään.  Minäkin olen vastuussa opetuksestani.  On tärkeää kriittisesti arvioida opetustaan ja elämäänsä.  Olenko minä Kristuksessa ja saanko minä opetukseni Häneltä?  Ovatko elämäni ja opetukseni tasapainossa keskenään? On kyettävä tekemään itsereflektointia ja kyettävä myös käsittelemään palautetta.  

2 Piet.1:10:

Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;

Olen keskustellut toisten samanlaisen kutsun omaavien kanssa.  He kertovat, että kaikki eivät aina pidä heidän julistuksestaan.  Joitakin se loukkaa.  Jumalan Sana jakaa ihmismielipiteitä.  Emme voi aina miellyttää kaikkia.  Jotkut loukkaantuvat, eivät niinkään minuun, vaan Raamatun ilmoitukseen. Miksi?  Siksi, että oma elämä ei kenties ole tasapainossa.  Jos ihminen elää synnissä, eikä ole löytänyt sisimpäänsä rauhaa Kristuksessa, silloin hän saattaa loukkaantua julistukseen.  Synti erottaa meidät Jumalasta. 

En tässä lähde erottelemaan, mikä on syntiä ja mikä ei.  Jumalan Pyhä Henki osoittaa meille synnin, vanhurskauden ja tuomion. Joskus ihmisen on vaikea nähdä omaa tilaansa ja silloin hän heijastaa omat sisäiset ristiriitansa julistajaan ja hänen esiintuomaansa sanomaan.  Sama voi tapahtua terapiasuhteessa.

Musiikkiterapiaa lukeneena tiedän, että  esim. tietynlainen musiikki voi herättää toisissa valtavan reaktion, koska he heijastavat omat käsittelemättömät vihantunteensa siihen. On tunteemme mikä tahansa, meidän pitää kohdata se itsetutkistelumme kautta rehellisesti. Mikä on sen takana?

Joh. 16:8:

"...Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion". Tähtäyspiste kaikessa on Jumalan ääretön rakkaus meitä ihmisiä kohtaan! Hän rakastaa meitä, mutta haluaa myös että me vapaudumme totuuden edessä.  Raamatun ilmoitus on totisinta totta. Jos me julistamme ohi ilmoitetun Sanan, teemme paljon enemmän pahaa. On tärkeä pysyä Sanan ytimessä. Perustella opetuksensa sillä. Näin on minullekin jo aikoinaan raamattukoulussa opetettu.  2 Tim. 2:7:  "ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu-minä puhun totta, en valhettele-pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa". Kaikki julistus on vajavaista niin kauan kuin olemme ja elämme tässä ajassa. Julistuksesta tulee kyetä ottamaan se, mikä hyvää on.  Jumala on voimallinen viemään alkamansa työn meidän jokaisen kohdalla ihanaan päätökseen.  Ihminen on loppuun asti vajavainen ja tarvitsee Kristuksen armoa ja voimaa selvitäkseen tehtävässään ja kutsussaan pystyssä loppuun saakka.  Siksi minäkin pyydän: "Muistakaa minua rukouksin, etten lankeaisi kesken matkaa"! Room. 14:4: Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. En ylpeile omasta kutsustani. Siihen ei ole varaa.  Tieni on vaikeimmasta päästä. Myös opettajat tullaan kerran tuomitsemaan, ja Sanan mukaan kaikkein kovimmin. Tämä tie on tuskainen.  Rukoukseni on: " Herrani Jeesus, armahda minua "! Jaak.3:1: Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Vahvoina loppuun saakka! Ole siunattu! Katja-Leena Klinga