MILLÄ RAVINNOLLA RUOKIMME ITSEÄMME?
Tänään sain istua evankelista Paavo Järvisen opetuksessa. Paavo on kulkenut Herran kanssa yli 35 vuotta ja sen voi kuulla hänen opetuksestaan. Hän tuntee Hänet, josta puhuu. On hienoa kuunnella julistusta, missä on ytimessä Jeesus ja Hänen Sanansa.
Paavo puhui meille tärkeästä asiasta. Me ihmiset voimme ruokkia sisintämme monin tavoin. Jos olemme uudestisyntyneitä ja tulleet uskoon, tulisi meidän ruokkia hengellistä olemustamme enemmän kuin lihaamme. Ja juuri uskoontullut on kuin pieni lapsi. Hän tarvitsee kiireesti ruokaa, jotta usko saa vahvistua ja hän pääsee juurtumaan Kristukseen. Jos tämä ruoka jää saamatta, tulee äkkiä muut " ruokkijat " ja riistävät kylvetyn Sanan ja uskon sisimmästä. Siksi tarvitaan seurakuntaa ja uskovien yhteyttä. On mahtavaa, kun saa olla yhdessä toisten kanssa kulkemassa yhteiseen päämäärään ja voi saada tukea omalle uskolleen.
Kun pieni koiranpentu syntyy, se pyrkii nopeasti kohti emonsa nisiä, vaikkei vielä edes näe silmillään. Ihmeellistä, kuinka pentu löytää emonsa ravinnon lähteille! Meidänkin tulee kiiruhtaa nopeasti sinne, mistä saamme ravintoa hengellemme, ettemme sokeina lähde ajelehtimaan maailman tuuliin. On niin paljon houkuttimia ja vaikuttimia, jotka syytävät meille kaikkea muuta kuin Jumalan Sanan totuuksia. Osaammeko sulkea korvamme ja silmämme niiltä?
Meidän ei pidä kuvitella, että ihminen on jalostunut itsessään ja kykenee selviämään tässä maailmassa uskonsankarina ilman seurakunnan ja Jumalan Sanan antamaa tukea. On tärkeää pysyä nöyränä tämän tosiasian edessä. Me kaikki olemme heikkoja ja avuttomia, tämän maailman armoilla, elemme pääse sokeudestamme ja kasva hengelliseeen aikuisuuteen. Siihen me kasvamme vain ja ainoastaan yhteydessä Kristukseen ruumiiseen so. seurakuntaan ja kiinnittymällä lujasti Jumalan Sanaan.
Katja-Leena Klinga
Paavo puhui meille tärkeästä asiasta. Me ihmiset voimme ruokkia sisintämme monin tavoin. Jos olemme uudestisyntyneitä ja tulleet uskoon, tulisi meidän ruokkia hengellistä olemustamme enemmän kuin lihaamme. Ja juuri uskoontullut on kuin pieni lapsi. Hän tarvitsee kiireesti ruokaa, jotta usko saa vahvistua ja hän pääsee juurtumaan Kristukseen. Jos tämä ruoka jää saamatta, tulee äkkiä muut " ruokkijat " ja riistävät kylvetyn Sanan ja uskon sisimmästä. Siksi tarvitaan seurakuntaa ja uskovien yhteyttä. On mahtavaa, kun saa olla yhdessä toisten kanssa kulkemassa yhteiseen päämäärään ja voi saada tukea omalle uskolleen.
Kun pieni koiranpentu syntyy, se pyrkii nopeasti kohti emonsa nisiä, vaikkei vielä edes näe silmillään. Ihmeellistä, kuinka pentu löytää emonsa ravinnon lähteille! Meidänkin tulee kiiruhtaa nopeasti sinne, mistä saamme ravintoa hengellemme, ettemme sokeina lähde ajelehtimaan maailman tuuliin. On niin paljon houkuttimia ja vaikuttimia, jotka syytävät meille kaikkea muuta kuin Jumalan Sanan totuuksia. Osaammeko sulkea korvamme ja silmämme niiltä?
Meidän ei pidä kuvitella, että ihminen on jalostunut itsessään ja kykenee selviämään tässä maailmassa uskonsankarina ilman seurakunnan ja Jumalan Sanan antamaa tukea. On tärkeää pysyä nöyränä tämän tosiasian edessä. Me kaikki olemme heikkoja ja avuttomia, tämän maailman armoilla, elemme pääse sokeudestamme ja kasva hengelliseeen aikuisuuteen. Siihen me kasvamme vain ja ainoastaan yhteydessä Kristukseen ruumiiseen so. seurakuntaan ja kiinnittymällä lujasti Jumalan Sanaan.
Katja-Leena Klinga
Kommentit