Runsaskätisesti antava saa siunauksen ja menestyksen Jumalalta ( saarna Ikaalisten vapaasrk:ssa 3.5.2015 )

Psalmi 112:

1 Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!

2 Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

3 Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

4 Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.

5 Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

6 Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

7 Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.

8 Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.

9 Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

10 Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

Sain kehotuksen tänään puhua antamisen tärkeydestä ja antamisen siunauksesta. Jumala on antanut meille perustehtäväksi viljellä ja varjella tätä luomakuntaa, pitää huolta siitä, mutta myös toinen toisistamme. Nämä kaksi perustehtävää kulkevat käsikkäin. Jumalan sana lupaa välittömiä seurauksia perustehtävämme hoitamisesta; ne ovat...

1. Sellaisen ihmisen jälkeläiset tulevat menestymään ja saavat osakseen siunauksen.

2. Häneltä ei leipää puutu, vaan Jumala pitää hänen huonekunnastaan huolen.

3. Hän ei ikinä horju ja hänestä jää hyvä muisto vielä jälkipolvillekin.

4. Hänen sydämensä tulee lujaksi ja pelottomaksi. Hän ei pelkää mitään pahaa.

Valtavia lupauksia, eikö totta?

Jumalan sana opettaa paljon antamisesta. Ensimmäinen opettavainen kertomus, joka kertoo antamisesta on kertomus Joosefista ja hänen veljistään. Joosef johdatettiin monien ikävienkin vaiheiden kautta Egyptiin, mutta jumalallinen suunnitelma ohjasi häntä. Lopulta hän saattoi päästä sellaiseen asemaan, missä hän pelasti koko isänsä perheen nälkäkuolemalta. Kertomus löytyy 1. Moos. kirjasta.

Joosef kasvoi vahvaksi. Muistamme, kuinka Jumala antoi Saatanan koetella häntä monta kertaa. Joosef kuitenkin pysyi uskollisena Jumalalle. Voidaksemme olla toisten auttajia, meidän tulee totella Jumalaa ja pysyä uskollisena Hänelle. Meidän tulee horjumatta, niin kuin Joosef, luottaa Jumalaan vaikeuksissammekin. Joosef säilytti myös puhtautensa, vaikka Potifarin vaimo houkutteli häntä syntiin kanssaan. Jos lankeamme syntiin, ei Jumala voi uskoa meille huoneenhaltijan tehtävää.

Luuk. 12 sanoo:

42 Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?

43 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

44 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

45 Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,

46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.

47 Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

On äärimmäisen tärkeää pysyä uskollisena Herralle ja kulkea Hänen opastuksessaan. Jos annamme lihallemme hallintavallan, saa synti otteen meistä, ja niin me joudumme kauaksi perustehtävästämme.

Ihmisen kannattaa varjella omatuntonsa puhtaana. Sen ääni jos himmenee, ihmisen sydän paatuu ja hän menettää kykynsä kuulla Jumalan puhetta. Apostoli Paavali puhui kilvoittelusta, missä omatunto tulisi säilyttää puhtaana ahkeroimalla Jumalan edessä. Apt. Luku 24. Harvemmin kuulemme enää puhuttavan uskovien kilvoittelusta, eikö totta? Kuitenkin Raamattu hyvin selvästi osoittaa, että kilvoittelu kuuluu uskovalle.'

Itsekin sain opetusta tästä jälleen viikolla. Jouduin sanaharkkaan erään ihmisen kanssa ( sitä ei onneksi tapahdu usein, mutta nyt tapahtui ). Tuo henkilö ei ollut minulle edes mitenkään kovin tuttu tai läheinen. Menetin malttini täydellisesti. Tänä aamuna pyysin tuolta ihmiseltä anteeksi ja halasin häntä. Omatuntoni pääsi vapaaksi syytöksistä.

Onko sinulla jäänyt asioita sopimatta? On hyvä sopia riitapuolen kanssa ja vapauttaa omatuntonsa vapaaksi ihmisten ja Jumalan edessä.

Sananl. 16:7

Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.

Joskus voi tietenkin olla niinkin, että me jäämme anteeksipyyntömme kanssa yksin. Mutta on kuitenkin tärkeää, että omalta puoleltamme hoidamme asiat kuntoon. Jokainen vastaa omista päätöksistään. Jumalan siunaus annetaan nöyrille ja niille, jotka tahtovat sovintoon. Gal. 5 sanoo selvästi, että riitaisuus ja vihamielisyys ovat lihantekoja.

Asia, mihin myös haluaisin meidän kiinnittävän huomiota, kun tahdomme elää Jumalan siunauksen alla löytyy:

1 Tim. 4:

1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja

2 valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty

3 ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.

4 Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;

5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.

On olemassa ihmisiä, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta sitä, minkä Jumala on luonut iloksemme. Meidän tulee opettaa kirkkaasti siitä, miten Jumalan tahto on hyvä lapsiaan kohtaan ja meillä on oikeus ottaa Hänen lahjansa vastaan. Jos kieltäytymme lahjoista, me joudumme elämään kuin pakkopaidassa. Meidän vapautemme riistetään meiltä. Emmehän tahdo elää vankilassa?

Jumalan tahto on, että me voimme myös ilolla vastaanottaa Hänen lahjojaan jo tässä ajassa. Jos sinä annat lapsellesi lahjan, etkö toivokin, että hän iloitsee siitä, eikä mutrista suutaan ja työnnä sitä pois?

Oletko miettinyt, mitä Jumala haluaa sinulle lahjoittaa, mutta et ole valmis ottamaan sitä vastaan? Ehkä pidät itseäsi jotenkin kelvottomana lahjan saajaksi. Jeesuksen ansiosta meidän ei pidä laittaa itseämme esteeksi Jumalan tarjoamille lahjoille. Olemme armahdettuja Hänen tähtensä ja siksi täysin kelvollisia Hänelle ja Hänen antimilleen.

Oikeastaan tähän lopuksi en voi muutakuin todeta, että jos seuraamme Kristusta meistä tulee runsaskätisiä antajia, ei ottajia. Jos näet jonkun antamassa erittäin runsaskätisesti, voit olla varma että Hänen sydämensä on Kristus saanut valloittaa. Kun katsomme tämän maailman ökyrikkaita, harva heistä antaa runsaskätisesti kenellekään mitään. Vai oletko nähnyt anteliaita rikkaita, jotka ilman Kristuksen muuttavaa voimaa, antavat köyhille ja nälkäisille? Jos näin olisi, ei maailmassa olisi yhtään nälkäänäkevää!

Annetaan omastamme. Annetaan Jumalan hengen muokata sisintämme ja tehdä meistä yhä runsaskätisempiä antajia. Siellä missä näemme puutetta, annetaan sinne. Siellä missä kuulemme avuntarvetta, annetaan sinne.

2. Kor. 9:7

Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

Silloin Jumalan työ on saanut tehdä sisimmässämme todella jotakin, kun voimme antaa ilolla! Silloin voi sanoa, että siunaus asuu majoissamme!  Lesken ropo oli Jeesuksen silmissä arvokas.  Luuk. 21:3. Me voimme antaa myös vähästämme.  Olkoon meillä vähän tai paljon mistä antaa,  Jeesus siunaa antimme tänäänkin.  

Katja-Leena Klinga