VIIKON SANA: MILLAISET OVAT RAAMATULLISEN YHTEISÖN TUNTOMERKIT?

Millainen on raamatullinen seurakuntayhteisö; ja onko sellaista vielä olemassa?  Tässä muutamia pohdintojani tämän tiimoilta, Sanalla perustellen:

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen apostolit perustivat seurakuntia eri kaupunkeihin, missä oli ihmisiä tullut uskoon.  Kaikki uskoontulleet ja uudestisyntyneet kristityt liitettiin seurakunnan opetuksen yhteyteen. Seurakuntiin ei tullut ihmisiä, jotka eivät kokeneet sitä hengelliseksi kodikseen ja jotka eivät jakaneet sen arvoja. 

Ihminen tulee uskoon, kun hän uskoo evankeliumin vapauttavan sanoman omalla kohdallaan ja saa Pyhän Hengen sinetin sisimpäänsä. Mikään rituaali ei pelasta. Apt.19:2; Room.8:15;1 Kor.2:12; Efe. 1:13. 

Oma kotikirkkoni, Suomen Vapaakirkko, perustaa jäsenajattelunsa tähän apostoliseen malliin. Seurakunnissamme ei ole jäseninä niitä, jotka eivät koe sitä hengelliseksi kodikseen, ja jotka eivät ole liittyneet siihen tulemalla henkilökohtaisesti uskoon.  

SEURAKUNTAKURI 

1 Kor. 5:12-13:

"Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Kielletty hedelmä houkuttelee yhä. Mikäli joku apostolien perustamiin seurakuntiin kuuluva lankesi syntiin ja alkoi elämään toisin kuin opetettiin, hänet erotettiin seurakunnasta  (ellei hän tehnyt parannusta synnistään). Näin hän siirtyi Jumalan valvovain silmien alle, Hänen tuomittavakseen. Seurakuntakuria, jonka harjoittaminen kuului vanhimmille, kohdistettiin vain niihin, jotka olivat seurakuntien jäseniä.   (Vanhimmat oli nimitys niille jo pidempään uskossa olleille, jotka kaitsivat seurakuntaa).  Uskoontulleelta odotettiin pyhityselämää eli elämää, missä hän ei harjoittanut syntiä, vaan eli lähellä Kristusta ja noudatti Raamatun mukaista elämää.  Oli kuuliainen.  1 Piet.1:16:  Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä". Jaak.1:22:  Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. - Raamatullinen seurakunta on uskovien yhteisö.   - Kun ihminen lankeaa tai elää synnissä, hän ei ole seurakunnan  tai uskovien tuomittavissa. Jumalan Sana ja Jumala on tuomitseva hänet. Tulee tuomita siis oikein.  -  Seurakunnan on hyvä erottaa keskuudestaan ihmiset, jotka eivät elä Jumalan Sanalle kuuliaisina.  Heidät erotettuaan srk siirtää vastuun heidän tulevaisuudestaan Jumalalle.  Jumala voi palauttaa eksyneen takaisin.   -  Seurakunnan jäsenyys ja Kristuksen seuraaminen edellyttävät elämänmuutosta.  Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hepr. 12:14:  "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa"; Kristitty pyrkii elämään rauhassa ja sovussa kaikkien ihmisten kanssa. Hän noudattaa järjestystä ja säädettyjä lakeja niin seurakunnassa kuin muuallakin toimiessaan.  Kristillisillä kirkoilla on velvollisuus noudattaa ensisijaisesti Jumalan Sanaa ja pitäytyä sen auktoriteetin alle. Muut yhteisöt toimivat aina ihmisten laatimien sääntöjen mukaisesti. Myös somessa voimme paiskata kättä, mikäli se meistä riippuu. Kristityn tulee kuitenkin aina olla ystävällinen ja kohdella lähimmäisiään hyvin.  Mikäli se hänestä riippuu, tulee pyrkiä sopuun ja rauhaan kaikkien kanssa. Raamattu opettaa rakastamaan jopa vihamiestään. Luuk.6:35.  Kysymyksiä pohdittavaksemme:  # Erotetaanko nykyajan seurakunnista niitä, jotka elävät vastoin Jumalan Sanaa?  On aivan raamatullista käyttää seurakuntakuria silloin, kun se on tarpeen.  # Jos ihminen käyttäytyy hyvin vain seurakunnassa, eikä muualla, toteuttaako hän silloin Jumalan tahtoa?  # Mitä ongelmia syntyy, jos yhteisöissä on niitä, jotka elävät sääntöjen mukaan ja niitä, jotka eivät sääntöjä noudata?  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!