PYHÄ HENKI JA IHMINEN

Innostuin valtavasti tästä aiheesta. Nyt, kun minulla kerrankin on aikaa kirjoittaa, toivon kirjoittavani tästä niin ymmärrettävästi kuin mahdollista. Lisään kirjoitukseeni raamatunkohtia, jotka ovat tekstini tukena. Kiitos, jos luet, mitä tahdon aiheesta jakaa.

Aloitin jälleen Raamattuni alusta.  Jo luomisessa oli mukana Pyhä Henki.

1. Moos. 1:2

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Kaikki luotiin ihmeellisesti.  Henki liikkui ja kun Jumala vain sanoi, niin tapahtui.  Pyhä Henki loi uutta.  Kaikki, mitä nyt näemme luonnossa ja ympärillämme; kaikki mikä ei ole ihmisen tekemää, on syntynyt Jumalan tahdosta.

Olen pohtinut viime päivinä sitä, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan:

Joh. 16:7

Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Raamattu kertoo, että Pyhä Henki on persoona.  Hän tuntee, opettaa, johdattaa jne.  Jumalassa on sekä Isä, Poika että Henki.  Se on ihmeellistä!  Mekin olemme henki, sielu ja ruumis.  Kaiken meissä tulisi toimia balanssissa.  Sielumme on tunteva, henkemme on yhteydessä ( toivottavasti ) Luojaamme ja ruumis toimii tässä ajassa.  Jeesus toimi fyysisesti maanpäällä, Hän on se " osa " Jumalaa, joka tuli ihmiskuntaan lihaksi.  Isä Jumala on kuin sielu meissä, tuo tunteva osa, joka rakastaa ja jaksaa olla kärsivällinen ihmiskuntamme suhteen.  Henki tekee kaiken eläväksi ja yhdistää meidät Luojaamme, tekee meidät yhdeksi Hänen kanssaan.  Uskova ei koskaan ole "ei mikään", vaan Hän on Jumalan lapsi, arvokas ja suurten lupausten perillinen! ( Gal. 4:7 ). 1. Kor. 2:14  Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Ilman Pyhää Henkeä me olemme hengellisesti sokeita ja kuolleessa tilassa.  Kun Henki tulee sisimpäämme, me heräämme ikään kuin eloon ja saamme kosketuksen Jumalasta, tulemme Hänen yhteyteensä.  Kuinka se voi tapahtua? USKOONTULO EI OLE IHMISEN TEKO Ihminen ei tule uskoon päättämällä tulevansa uskoon!  Minäkin luulin, että olen uskossa, kun olin 15-vuotias ja kävin riparin.  Päätin, että tulen uskoon.  Jostakin syystä homma ei toiminut. Löysin itseni uudelleen ja uudelleen suosta!  Välillä olin uskossa, välillä taas kaikkea muuta.  Menin ja irrottelin muiden nuorten tapaan.  Jumalan sana sanoo:   1. Piet. 1:16  Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".   Olin kaikkea muuta kuin pyhä!  Löysin itseni monesta riettauden lätäköstä.  Osallistuin asioihin, jotka sisimmässäni tiesin vääräksi.  En ollut onnellinen ja tasapainoinen.  Kaipasin muutosta! Room. 12:11  Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olin kaikkea muuta kuin hengessä palava.  Palvelin omia mielihalujani, en Jumalaa.  En rakastanut lähimmäisiäni enkä itseäni.  Tiesin tuottavani toisille pahaa mieltä.  Jumala ei koskaan tekisi sellaista! Meidän omat ponnistelumme ja päätöksemme tai kirkon jäsenyytemme eivät tuo meille pelastusvarmuuttaa niin, että voisimme sanoa olevamme pelastettuja!  Mikä sitten tuo pelastuksen? ONKO ETSIKKOAIKA SITTENKIN TOTTA? Joh. 6:44  Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Luuk. 19:44  ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Olemme kuulleet puhuttavan etsikkoajasta.  Käsite ei ole Raamatulle vieras.  Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen.  Silloin, kun kuulemme sisimmässämme kutsun, mitä vastaamme? Hieman rippikoulun jälkeen, kun olin yrittänyt räpiköidä " omassa " uskossani, aloin tuntea sisimmässäni kuolemanpelkoa. Pian eräs lapsuuden koulutoverini kuoli kolarissa ja jouduin sielunhätään.  Ajattelin, kuinka minun olisi käynyt, jos olisin itse menehtynyt?  Jouduin paniikkiin.  Jumala alkoi puhutella minua; Pyhä Henki synnytti sisimpääni epätoivon.  Elämäni ei voinut jatkua entisellään.  Oli tehtävä ratkaisu.  Onneksi tartuin minulle ojennettuun käteen. Polvistuin Jumalani eteen, tunnustin avuttomuuteni ja tarvitsevuuteni.  En pystynyt elämään ilman Häntä, en ilman Hänen apuaan.  Tarvitsin ristintyön sovituksen ja tarvitsin Pyhän Hengen voiman, että pysyisin pystyssä! Luuk. 11:9  Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Joh. 3:6  Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Lähetin vanhemmilleni kortin leiriltä, missä sain tehdän tuon mahtavan päätöksen.  Kortissa oli sanat:   2. Kor. 5:17  Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Tällä kertaa oikeasti jotakin tapahtui!  Tuon jälkeen tiesin seuraavana aamuna herätessäni, että olin Jumalan lapsi!  Sitä ei ollut aikaisemmin tapahtunut!  Raamattu sanoo tästäkin:   Room. 8:16  Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

MIKÄ ON PÄÄTÖKSESI?

Ystäväni, onko sinulla tämä Hengen todistus sisimmässäsi?  Voitko sanoa olevasi Jumalan lapsi niin, että sisimmässäsi tiedät sen olevan totta?  Jos et, rukoilen puolestasi, että tulisit etsikkoaikaasi, etkä kulkisi sen ohitse.  

Jes. 30:21

Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää". Jokainen meistä voi päästä Jumalan yhteyteen uskomalla Jeesuksen sovitustyön omalla kohdallaan ja pyytämällä Jumalaa tarttumaan elämään.  Meitä jokaista kutsutaan tässä ajassa Luojamme yhteyteen takaisin.  Siihen on annettu mahdollisuus.  Me kaikki olemme syntisiä, Jumalasta poispoikeneita ja tarvitsemme sovittajaa. Kirjoitan Pyhästä Hengestä jonkin ajan päästä lisää.  Silloin kerron, mitä kaikkea mahtavaa Hänen kanssaan voidaan uskoontultuamme kokea!  Katja-Leena Klinga