Sinä ja unelmasi ovatkin totta

SINÄ JA UNELMASI OLETTE AINUTLAATUISIA! 

( Kirjoitus on mukaelma saarnasta Ikaalisten Vapaakirkossa 28.9.2014 )

Ps. 139:13	Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. [Ps. 119:73]

Ps. 139:1	Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.  Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. [Ps. 17:3]
Ps. 139:3	Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

Jumala on luonut minut ja sinut. Nämä sananpaikat todistavat meille sen, että Hän tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu. Hän asettaa meihin oman Henkensä.

Room. 7:6	mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

Jumalan henki ei koskaan laita meitä pakkopaitaan. Raamattu sanoo, että Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, että me tekisimme Jumalan tahdon. ( Fil. 2:13 ).

Ymmärrän niin, että jos Jumala vie elämässäni minua kohti jotakin, Hän vaikuttaa sisimmässäni ajatuksia ja toiveita siihen suuntaan. Hän suuntaa tahtoni kohti jotakin. Minulla on siis lupa tahtoa.

Puhuimme eilisessä naistenpäivässä myös unelmista. Koska Jumala on luonut meidät sisintämme myöten, Hän vaikuttaa meissä jokaisessa myös tahtomiaan ja hyvin erilaisia unelmia. Niissä on jokin suunnitelma ja juju. Siksi ihmisen ei koskaan pitäisi vaientaa sisintään, vaan kuunnella ja tutkia sitä. Jumala puhuu meille myös unelmiemme kautta.

Kaikki unelmamme eivät aina toteudu. Eikä niiden varmasti tarvisekaan toteutua. Mutta ne ovat vahvistamassa meitä elämän karikoissa ja viemässä meitä eteenpäin. Jos unelmat puuttuvat, puuttuu myös toivo. Heli Karhumäki totesi hienosti eilen, että Unelma ja Toivo ovat sisaruksia keskenään.

Mistä sinä unelmoit? Mikä tuo sinulle toivoa elämään? 

Kun minä olin lapsi unelmoin omasta ponista.  Ponia en saanut, vaikka joka joulu muistin isääni tällä toivomuksellani. Kun tulin kolmikymppiseksi jostakin syystä sisimpääni tuli jälleen valtavan kova hevoskuume.  Rukoilin ja sain vastauksen Taivaalliselta Isältäni.  Hän kysyi, että muistanko vielä kun olin nuorena opettajan sijainen ja tienasin kaksikymmentätuhatta silloista mummonmarkkaa säästöön ja laitoin sen pesämunaamme mentyämme naimisiin?- Nyt sinä saat käyttää sen toteuttaaksesi tämän unelmasi!  Kerroin tämän miehelleni, ja hän ymmärsi saamani viestin.  Hän suostui unelmaani ja niin ostin itselleni ensimmäisen hevoseni.  Olin valtavan onnellinen!

Ihmisestä voi tuntua ja kuullostaa pelottavalta se, kun Herra sanoo, että Hän tuntee tekemisemme. Psalmi 139 sanoo vieläpä, että Hän tuntee tekemisemme perin pohjin!

Tässä yhtenä päivänä sanoin puolisolleni Ilkalle, että yllätin itseni hyvin räikeästi valehtelemasta itselleni. Olin tehnyt erään asian, mitä yritin selitellä itselleni oikeutetuksi. Olin jopa valmis kertomaan tarinan eteenpäin. Istuin sohvallemme ja kelasin asiaa uudelleen. Tajusin, että se mitä yritin sepittää, oli lopulta täysin keksittyä. Siinä ei ollut oikeastaan kuin yksi pieni totuuden jyvänen.

Tämä sai minut tajuamaan jälleen kerran, kuinka heikko ihminen on ja altis lankeamaan pois totuudesta. On oltava valppaana jatkuvasti, jopa suhteessa itseensä ja ennen kaikkea itseensä. Raamattu sanoo, että ihmisen sydämestä lähtevät kaikki pahat asiat liikkeelle. Sydän on tahtoelämän keskus.

Kuinka voimme varjella sisintämme ja sydäntämme, katsotaan muutamia Sanan kohtia avuksi tähän:

Ps. 19:13	(19:14) Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.

Uusi käännös sanoo: varjele minut eksyttäjiltä.

Meidän ei pidä antaa sellaisten ihmisten hallita elämäämme ja meitä, jotka kulkevat eri tietä kanssamme. Raamattu sanoo:

2. Kor. 6:14	Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?

Se ei aina ole helppoa työelämässämme tai ihmissuhteissamme asettua vastarintaan, kun meitä yritetään jossakin asiassa vetää suuntaan, joka voi olla vahingoksi sisimmällemme ja vie meitä pois totuudesta, siitä mitä me oikeasti olemme ja miksi meidän pitäisi tulla.

Meidän on paettava tilanteita, missä meitä yritetään hallita vääryydellä. Jumalan henki sisimmässämme kyllä varoittaa meitä ja antaa meille signaaleja. On kyettävä kuuntelemaan tätä ääntä ja tehtävä ajoissa päätös pysyä lujana ja uskollisena sille. Kyse on valvomisesta, mistä Paavali puhuu...

1 Kor. 16:

13 Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät.

14 Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa.

Jumala on rakkaus, eikä Hänessä ole mitään vääryyttä tai pimeyttä.

Toinen tärkeä asia, kuinka voimme varjella sydäntämme, on tunnustaa heti rikkomukset Jumalalle ja mielellään jollekin läheiselle uskonsisarella tai -veljelle, joka voi julistaa synninpäästön.

Minulla oma puoliso on tässä verraton tuki. Ja päinvastoin. Meille on Ilkan kanssa syntynyt sellainen yhteys, että tarvittaessa kerromme toisillemme asiat, jotka painavat sisintä ja sitten rukoilemme toisillemme synninpäästön. Se on upea asia! Suosittelen lämpimästi muillekin aviopareille. Joskus on tietysti asioita, jotka voivat loukata omaa puolisoa, ja siksi ne voi olla parempi jakaa jollekin toiselle esim. luotettavalle sielunhoitajalle tai pastorille.

Jaak. 5: 16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Loppuyhteenveto:

- Jumala on luonut meistä jokaisesta ainutlaatuisen ominen unelmineen ja luonteenpiirteineen. Me saamme olla vapaita Hänessä ja iloita Hänen hyvyydestään elämässämme. Me olemme Hänen edustajiaan maan päällä.

-Pyhä Henki meidän sisimmässämme vaikuttaa meissä tahtomista Jumalan tahdon suuntaan ja meidän tulee kuunnella sisimpämme tahtoa ja toiveita. Unelmamme ovat ainutlaatuisia ja niillä on aina meille jotakin kerrottavaa. Meidän tulee myös pyrkiä rohkeasti niitä kohti.

-Jos tukahdutamme sisimpämme ja elämme kuuntelematta omia tarpeitamme, me joudumme eroon Jumalan suunnitelmasta ja saatamme katkeroitua ja menettää paljon elämässämme. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä tässä muutosta. Jokainen meistä on yhtä rakas Jumalalle, Hänellä ei ole suosikkeja, vaikka meistä joskus näyttäisikin siltä.

-On tärkeää varjella sisintään vääriltä vaikutteilta ja pitää tilivälit sekä Jumalaan että lähimmäisiin kunnossa. Valvominen on osa vaellustamme ja se on joka päiväinen kristityn osa.

Katja-Leena Klinga