KRISTITYN TODISTUSVOIMA

 

Kristityn todistusvoima – vaeltaminen Hengessä

“Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.”

(Gal. 5:16–18)

Tänään ajattelin puhua kristityn todistusvoimasta. Huomasin kuitenkin, etten päässyt siitä irti ennen kuin se avautui juuri tämän sanan kautta: vaeltakaa Hengessä. Todistusvoima ei synny pakottamalla, eikä ulkoisesta suorituksesta, vaan siitä, että Pyhä Henki saa johtaa elämäämme.

Nostan esiin kolme asiaa, joista kristityn todistusvoima rakentuu.

1. Muuttunut elämä Kristuksessa

Uskovalla on elämä, joka on muuttunut, kun Pyhä Henki on tullut häneen asumaan. Kristityn todistus ei ala sanoista, vaan uudesta elämästä. Elämä Kristuksessa on todellisesti uusi elämä: suunta on muuttunut, päämäärä on muuttunut, ja sydämen hallitsija on vaihtunut.

Raamattu sanoo:

“Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17)

Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi hetkessä valmista tai virheetöntä, mutta se tarkoittaa, että entinen elämä ei enää hallitse. Taakse jää se, minkä varassa ennen elettiin – ja eteen avautuu tie, jota Pyhä Henki johdattaa.

Muuttunut elämä näkyy arjessa: valinnoissa, puheessa, suhtautumisessa syntiin, toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Kun Pyhä Henki asuu ihmisessä, Hänen läsnäolonsa alkaa puhua – joskus ääneen, usein ilman sanoja.

-Ennen uskoontuloani olin hyvin pelokas ja arka nuori. Pelkäsin kuolemaa, sairauksia, voimakkaita ihmisiä ja joskus tuntui, että jopa omaa varjoani. Kun sain rauhan tultuani uskoon, muutuin selvästi läheistenikin silmissä. Kaikki varmistelut valmistelujen päälle ja pelot pienenivät huomattavasti. En väitä, että ne jäivät kokonaan, mutta suuri muutos tapahtui. Siitä kunnia Jumalalle! 

>Lentopelko, viim.kokemus. Olen kärsinyt ahtaan- ja korkeanpaikan peloista. 

Mitta, nyt tunsinkin koneeseen astuessani ihmeellisen rauhan. Ei ollut hätää; Jumalan läsnäolo ja rauha täytti sisimpäni ja kiitin Jeesusta siitä. Sekin tuntui jopa yliluonnolliselta, ei-järkeenkäyvältä. 

Vielä joitakin vuosia sitten olisin ottanut kapsäkkini ja juossut pakoon. Tai, vähintäänkin turvautunut tainnuttaviin pillereihin. 

Todistusvoima ei ole täydellisyyttä, vaan todellisuutta: Kristus elää minussa.

Pelko voi olla kahlitsevaa. Siksi on tärkeää, että me voisimme olla levolliset ja luoda ilmapiiriä, missä valitsee rauha ja Jumalan läsnäolo. Eikö? 

2. Totuus, jota ei hälvennetä

Toiseksi: kristityn todistusvoima liittyy totuuteen, jota ei laimenneta eikä hävetä.

Paavali kirjoittaa:

“Me emme saarnaa itseämme, vaan Jeesusta Kristusta Herrana.” (2. Kor. 4:5)

Kristityn kutsumus ei ole nostaa esiin itseään, omia mielipiteitään tai ajan henkeä, vaan Jeesusta Kristusta, joka on tie, totuus ja elämä. Uskovan tulee puhua ja elää kaikkea sitä, mikä on totta, oikeaa ja puhdasta.

Jumala on sitoutunut Sanaansa ja totuuteen – myös meidän elämässämme. Kun ihminen alkaa joustaa totuudesta, todistusvoima katoaa. Totuudessa on aina kätkettynä elämänvoima ja mahdollisuus todelliseen muutokseen.

Jeesus sanoi:

“Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi.” (Joh. 8:32)

Valhe taas vääristää ja johtaa turmioon. Raamattu antaa vakavan esimerkin Ananiaasta ja Safirasta: näennäinen hurskaus ilman totuutta toi tuomion, ei siunausta. Jumala ei etsi virheetöntä ihmistä, vaan rehellistä sydäntä.

Joskus me pelkäämme kertoa totuuden toiselle ihmiselle, vaikka sen tietäisimmekin. Jos kyseessä olisi oma lapsi, varmasti silloin varoittaisin häntä, jos näkisin totuuden vaikkapa vaaratilanteesta. Eikö vaan; monta kertaa näin.

Jälleen kerron esimerkin matkaltamme. Seisoin lentokoneen portin jonossa. Kuulin, kuinka kolme naista keskustelivat kuuluvaan ääneen… 

Todistusvoimaa ei ole siellä, missä totuutta pehmennetään, mutta siellä missä totuudessa pysytään, Jumala itse vahvistaa sanan.

Kun uskallamme olla rohkeampia totuuden suhteen, todistusvoimamme Herrassamme kasvaa! 

3. Rakkaus, joka näkyy asenteissa ja teoissa

Kolmanneksi: todistusvoimaamme sisältyy rakkaus, joka näkyy asenteissamme ja teoissamme.

Apostoli Paavali korostaa tätä voimakkaasti. Hän sanoo, että ilman rakkautta meillä ei todellisuudessa ole mitään annettavaa – ei ihmisille eikä Jumalalle.

“Vaikka minulla olisi kaikki usko… mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.” (1. Kor. 13)

Raamattu puhuu uskosta, joka vaikuttaa rakkauden kautta. Jumalan rakkaus ei ole tunne tai mieliala, vaan Hengen synnyttämä voima, joka suostuu nöyryyteen ja palvelemiseen. Se ei etsi omaansa, ei korota itseään, ei vaadi vastapalvelusta.

On olemassa inhimillistä rakkautta, ja silläkin on paikkansa. Mutta Jumalalta lähtöisin oleva rakkaus on jotakin muuta. Kun se saa sijaa meissä, se täydellistää kaiken: puheen, teot, todistuksen.

Jeesus sanoi:

“Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35)

Muistan, kuinka vuosia sitten kuljin erään hoidettavani rinnalla. Eräänä päivänä olin tekemässä tavanomaisia hoitotoimia hänen luonaan; oli normaali arkipäivä. Yhtäkkiä yliluonnollinen rakkaus tuli sisimpääni tätä ihmistä kohtaan ja aivan kuin minulle oltaisiin sanottu:”Hoida tätä ihmistä niin hyvin ja kauniisti kuin osaat”! Tästä meni vain muutama kuukausi, en tarkalleen muista, vai olisiko ollut peräti muutama viikko, kun sain saatella hänet Taivaan tuolle puolen. Ja, kyseessä oli nuori ihminen. 

Taivas näki ja antoi todistusvoiman rakkauden kautta, uskon niin. Toki tarvittiin muutakin, mutta rakkaus; se on kaiken side. 

Rakkaudessa on aina todistusvoima mukana, koska se heijastaa Kristusta itseään.

Lopuksi

Kristityn todistusvoima ei synny lihasta, vaan Hengestä.

Se näkyy muuttuneessa elämässä, totuudessa pysymisessä ja rakkaudessa, joka vaikuttaa.

Kun vaellamme Hengessä, Jumala tekee sen, mihin me emme itse kykene. Ja silloin todistus ei ole meidän, vaan Hänen.

“Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra.” (Sak. 4:6)