RUKOILE NYT - SE KANNATTAA!

Tiesitkö, ettei yksikään pyhän rukous mene hukkaan?  Raamattu kertoo meille näin; 

Ilm. 5.luku:

5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".

6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

7 Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.

8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,

9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista

10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä". Jotenkin minä tahdon uskoa, että me elämme nyt tätä aikaa, mistä Ilmestyskirja puhuu. Me elämme aikaa, jolloin niiden pyhien rukoukset, jotka ovat kokosydämisesti palvelleet Jeesusta ja oikeasti seuranneet Häntä, heidän rukousmaljansa ovat nyt taivaan yläsalin käsittelyssä. On se hetki yöstä, missä Kristuksen seurakunta valmistautuu kuin morsian ottamaan Ylkänsä vastaan.    Minä en voi kerskua mitenkään olevani rukoilija, joka viipyy tuntikaupalla polvillaan ja tekee listan rukousaiheista. En todellakaan.  Kuuntelin Radio Deistä ohjelmaa, missä lähetit kertoivat rukouselämästään. Eräs heistä kertoi, kuinka on olemassa erilaisia rukoilijoita. Hän tiesi erään ystävän, joka kertoi omistavansa tuhat nimeä rukouskirjassaan ja yli seitsemänsataa rukousaihetta, jotka hän kävi viikottain läpi rukoushetkissään.    On erilaisia tapoja rukoilla. Itse kuvailisin omaa rukouselämääni täsmä- ja kriisirukoukseksi.  Sisimmässäni "paisuu" jokin aihe, jonka haluan vuodattaa Jumalalle. Ja, toisinaan rukoilen armoa jonkin kriisin; menetyksen, surun, huolen tms. kohdalla.  Raamatussa on esimerkkejä monenlaisista rukouksista. Toisille on tärkeää, että on olemassa tietynalaiset rajat ja rutiinit rukoilla, toiset taas ovat vapaampia niistä. Emme voi sanoa, että mikään näistä tavoista olisi jotenkin huonompi. Tavat usein myös vaihtelevat elämässämme. Yksi läheteistä kertoikin, että hän rukoilee eri elämänvaiheissa eri tavoin ja kokee sen hyväksi omalla kohdallaan.    Meidän on kuitenkin ilo ja etuoikeus rukoilla. Jos me asennoidumme jo valmiiksi, että olemme huonoja rukoilijoita tai vertaamme itseämme toisiin, se ei paljonkaan anna pontta rukoukseen. On parempi ensin armahtaa itse itseään. Jumala joka tapauksessa tuntee jokaisen, emmekä voi mitenkään esittää hänen edessään muuta kuin, mitä oikeasti olemme.   Tällä viikolla yhtenä vapaapäivänäni halusin ottaa hetken rukoukseen ja sydämeni vuodattamiseen Jumalalle. Otin käteeni ristin, minkä olen ostanut itselleni muistoksi Valamon luostarista.  Puristin sitä käsissäni ja vuodatin sydämeni. Pitkästä aikaa koin, kuinka pääsin rukouksessa kuulevaan ja kuulluksi tulemisen tilaan. Se oli taivashetkeni, vaikka en tuntenut mitään erikoista. Tiesin vain, että hetki oli tarpeellinen ja vastaanotto auki.    Aloitin erään koulutuksen. Olin jotekin sekoittanut kursseja keskenään ja luullut istuvani hieman eri kurssilla kuin mihin lopulta tulin valituksi. Kannoin asiasta huolta. Rukouksessa sain rauhan ja tiesin, ettei mikään ole  sattumaa. En varmastikaan tullut juuri siihen opintoryhmään vahingossa, vaikka ensin se näyttäytyi itselleni siltä. Sitten tuli pari koulupäivää ja toisena niistä Jumala yllätti minut.  Kesken opetuksen näin selkeän kuvan silmieni edessä ja Pyhä Henki alkoi opettamaan minua kuulemastani sisällöstä.  Se oli upea hetki. Se oli hetki, missä Pyhä Henki vahvisti minulle: " Olet juuri oikeassa paikassa; en ole jättänyt sinua yksin".   Me voimme vaikuttaa rukouksillamme asioiden kulkuun ennen kuin Herra asettaa valtakuntansa kokonaisuudessaan maanpäälle. Ollaan entistä rohkeampia rukoilijoita. Otetaan uskossa kiinni lupaukset, jotka Hän on meille antanut;    Room.8. luku:  14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. 15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" 16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. 17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. 18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. 19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. 20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, 21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. 22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; 23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.   VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!