YHTEINEN NÄKY PUUTTUU

Olen pitkään toivonut, että kristityt Suomessa löytäisivät yhteisen ymmärryksen siitä, mitä Raamatun profetiat kertovat tulevista ajoista. Kaikki tiedostavat, että elämme vaativia aikoja ja että lopun ajan profetiat ovat tärkeitä. Silti yhteistä näkyä ei ole syntynyt – vaikka aikaa on ollut. Mihin olemme sen käyttäneet?

Evankeliointia – mutta mitä jää puuttumaan?

Evankeliointia on tehty paljon, ja Suomestakin on viime vuosina lähtenyt monia julistajia muihin maihin. Se on arvokasta. Mutta samaan aikaan jotakin olennaista jää puuttumaan.

Kotimaassa seurakunnat ovat kamppailleet opetuksen ja opetuslapseuttamisen kanssa. Sitoutuminen on heikkoa, ja moni etsii valmiita rakenteita, joissa ei tarvitse olla itse rakentamassa uutta. Valmiiseen on helppo tulla, ja siitä on vaikea luopua – vaikka sisältö ei aina olisi kestävää.

Papiston tehtävä

Raamatun mukaan papiston ja vanhinten tehtävä on opettaa ja paimentaa Herran laumaa. Heidän tulisi johtaa seurakuntaa Jumalan sanan pohjalta ja luottaa siihen, että Herra itse huolehtii heidän elämästään.

”Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.”

(Mal. 2:7)

Palvelijan tehtävä on etsiä totuutta Jumalan sanasta. Kaikki muu katoaa, mutta Jumalan sana pysyy. Kun opetamme Raamatun pohjalta, opetuksemme kantaa koko elämän ajan.

Jumalan kansan tulee olla erotettu Hänelle. Tämä tarkoittaa, että myös ristiriitatilanteissa pysymme uskollisina Jumalan sanalle ja julistamme rohkeasti sen, minkä tiedämme oikeaksi.

Yksimielinen seurakunta

Pyhä Henki yhdistää uskovat. Hän tahtoo, että kuljemme samaan suuntaan, rohkaisemme ja varoitamme toisiamme silloin, kun siihen on tarvetta.

”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat… niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”

(Joh. 17:21–23)

Lopuksi

Suomen seurakunnalta puuttuu yhteinen näky. Me tarvitsemme enemmän kuin mitään muuta, että Jumalan kirkkaus laskeutuisi keskuuteemme ja avaisi meille päämäärän, jota kohti voimme yhdessä kulkea ilman pelkoa ja epäilystä.

Lopun ajan seurakunta on Jumalalle rakas. Hän on ostanut sen Pojan uhrilla ja Jeesuksen verellä. Meidän ei tulisi antaa ahtaiden olojen suistaa meitä pois Jumalan suunnasta, vaan vastaanottaa rohkaisu ja apu, joka on meitä varten.