KATSOTAAN PEILIIN!

Yövyin lapsuudenkodissani huoneessa, missä nuorena vietin aikaani ja missä kuulin Jumalan ensimmäiset puheet sisimmälleni. Samassa huoneessa kohtasin kerran myös Jeesuksen. Tunsin, kuinka hän seisoi takanani, kun olin polvillani sänkyni vieressä. Olisin voinut koskettaa Häntä. Kokemus syöpyi sisimpääni. Jeesus on todellinen ja kulkee ihmisen vierellä, kun me antaudumme Hänelle. 

Toissa yönä heräsin tuossa samaisessa huoneessa sisimpääni tulleeseen näkyyn, missä näin joukon tuskaisia ihmisiä huutavan kuin lasisen seinän takaa. He huusivat armoa ja olivat tuskissaan, kun heitä ei oltu ohjattu oikealle tielle. Silloin ymmärsin, kuinka suuri vastuu on Kristuksen seurakunnalle annettu ja kuinka pahasti olemme laiminlyöneet tehtävämme. Kristus on Seurakunnan Pää. Me olemme jättäneet Hänet huomiotta ja epäonnistuneet ohjaamaan ihmiset jo nuorena omille paikoilleen ja tehtäviinsä siinä ihmeellisessä kokonaisuudessa, joka kuvastaa Kristuksen ruumista. 

On paljon niitä, jotka toimivat omaksi hyödykseen tai ovat liikkeellä siksi, että omat toiveet ja unelmat pääsevät toteutumaan. Mikä on Jumalan unelma omalle kalliisti ostetulle Seurakunnalleen? Hän tahtoo saattaa Isän eteen täydellisen ja puhtaan, Hänelle pyhitetyn joukon, minkä Herra itse on ottanut suojiinsa sekä omaan käyttöönsä. Seurakunta on maailmassa vain ja ainoastaan Häntä varten!

Olin eilen kuuntelemassa pastori Les Wheeldonia Keuruulla. Hänen sanomansa oli, että meidän tulee antautua kokonaan Jeesukselle. Jumala on Pyhä ja Hän on ilmoittanut meille tahtonsa Sanassaan. Hän käytti esimerkkinä Aabrahamin kuuliaisuutta, kun Jumala käski hänen uhrata oman poikansa Iisakin. Muistamme, kuinka lopulta kävi. Jumala etsi oman uhrilampaan itselleen Iisakin sijaan. Opetus on selkeä: Jumala odottaa meiltä täydellistä kuuliaisuutta itselleen. Silloin me emme voi sanella mitään. Emme voi vaikkapa sanoa Hänelle:  

”Otan kyllä vastaan Sinun armosi ja rakkautesi, mutta en taivu Sinun seksuaaliopetuksesi alle. Kaikki muu minulle käy, mutta sitä en hyväksy”.

Meillä Kristuksen ruumiin työntekijöillä on suuri vastuu. Me joudumme kerran tuomiolle siitä, kuinka johdimme ja opetimme ihmisiä.  Löysiväkö ihmiset kutsunsa ja alkoivat elämään Kristus-keskeistä elämää, vai ohjautuivatko he omine valintoineen tehtäviinsä? 

Tästä eteenpäin tehkäämme päätös, mihin apostoli Paavali meitä kehoitti: ”Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”

‭‭2. Korinttilaiskirje‬ ‭5‬:‭16‬-‭17‬ ‭FB38‬‬

Meidän tulee saattaa ihmiset ”seinän takaa ” sisälle asemiinsa. Jokaisen on juurruttava syvälle Kristukseen. Nyt on aika olla todella uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Kristus itse kirkastaa seurakuntansa ja pyhittää heidät, jotka antautuvat Hänelle. Hän kirkastaa uuden liiton seurakunnan ja vie sen kanssaan taivaallisiin. 

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.”

‭‭Filippiläiskirje‬ ‭3‬:‭20‬-‭21‬ ‭FB38‬‬

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!