PROFETIAN HENKI

Pastoreiden ryhmässä keskustellaan parhaillaan profetoimisesta; siitä mikä on profetia ja kuinka se toimii. Halusin itsekin mukaan keskusteluun. Aihe on tärkeä. Profetian henki on yhä Seurakunnan keskellä.

Vanha testamentillisena aikana Profeetat olivat erityisesti tehtävään kutsuttuja. Jumala käytti heitä kansansa eri vaiheissa viitoittamaan tietä ja he olivat suoraan Jumalan äänitorvia ja käyttivät Häneltä saamaansa auktoriteettia:

Mooses johdatti israelilaiset pois Egyptistä, faaraon orjuudesta. Joosua johdatti kansan loppumatkan Kanaanin maahan, missä oli hedelmällistä ja rehevää. Joosef tiesi jo poikasena, mihin hänen tiensä kulkisi.  Vaikka veljet pitivät häntä rehentelijänä ja isänsä suosikkina, tuli hän lopulta pelastamaan perheensä ja avasi tietä Kristukselle. Jumalan valinta jokaisen kohdalla on suvereeni tänäänkin. 

Uuden testamentin sanoma on, että nyt kaikki Kristukselle kuuluvat voivat profetoida ja olla osalliset Jumalan hengellisistä lahjoista. Se kuuluu armoliittoon; kyse on armolahjoista. Seurakunta tarvitsee profetian lahjaa, sillä sen tehtävä on rohkaista, lohduttaa ja rakentaa hengellisessä mielessä jokaista.  

On surullista, mikäli seurakunnassa ei kuulla Jumalan puhetta, eikä olla herkkiä Hänen äänelleen. Kuuntelin erään amerikkalaisen naisen todistusta siitä, kuinka hän tuli uudistetuksi ja rohkaistuksi, kun hänelle nuorena tyttönä profetoitiin erään suuren herätyksen keskellä. Profetian tuojana oli jo edesmennyt saarnaaja Steve Hill. 

Nainen oli syntynyt monen polven saarnaaja-perheeseen. Hänen pappansa oli toiminut helluntaipastorina pienessä slummiseurakunnassa, missä oli ollut valtavasti herätystä narkkareitten ja nuorison keskuudessa.  Ihmisiä tuli uskoon ja heidät liitettiin seurakuntaan. Armolahjat toimivat ja ihmisillä oli valtava jano Jumalan puoleen.

Mutta, nainen kertoi, kuinka vuosien saatossa kaikki ihmeet ja jano Jumalan puoleen katosivat seurakunnasta. Ihmiset kävivät kirkossa istumassa, niin hänkin perheineen. Mutta, mitään muutosta heidän elämässään tai niitä ihmeitä, joita hän oli lapsena saanut nähdä, ei enää esiintynyt.  Oli muotojumalisuutta ja uskonnollista liikehdintää. Kaikki oli sangen kuivaa. 

Tyttö tiesi, että hänellä on kutsu Jumalalta. Hän oli kuitenkin arka ja ujo. Hän ei voinut kuvitellakaan saarnaavansa kenellekään.  Eräänä päivänä hänen perheensä korviin kantautui tieto suuresta herätysliikehdinnästä. Perheen isä ja pastori halusi viedä perheensä sinne. Jano Jumalan puoleen syttyi.  

Saarnaaja Hill ei tuntenut perhettä. Hän oli profetoinut heille, että Jumalan tuli tulisi heidän ylleen ja myös, kuinka tämä nuori tyttö tulisi Jumalan voimasta olemaan evankeliumin välittäjä ja julistaja. Tuli oli langennut tytön ylle. Valtava Jumalan kirkkauden paino oli painanut hänet maahan. Tapahtui yliluonnollinen Jumalan Pyhän Hengen voitelu tuossa hetkessä. Tyttö lähti täysin muuttuneena liikkeelle. Sen näkivät kaikki, myös hänen läheisensä. Tänä päivänä hän vie perheineen sanomaa eteenpäin ja ihmeet sekä merkit seuraavat saarnattua Sanaa. 

Mekin tarvitsemme tuon Pyhän Hengen inspiroiman profetaallisen voitelun elämäämme ja seurakuntamme elämään.  Ihmeet ja merkit ovat luonnollisia siellä, missä Kristusta julistetaan.  

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!