TYÖ JUMALAN KUNNIAKSI

Tänä aamuna, kun istuimme Ilkan kanssa tallipihassamme, iskostui mieleeni puhua työstä. Tiedämme, että vappu, työväenjuhla on tulossa. Se ei ole varsinaisesti mikään kristillinen juhla, mutta minulle itselleni sillä on ollut merkitystä monestakin syystä. Me mm. kihlauduimme Ilkan kanssa vappuna aikoinaan. Vuosi oli -87. Menimme naimisiin samana kesänä. Seuraavana vuonna meille syntyi jo vanhin lapsemme, Miika.

Kihlaus merkitsi jossakin mielessä, jos puhutaan vapusta, itselleni elämäntehtävän suuntaa perheenäitinä ja pastorin puolisona, lopulta itsekin pastorina. Ilman Ilkkaa tuskin olisin tässä.  

-Suomen messiaanisen yhteisön rabbi israelilainen Jirmijagu Melamed kirjoittaa: Tooran avioliitto on sellainen, missä molemmat aviopuolisot katsovat saamaan suuntaan eli Jumalaan. Totta kai voi olla, että tässä avioliitossa tulee epämukavia oloja, kun pitää suvaita toista, mutta tämä auttaa jumalanpalvelustehtävässä.  Nöyrtyminen, jota tapahtuu Tooran avioliitossa, parantaa ihmistä!

- Näin siis suomalaisen messiaanisen, Jeesukseen uskovan juutalaisen yhteisön rabbi, J. Melamed on sanonut. 

Pastori Veijo Heikkilä puhui viime sunnuntaina haavoista, joita meihin jokaiseen on lyöty.  Ja, hän puhui siitä, kuinka niiden parantuminen kestää aikansa, eivätkä kaikki haavat parane täällä koskaan. Avioliitossa parhaimmillaan mies ja nainen voivat parantua, kun he oppivat luottamaan toisiinsa.  Yhteinen tehtävä, jonka Jumala antaa, nivoo aviopareja yhteen. Jokaisella parilla se on olemassa; yhteinen jumalanpalvelustehtävä.  Sitä, kuinka se sitten kohdallamme toteutuu, on Jumalan käsissä. 

Nooan Arkkiin pelastui muuten pariskuntia. Sinne ei mennyt ainuttakaan sinkkua. Toki yksinäinen voi myös olla Jumalan palvelija, mutta kyllä juutalainen perimätieto ja kristillinen kirkko tähän saakka ovat puhuneet aina avioliiton puolesta. Se on täysin raamatullista. Mies ja nainen yhdessä täyttävät heille uskotun tehtävän. 

No, otsikkoni käsitteli tänään työtä. Onko työ siunaus vai kirous? Ystävämme Vesa (Viertola) on aina leikkisästi sanonut, että työ on ihmiselle kirous. Mutta, oliko alkujaan niin? 

Luetaan Raamattua, 1 Moos. 1: 

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän  hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

28 Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille:  "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja  tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja  taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".                             1 Moos. 2:  20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille  ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua,  joka olisi hänelle sopinut. 21 Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen,  ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan  ja täytti sen paikan lihalla. 22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta,  jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Jumala antoi ihmiselle vastuun pitää huolta luomakunnasta.  Tuskin tehtävä hoitui Aadamillakaan lehvikkösohvalla istumalla tai  surffailemalla päivät pitkät, eihän?  Hän joutui todella tekemään  työtä selvitäkseen siitä.  Jumala näki, että hyvänen aika, tuo  mieshän tarvitsee apua. Työtä on paljon, ja näyttää siltä, ettei  Aadamin ole hyvä olla yksin. Hän tarvitsi avun, joka jakaisi vastuun  hänen kanssaan. Ihmisen, josta tulisi hänen uskottunsa ja luotettunsa.  Sellainen kumppani, joka olisi tasavertainen hänen kanssaan, ja jota voisi katsoa arvostaen silmiin.                    Työ ei siis alkujaan ollutkaan kirous, vaan Jumala jakoi ihmisparille  vastuun, mikä hoituu yhteydessä Häneen ja yhteydessä toiseen  ihmiseen. Syntiinlankeemuksen jälkeenkään Jumala ei kironnut työtä,  vaan maan. Maa alkoi tuottamaan ohdakkeita.  Se tuli entistä vaikeammaksi hallita.  Mies ja nainen yhdessä ovat luodut vastuuseen  Jumalan antamasta tehtävästä. Eikö?  Syntiinlankeemus rikkoi tämän  balanssin. Miksi?  Se, että Vihollinen näki ihmisen heikkouden  saada tietää asioita kuten Jumala, oli otollinen maaperä eksyttää.  Nainen oli heikompi astia tässä mielessä. Mutta, myös mies  lankesi. He lankesivat kaikkien enkelien edessä.  Siksi tarvittiin vallan uusijako.  1 Kor. 11:  7 Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja  kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. 8 Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; 9 eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. 10 Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden  merkki enkelien tähden. 11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä  ilman vaimoa. 12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä,  samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.                       Itse asiassa Paavali ottaa tässä kantaa siihen, tuliko naisilla  olla pitkät hiukset.  Paavalin mielestä pitkät hiukset ovat naiselle kunniaksi, toisin kuin miehelle. Luonnostaakin naisen hiukset  kasvavat pidemmiksi kuin miesten.  Ne ovat naisen huntu.  Aikana, jolloin Paavali eli, naisten suotiin pukeutuvan arvokkaasti ja pyhästi. Tiedämme, kuinka Lähi-idässä pukeutumisella on  suuri merkitys kulttuurin sisällä.  Kyllä tämä on hyvä rekisteröidä  meidän pakanoidenkin.  Jotta ihminen saattoi jatkaa tehtäväänsä Luojansa yhteydessä,  Jumala joutui rakentamaan sellaisen vallanjaon, jossa  valta kulminoituu yksin Häneen. Syntiinlankeemus  osoitti, että ihminen on heikko ja ailahtelevainen.  Ellei ihminen keskity Jumalaan ja alistu Hänen alaisuuteensa,  hän ei kykene suorittamaan hänelle uskottua tehtäväänsä.                  Vallan uusijako mahdollisti sen, että  Jumala pääsee vaikuttamaan yhä ihmisen valintoihin ja  elämään.  Siinä Kristus tehtiin kaiken Pääksi.  Mies on vastuussa Jumalalle Hänen kauttaan.  Ja, nainen on vastuussa miehelle Hänen kauttaan.  Molemmat palvelevat Jumalaa. Jos luottamus  jossakin kohden katkeaa, on palauttaminen  vielä mahdollista.  Senhän me tiedämme, ettei Jumala petä. Mutta, entä  jos mies ei kuuntele Jumalaa? Tai, nainen?  Silloin  kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea. Molempien  tehtävä on palauttaa kumppani katsomaan Jumalaa kohden.  Tätä palautusta ainakin itse olen tullut tarvitsemaan.  Mutta, me tarvitsemme nöyryyttä. Tarvitaan nöyryyttä  suhteessa Jumalaan.  Meidän tulee kyetä tarkastelemaan  askeleitamme ja palaamaan takaisin silloin,  kun huomaamme, ettei apu enää kelpaa.  YHTEENVETO:  Jumalan kunniaksi tehtävä työ tarvitsee sekä miestä  että naista. Me yhdessä täytämme meille uskotun  tehtävän. Olemme apu toisillemme.  Valta kuuluu aina Jumalalle. Hän on tehnyt Kristuksen  kulmakiveksi seurakunnalle. Hänessä me rakennumme  hengelliseksi huoneeksi.                  Efe. 2:  13 mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te,  jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. 14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat  yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, 15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen  lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi  uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, 16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa  ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. 17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte,  ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; 18 sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä  Hengessä Isän tykö. 19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia,  vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, 20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja,  kulmakivenä itse Kristus Jeesus, 21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi  temppeliksi Herrassa; 22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte  Jumalan asumukseksi Hengessä. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!