RAAMATTU PUHUU: ON SUOSTUTTAVA JOHDETTAVAKSI VOIDAKSEEN JOHTAA

Jumalan tiet ovat sellaisia, että jokainen Kristuksen seuraaja joutuu koetukselle. Uskon koetuksissa ihminen koulitaan ja kasvatetaan.  

Joosua, Nunin poika, oli nuoruudesta lähtien ollut kansanjohtaja ja profeetta Mooseksen uskollinen palvelija. Kun Mooseksen aika oli lähteä isiensä lepoon, nousi Joosua johtamaan kansaa vieden sen lopulta Luvattuun Maahan. Näin Jumala toteutti lupauksensa ja tehtävä tuli suoritetuksi loppuun saakka. Vaikka Mooses sai lupauksen Herralta, hän ei itse päässyt näkemään sen lopullista toteutumista. 

Mekin voimme joutua joskus jatkamaan tehtävää, minkä joku toinen on jättänyt kesken. Kuinka varautuneita olemme siihen? Millaisen koetuksen kautta me, sinä ja minä, kasvamme tehtäviimme? 

Kuningas Daavid soittamassa harppuaan. 

On tärkeää suostua kulkemaan Kristuksen askelissa, maksoi mitä maksoi. Ellemme suostu itse palvelemaan ja johdettaviksi, emme kykene johtamaan muita.  Meidän itse tulee vähetä, jotta Kristus saa meissä sijaa kasvaa. 

Joh. 3: 30: 

- Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

Mark. 10: 

42 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että  ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat,  ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.

43 Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne  tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;

44 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen,  se olkoon kaikkien orja.

45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan  ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

Daavid oli pieni paimenpoika, jonka Jumala otti käyttöönsä. Kansa oli halunnut johtajakseen verevän ja urhoollisen Saulin. Profeetta Samuel voiteli hänet Israelin kuninkaaksi. Voimme lukea tästä 1. Samuelin kirjasta.

Daavid palveli Saulia ja hänen perheväkeään. Hänestä tuli Saulin pojan, Joonatanin uskollinen ja luotettu ystävä. Joonatanin sydän luotti ystäväänsä enemmän kuin omaan isäänsä. Millainen tragedia. Saul ajoi Daavidia lopulta takaa surmatakseen tämän. 

Saulista ei ollut kuninkaaksi, joka olisi lopulta ollut Jumalalle mieluinen. Hänen sydämensä ylpistyi ja hän katkeroitui. Mies oli ollut kansalle mieleen ulkoisen muotonsa ja maineensa vuoksi, mutta mihin se lopulta johti;  hän menetti kuninkuutensa Daavidille, joka oli suostunut palvelemaan. 

Raamatun opetukset on otettava vakavasti. Vain suostumalla palvelemaan, me voimme voittaa. Jeesus kutsuu meitä tänään seikkailuun yhdessä Hänen kanssaan.  Se tarkoittaa kohdallemme vainoa, itkua ja halveksuntaa niiden taholta, jotka eivät ymmärrä Jumalan päämääriä omassa elämässään. Jotta päämäärä kirkastuisi myös kanssamatkaajillemme, meiltä kysytään uskollisuutta ja tahtoa alistua johdettaviksi itse. Kun meitä johdetaan, voimme kerran löytää perille ja johtaa sinne muitakin. 

Kuningas Saul katkeroitui ja menetti kaiken. Ja, kaikki vain sen tähden, ettei hän suostunut itse johdettavaksi. Elämätön elämä katkeroittaa. Sen sijaan seikkailu Jumalan kanssa pitää mielemme ja sydämemme virkeinä.  

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!