OMISTAMMEKO KRISTUKSEN USKON? (Opetuspuhe Ikaalisten vapaasrk. 8.10.2023)

Raamatun mukaan on vain yksi usko. Luetaan Paavalin kirjeestä efesolaisille, sen luvusta 4:

1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan,  niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,

2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien  toinen toistanne rakkaudessa

3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:

4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja  samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;

5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta  ja kaikissa. Ja, vielä luemme Paavalin kirjeestä galattalaisille, sen luvusta 3: 23:  -Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa  varten, joka oli vastedes ilmestyvä.                   Aamulla herätessäni mieleeni iskostui puhua tänään uskosta; mitä on  se usko, jonka Jumala meissä vaikuttaa. Hän tahtoo vahvistaa meidän uskoamme, etenkin nyt! On siis yksi usko. Se ei ole mikä tahansa usko. Me emme usko  niinkuin tämä maailma uskoo. Me emme usko johonkin taruolentoon  tai kivipatsaaseen, emme astrologiaan tai salaliittoteorioihin. Ei ole  myöskään mitään omaa uskoa, irrallaan muista. Emme voi  sanoa: "tulen omalla uskollani autuaaksi"!  Tässä ajassa korostuu usein ajattelu omasta uskosta. Ja, siitä ettei siitä tule pitää meteliä.  -Mutta, mitä oikeasti Raamattu opettaa uskosta  meille:  Ensin pitää uskoa, että Jumala on. Siitähän  kaikki lähtee. Toiset eivät usko edes tähän.                        Todellinen usko on lähtöisin Kristuksesta.  Hän ilmoitti meille uskon. Raamattu puhuu Kristuksen vaikuttamasta uskosta meissä; me olemme osalliset Hänen uskostaan;  Ja, opetuslapset anoivat uskoa Häneltä lisää (Luuk.17:5).  Usko on siis kasvavaa laatua.   Apt. 3:16: -Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän  miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa,  on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän  nähtenne.  Toisinaan kuulee todistuksia, missä ihmiset sanovat kasvaneensa uskoon. Voiko uskoon kasvaa?  Se on varmasti osittain totta,  sillä Raamattu sanoo, kuinka usko tulee kuulemisesta,  mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta; Room. 10:17.                      Ihminen, joka on esim. lapsesta asti kuullut Jumalan Sanaa,  alkaa kuulla Jumalan puhetta. Mutta, ei siinä vielä kaikki.  Jälleen näemme, ettei uskoa ole ilman Häntä; eli Kristusta ja  Hänen Sanaansa. Kaikki on lähtöisin Hänestä.  Raamattu puhuu meille myös hyvin selvästi uudestisyntymisestä, siitä, että me saamme lahjaksi  Pyhän Hengen sisimpäämme. Hän, PH, on se, joka  vahvistaa meitä uskossamme ja kasvussamme Kristukseen.  Eli me tarvitsemme molempia, sekä pelastuksen että uskon.  KUINKA USKOMME AKTIVOITUU VOITTOISAKSI?  - Meidän tulee olla nyt tarkkoja tässä.  Luimme aluksi,  kuinka Jumala varjeli kansaansa lain alla Kristuksessa  ilmestyvää uskoa varten.  Israel ei olisi kyennyt voittoisaan  elämään ilman sitä. Sen tuli olla kuuliainen Jumalalle.                    Nyt meille sanotaan, Room. 3. luvussa:  27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois.  Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. 28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta,  ilman lain tekoja. 29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin?  On pakanainkin, 30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut  uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. 31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se!  Vaan me vahvistamme lain. Israelilaisten joukossa oli vain joitakin uskonsankareita, joista voimme lukea Vt:n lehdiltä. Heitä muistellaan vielä Ut:nkin  puolella. Yksi oli Aabraham, toinen Mooses jne. Muistamme  heidät. He noudattivat lakia, mutta he pitivät myös uskon Jumalaan.                        Meille on tuo sama usko tarjolla tänään. -Me pakanat olemme saaneet vain hieman toisenlaisen tien: Meidän tulee uskoa ja elää ristin pelastuksesta käsin.  Meidät on Kristuksen sovitustyön kautta oksastettu jaloon viinipuuhun eli alkuperäiseen Israeliin.  Ilman Kristuksen sovitusuhria meillä ei olisi siihen pääsyä.   Tarvittiin täydellinen uhri. Kristus tuli yhdistääkseen  meidät yhdeksi Hänessä, sekä juutalaiset että meidät pakanat.  Hänestä puhuivat jo kaikki  Vt:n uhrit israelilaisten keskuudessa.   Lk. 9:23:  - Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea,  hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon  minua.                 Me emme pääse kerskaamaan. Meidänkin tulee  ottaa laki todesta.  Me vahvistamme sen, että Jumala on  Pyhä ja vanhurskas Jumala, joka vihaa syntiä ja laittomuutta.  Jos me emme sitä tee, me ansaitsemme yhtä kaikki rangaistuksen.  Siksi joka kerskaa, Hänen keskauksensa olkoon Herra.  Hän vapauttaa meidät synnin ja kuoleman otteesta.  2 Tim. 2:19:  - Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä  sinetti: "Herra tuntee omansa", ja:  "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee". Israel tarvitsi aivan oman lain säilyttääkseen uskonsa ja identiteettinsä  vaeltaessaan erämaassa ja päästäkseen luvattuun Maahan. Tuota  kansaa ei olisi, ellei Jumala olisi valjastanut Profeettojaan ja  uskon isiä kulkemaan heidän kanssaan. He tarvitsivat lain ja  armovälineet taistellakseen voittoon ja kukistaakseen vihollisensa.  Mekin tarvitsemme uskon, säilyttääksemme identiteettimme  Kristuksessa. Mihin me uskoa tarvitsemme? Viime kerralla puhuin,  kuinka kristityn EI tule elää katsellen lineaarisesti vaakasuoraan ympärilleen, vaan meidänkin tulee katsella horisontaalisesti,  päämäärästämme käsin. Uskosta nimittäin sanotaan näin:  Hepr. 11:1:  -Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,  ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.                Paitsi, että meillä on Jumalan antama laki pakanasrk:lle,  meilläkin on armovälineet taisteluun. Meillä on Pyhä Henki ja  Kristuksen meissä synnyttämä usko.  Voidaan sanoa,  että meille on paljon annettu. Silloin meiltä myös  paljon vaaditaan.  Luuk. 12:  47 Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt  valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan  monilla lyönneillä. 48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä  ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta,  jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon  uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Jos me olemme tähän asti kuvitelleet pääsevämme valittua kansaa,  Israelia helpommalla, me olemme ymmärtäneet asemamme väärin. Meiltä kysytään, uskallan väittää,  jopa enemmän.                  LOPUKSI:  Nyt on aika pistää lamput kuntoon. On aika pukeutua  uskon haarniskaan ja ottaa Sanan miekka käteen.  Me emme voi olla enää maidon litkijöitä, vaan kasvaneita uskon ja todellisen armon tuntemiseen.  Armoa ei pidä väärinkäyttää. Kristus tuli, että me synnille poiskuolleina eläisimme uskosta  käsin pyhää ja voittoisaa elämää Hänessä.  Että me olemme uudestisyntyneitä Hänessä.  Me olemme kirje tälle hukkuvalle maailmalle, sinä  ja minä. Me olemme uskon kansaa, jolle kuuluvat  Jumalan lupaukset, aivan kuten oli Israel ja on sitä yhä.  Meistä tulee pappeja ja tulemme hallitsemaan tätä  maailmaa yhdessä Jeesuksen kanssa.  Myös meidän vaelluksemme kautta Jumala toteuttaa  lupauksensa. Meidän tehtävämme on nöyrästi elää  Hänen lupauksistaan ja päämäärästään käsin.  Meidän tulee tehdä jokainen päätös elämässämme  sitä silmällä pitäen. Kotimme ei ole täällä!  2 Kor. 3:  1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin  muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä? 2 Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja  jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. 3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän  palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan  Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. 4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; 5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin  se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on,  on Jumalasta, 6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton  palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin,  ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella  Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden,  joka kuitenkin oli katoavaista, 8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!