LYÖTYJEN LYÖMISESTÄ SANANEN
Suotta ei Vapahtajaamme kutsuta syntisten ystäväksi. Hän osoitti armoa aina niitä kohtaan, jotka toiset olivat valmiita teilaamaan. Muistamme, kuinka aviorikoksesta kiinniotettu nainen tuotiin Jeesuksen luokse. Ihmiset huusivat kostoa ja rangaistusta hänelle. Mutta, mitä Jeesus teki? Hän osoitti huutelijoille, että rangaistuksen ja tuomion sijaan on olemassa toinenkin tie:
Joh. 8:
2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. | ||
3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle | ||
4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. | ||
5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" | ||
6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. | ||
7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". | ||
8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. | ||
9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. | ||
10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" | ||
11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Muistan omasta nuoruudestani tapauksen, missä toimin lapsellisuuttani väärin. Olin ystäväni kanssa päättänyt olla menemättä sovitusti kotiin ja kiertelimme pitkin kylää, vieläpä tyypin kyydissä, jolla ei ollut ajokorttia. Isäni lähti meitä pimeässä etsimään. Lopulta tulimme kotiin, mutta isäni reaktio yllätti minut. Sen sijaan, että olisin saanut selkäsaunan, hän oli vain mielissään siitä, että olimme palanneet kunnossa kotiin. Sain jopa jäädä ystäväni luokse yöksi. Tuo ilta ratkaisi tulevaisuuteni kohdalla, uskon niin, paljon. Päätin, etten enää koskaan aiheuta sellaista huolta vanhemmilleni. Päätin tosissani olla tekemättä vastaavanlaisia tyhmyyksiä enää. Ja, päätös myös piti!  Jumalan Rakkaus opettaa meitä armahtamaan lähimmäistämme. Jokainen on lähimmäisemme. Emme voi rajata lähimmäisiksemme vain muutamia. Meidän tulee kohdella kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Jumalakaan ei jaottele meitä. Jokainen ihminen on arvokas, olkoonpa sitten asemaltaan, ulkonäöltään, sukupuoleltaan tai syntyperältään millainen tahansa. On surullista nähdä, kuinka valmiiksi lyötyjä ja rangaistuja ihmisiä lyödään. Rangaistus on jo se, että on tullut synteineen valoon. Sellaiselle ihmiselle kuuluu Jumalan Sanan mukaan armo. On tietenkin eri asia ottaako hän, jolle armoa tarjotaan, sen vastaan. Jos ottaa, se näkyy aina nöyrtymisenä ja parannuksentekona. Ihminen haluaa hyvittää tekemänsä rikkeet. Sellainen mahdollisuus meidän tulee aina tarjota. Se on Jumalan mielenmukainen tie! Tätä maailmaa johdetaan kovuudella. Kun ihminen lankeaa, alkaa heti ympäriltä kuulua rangaistusten ääni. Kukaan ei pysähdy ajattelemaan itseään lähimmäisen paikalle. Joskus on hyvä istahtaa ja miettiä, millaiset olisivat tunnelmat, mikäli istuisin itse syytetyn penkillä? Useimmat ymmärtävät toimineensa väärin, rikkoessaan lähimmäistään ja Jumalaa vastaan, aivan kuten Jeesuksen armahtama syntinen nainenkin. Riittää, kun osoitamme heille Jumalan sydämen mielenlaadun. Kovasydämisyyttä paljastui aika ajoin myös Jeesuksen opetuslasten joukossa. Jeesus näki sen. Ja, Hän tahtoo opettaa meille, että tie Jumalan yhteyteen on kaikille avoin, ja ettei kukaan meistä voi kerskua olevansa synnitön. Me kaikki ansaitsisimme sen tähden kuolla. Siksi Jeesus tuli! 1 Joh. 1:8: -Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! |
Kommentit