ELÄMÄN TARKOITUSTA ETSIMÄSSÄ

Edesmennyt suomalaisen tanssikulttuurin kehittäjä Aira Samulin näytti löytäneen elämän tarkoituksen vierailtuaan aikoinaan tanssija-sisarensa luona Amerikassa ja tuoden sieltä tanssin ilon ja kepeyden mukanaan.  Hän kantoi amerikkalaista unelmaa matkassaan. 

 

Tanssi kiehtoi häntä siinäkin mielessä, että se oli julistettu sota-aikana synniksi ja hänen muistonsa sodasta olivat, omien lapsuuden koettelemusten ja menetysten myötä, surulliset.  Hän menetti sodassa mm. oman isänsä. Aira kertoi avoimesti kaipaavansa iloa muuten niin vakavaan elämään. 

 

Kristitty emeritusprofessori Markku Ojanen kirjoittaa kirjassaan Ilo, Onni, Hyvinvointi (Kirjapaja 2001), kuinka ihmisen elämästä selviytymisen ehdot voidaan jakaa kahteen tekijään: uskoon kulttuurin tarjoamaan draamaan, joka kuvaa ihmiselämän merkityksellisenä, tärkeänä ja kestävänä; ja toisaalta uskoon siitä, että juuri minä näyttelen merkittävää osaa tässä draamassa. 

Elina Rautio, kasvatustieteen tohtori kirjoittaa Ristin Voiton artikkelissaan (RV 40/201), kuinka vielä viime vuosisadan alussa yhteiskunta tarjosi hyvin selkeän draaman määritellen myös ihmisen osan siinä. Siihen vaikutti, mihin yhteiskuntaluokkaan ja ammattia harjoittavaan perheeseen ihminen oli syntynyt.  Nämä määräsi pitkälti hänen tulevaisuutensa. 

 

Rautio kirjoittaa myös, että nykyisessä postmodernissa yhteiskunnassa vaihtoehtoisia "näytelmiä" on sen sijaan lähes rajattomasti. Myös elämän tarkoitus on ihmisen itse määriteltävissä. Media ja mainosmaailma tarjoavat lukemattomia esimerkkejä ihmisille. Joku keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja itsensä kehittämiseen, toinen omistautuu läheisilleen tai hädänalaisten auttamiseen. 

Mutta, yhä useampi on tänään myös ahdistunut ja vailla elämän tarkoitusta. Ajassa vallitseva käsitys siitä, että ihminen on syntynyt tänne sattumalta, vain vahvistaa tällaista johtopäätöstä. 

KRISTUS ELÄMÄN VALO

Kristuksessa me saamme elämäämme uskon, toivon ja rakkauden. Päämäärätietoinen Jumalan lapseudessa vaeltaminen antaa toivon, ei 

vain tähän elämään, vaan ulottaen sen iankaikkisuuteen saakka.

 

Omaa "näytelmäämme" toteuttaen, on tärkeää pysähtyä sen tosiasian äärelle: 

-Me kaikki kuolemme kerran.  Ei se ratkaise tulevaisuuttamme kuoleman jälkeen, mitä olemme täällä tehneet, kuinka onnistuneita ja hyväksyttyjä olimme, vaan suurin merkitys on sillä, mihin laitoimme toivomme. Meidän tekomme eivät pelasta, vaan Yksin Kristus. 

Vain Hän pelastaa ja tuomitsee kerran jokaisen tekojensa mukaan. 

Luuk. 11: 33-35:

-Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle,  vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.

Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko  sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun  ruumiisi pimeä.

Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.                   Apt. 4: 12:

-"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, 

jossa meidän pitäisi pelastuman."

Jeesuksen askelissa ihminen joutuu uskonsa kanssa koettelemuksiin.

Aina omat unelmat eivät toteudu, sillä Jumalalla on 

oma suunnitelmansa elämämme varalle. Sitä suunnitelmaa kannattaa olla etsimässä ja löytämässä yhdessä Hänen kanssaan. Jeesus antoi omilleen lupauksen pitää jokaisesta huolen maailman loppuun saakka. (Matt. 6:30-34). 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!