MITÄ SE OIKEASTI TARKOITTAA, ETTEI POLITIIKKAA JA USKONTOA PIDÄ SEKOITTAA TOISIINSA?

Yksi sellainen hokema, mikä vuosien varrella on usein tullut vastaan, on: "Politiikkaa ja uskontoa ei pidä sekoittaa toisiinsa".  Se on aivan totta, mutta mikä on analyysi Raamatun valossa väittämämme totuudenmukaisuuteen, selviää tässä: 

-Jälleen apostoli Paavalin opetukset nousevat aiheen tiimoilta esiin. Hän nuhteli korinttilaisia riidoista keskuudessaan. Uskovien keskuudessa oli puolueita. Toiset sanoivat olevansa Paavalin puolta, toiset Apolloksen ja löytyipä kannattajansa myös Keefakselle. Teksti kokonaisuudessaan löytyy 1. Korinttolaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. 

1. Kor.1:13: 

-Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?

On nimittäin niin, ettei Kristuksen seurakuntaan sovi minkäänlainen puolueajattelu! Siellä uskovien tulee vaalia yhteyttä ja rauhaa, elettävä sovinnossa. Kristus ei ole jaettu. Aina siellä, missä näemme "jaetun tahdon ja mielen", ei Herra Jeesus saa olla keskiössä. 

Voimme tänä päivänä nähdä, että puolueajattelu on astunut moniin kristillisiin piireihin ja jopa kirkkoihin. Erimielisyydet ja riidat hajottavat. Näistä Raamattu varoittaa. Meidän tehtävämme kristittyinä, Jeesuksen seuraajina, on pysyä Kristuksessa ja Hänen Sanassaan. 

1 Joh. 2:19: 

-Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän  kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme,  niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva  ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.
POLIITTINEN TAHTO VERSUS USKO Sen sijaan poliittinen kenttä, joka EI edusta Kristusta maailmassa,  on hyvinkin riitaisa ja jakautunut. On puolueita ja arvoja,  jotka ovat ristiriidassa keskenään. Ihmiset ajavat yhteiskunnallisia  asioita, kukin mistäkin lähtökohdistaan.  Jeesuksen seuraajien tulee kyetä erottamaan ajassamme hyvä ja paha  toisistaan. Kristitty on kutsuttu rakentamaan rauhaa ja yhteyttä,  ei riitaa ja eripuraa. Hänen tulee toimia Jumalan  tahdossa ja pysyä Kristuksessa silloinkin, kun valtavirta toteuttaa  arvojensa ja mieltymystensä mukaista politiikkaa. Joka kerta voi  esittää itselleen kysymyksen:" Mitä Jeesus nyt tekisi "?  Kypsä kristitty on harjoittanut itseään hengellisyyteen.  Hepr. 5:  13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon  vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; 14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten,  joiden aistit tottumuksesta  ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Jokainen ihminen on arvokas Jumalalle, on hänen poliittinen  suuntauksensa mikä tahansa. Poliittinen suuntaus kuitenkin kertoo  ihmisestä paljon. Mikäli hänen arvonsa ovat vahvasti ristiriidassa  Raamatun ja Jumalan asettamien säädösten kanssa, voimme nähdä  riitaisuutta, kanssaihmisten vähättelyä, anteeksiantamattomuutta,  leimaamista, uhmaa, sekasortoa ja kaikkea sellaista, mikä ei edistä  yhteyttä ja sopuun pääsemistä. Ihmisluonto on sellainen. Raamattu  puhuu meidän ihmisten lihallisuudesta. Lihallinen ihminen ei tee sitä,  mihin Jumalan Henki tahtoo ohjata.  Kaikesta huolimatta tulee Jeesuksen seuraajien kyetä hillitsemään  itsensä ja olla rauhan ja sovun välikappaleina maailmassa.  Meidän tulee pyytää Jumalan Hengen ohjausta kaikkeen.   Me emme kirkasta Kristusta käytöksellämme, mikäli edesautamme  eripuraa ja riitoja ihmisten kesken.  Room. 8: 5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä,  jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. 6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; 7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä  se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. 8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Franciscus Assisilaisen rukous: Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen. Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita, sillä antaessaan saa,                   kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.