PALVELUTYÖN SUURUUS

Jeesuksen opetuslapsia puhututti aihe, kuka heistä olisi suurin sekä täällä että taivasten valtakunnassa. Itse asiassa Jeesus opetti aiheesta yllättävän paljon. Emme ehkä aina ole pysähtyneet pohtimaan Hänen sanojensa todellista luonnetta oman palvelutyömme ja elämämme kannalta. Halusin itsekin pysähtyä aiheen äärelle tänään, pohtimaan Jeesuksen sanojen merkitystä. 

Matt.18: 

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat:  "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten  kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin  taivasten valtakunnassa.

5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni,  se ottaa tykönsä minut.

6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun,  sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa  ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla;  mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Jeesus omalla elämällään jätti meille esimerkin. Muistamme Hänet palvelijana, Jumalan Poikana, joka alensi itsensä ihmisen tasolle ja  antoi kaikkensa, lopulta jopa oman henkensä edestämme. Hän ei  missään kohdin esiintynyt sellaisena, joka käskyttää, alentaa tai  jollakin tavoin ahdistaa ihmisen nurkkaan. Ei. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14).  Minulle Jeesuksen elämä on aina puhunut ihmisen vapaan tahdon  merkityksestä. Ihmisen täytyy pienen lapsen tavoin kohdata asiat ja edetä siitä oivalluksesta käsin. Pieni lapsi on utelias, avoin ja herkkä  peilaamaan itseään haasteiden edessä. Pieni lapsi ei tule valmiiksi, vaan  hänellä on aina vara kasvaa. Usein on vaarana, että meistä tulee liian  tietäviä ja valmiita. Tosiasia on, ettemme koskaan yllä täällä maaliin.  Jeesus puhui viettelyksistä. Niillä Hän varmasti tarkoitti kaikkia  maailman mukanaan tuomia synnillisiä ja Jumalasta loitontavia asioita. Tiedämme, kuinka lapset imevät itseensä herkästi kaiken.  On valvottava ja kilvoiteltava, ettemme vedä ihmisiä mukanamme sellaiseen, mikä lopulta on kuoleman tie! Jokaisella on vastuunsa.  Synnin kanssa ei ole leikkimistä.  HYVÄ JOHTAJA Luuk. 22: 25 Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat,  ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. 26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin,  se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. 27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee?  Eikö se, joka aterioi?  Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. Jeesus kutsui opetuslapsiaan seuraamaan häntä. Opetuslasten alituinen kiista siitä, kuka olisi suurin, kiteytyi Jeesuksen esimerkkivastauksessa  p a l v e l u u n.  Jeesus ei odottanut keneltäkään erityiskohtelua tai  ensimmäistä sijaa. Hänen asenteensa oli antautua toisten palvelijaksi,  kulkemaan edellä. Millainen on joukon nuorin? Eikö hän alistakin itsensä  asemaan, missä hän ei millään tavoin odota itselleen  kunnioitettavaa tai jollakin tavoin kiiteltyä asemaa?  Sen sijaan hän on ensimmäisenä juoksemassa  tarjoamaan apuaan ja hänellä on alituinen halu kasvattaa tiedonjanoaan. Hän ei odota  eteensä valmiiksi katettua ateriaa. Lopulta hän kokoaa aterian eteensä itse, kun sen aika tulee.  Mutta, hän tekee sen myös ohjeiden mukaisesti.  On olemassa Hän, Vanhin, joka on kulkenut jo edeltä! Johtajaksi ei Jeesuksen opetuksen mukaan  pidä pyrkiä kenenkään sellaisen, jolla ei ole  palvelumieltä.  Olen kuullut sanonnan;  "Hyvä johtaja on se, joka tekee itsensä tarpeettomaksi". Paino on sanalla - t e k e m i n e n.  Johtaja, joka omalla esimerkillään palvelee ja  näyttää mallia aidosta kanssaihmisten rinnalla kulkemisesta, kykenee saamaan seuraajia,  jotka pystyvät siihen samaan. Toimeton johtaja jää tästä saavutuksesta kauaksi.  Mitä tämä sitten tarkoittaa jokaisen  Jeesuksen seuraajan kohdalla?  Uskon, että Jumala on lahjoittanut omilleen armolahjat sekä tietynlaiset kyvyt palvella. Käytetään  niitä sen armon mukaan, mikä kenellekin on  annettu. Ollaan uskolliset tehtävässämme.  Ei masennuta, ellemme saavuta voittoja heti. Pitkäjänteinen ja uskollinen  palvelutyö palkitaan kerran.  On niitä, jotka johtavat. Toisilla on  lahja esirukoukseen tai muuhun käytännön  palvelutyöhön. Toiset käyvät katsomassa  sairaita ja palvelevat työssään hoivaamalla heitä. Kaikki on arvokasta.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!