3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
Jeesuksen opetus seuraajilleen näyttäisi olevan, että heidän tuli olla armahtavaisia kaikkia, jopa vihamiehiään, kohtaan. Kuten tiedämme, me kaikki olemme syntisiä ja rikkoneet Jumalaa vastaan. Osoittamalla toisten syntejä, me aina osoitamme myös itseämme. Tämän pitäisi saada meidät joka kerta syvästi tutkimaan itseämme ja sanojamme, mitä lausumme tai kirjoitamme.
Apostoli Paavali jatkaa samasta aiheesta opettamista:
1 Kor.5. luku:
11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. | 12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? | 13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
|
Kol.4:
5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. | 6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata. |
Meiltä kristityiltä odotetaan viisautta tuomioiden suhteen. Ensinnäkin ellei "oma pesä" ole kunnossa, on turha jakaa tuomioita missään muuallakaan. Apostolit eivät opettaneet kristittyjä olemaan hiljaa, vaan opettamaan sävyisästi ja kaikkia kunnioittaen.
Seurakunnan keskuudessa kurinpito oli selkeää. Rikkomuksesta ja vääryydestä eli synninteosta rangaistiin ja ellei tekijä tehnyt parannusta, hänet erotettiin yhteydestä. Se kuulostaa meistä rankalta, mutta siinä tähdättiin siihen, että synti on aina ero Jumalasta ja veljen tai sisaren takaisin saattaminen Jumalan yhteyteen tarkoitti sitä, että hänen oli tultava asiansa kanssa kasvotusten. Mikäli erottamista ei tapahdu, vääryys ikäänkuin sallitaan. Ja, näinhän se ei voinut olla. Tätä kristillisen seurakuntaelämän tulisi tänäänkin harjoittaa! Raamatullinen kurinpito kuuluu asiaan.
Ulkopuolinen maailma taas ei ymmärrä Jumalan seurakunnalle kuuluvia lainalaisuuksia. Me emme voi samalla tavalla puhua sinnepäin kuin sisäänpäin. Emme voi toimia samojen sääntöjen mukaan. Ulkopuoliset tulee jättää Jumalan käsiin. Evankeliumin julistaminen heille nousee ykköseksi. Jumalan armo kuuluu kaikille. Kun me tunnustamme syntimme, on Jumala uskollinen ja armahtaa, kenet Hän tahtoo.
 | Room.2:4:
Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta,
etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? |
Mutta, ellemme me osoita jollakin tavoin syntiä ja rikkomusta, jää hedelmä aina saamatta. Se, kuinka me puhumme ja kerromme ihmisille oikeasta ja väärästä tänään, sillä on merkitystä.
Saakoon Jumala antaa meille viisautta, niin minulle kuin sinullekin, kuinka me edustamme Häntä tänään. Muistetaan, että tuomiot kuuluvat Jumalalle. Me emme voi tuomita ketään sellaisesta, minkä tiedämme kuuluvan Jumalasta poispoikenneen ihmisen syntiseen luontoon. Ja, kadotustuomiota, sitä me emme saa koskaan toiselle lausua!
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
| 
Kommentit