JULKISEN SANAN VASTUUSTA

Julkinen sana Suomessa on tällä hetkellä mielestäni äärimmäisen epäjournalistinen. Se etsii ja kääntää kivet kaikkien virheiden ja ikävyyksien löytämiseksi. Se pyrkii hajottamaan enemmän kuin rakentamaan. Kritiikki on aina jotenkin vastenmielistä, etenkin kun se koskee politiikkaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. 

Mielestäni julkisella sanallakin tulisi olla vastuunsa. Kuinka se kykenee rakentamaan yhteiskuntaamme nykyotteellaan? Lähes jokainen johtavassa asemassa oleva henkilö joutuu sen armottomiin kynsiin. Yksityiselämät tongitaan. 

Salon Seudun Sanomat nosti juuri kolumnissaan esiin Sari Essayahin poliittiset kyvyt. Jos oikein ymmärsin, sen mielestä urheilija ei ole kykenevä kantamaan ministerin kapulaa. Ja, kuitenkin monen kokemus Essayahin em. kyvyistä on aivan toinen. Myös minä henkilökohtaisesti olen vakuuttunut hänen eu-talouspoliittisesta osaamisestaan kuultuani häntä vuosia sitten Ylöjärven kaupungintalolla. Sen jälkeen olin paljon valistuneempi. Essayah on koulutukseltaan ekonomi. 

Puoluejohtaja Riikka Purran vuosien takaiset, ennen hänen poliittista uraansa kirjoittamat tekstit, on osattu irrottaa kontekstistaan ja sisäpiirin juttuna käytetyt sanakäänteet nostettu esiin leimaavina sekä rasistisina. Kuitenkin samalla lastemme annetaan pelata sotaa, vihaa ja väkivaltaa sisältäviä pelejä ilman minkäänlaista huolenhäivää. 

En puolustele väkivaltaa, minkäänlaista sortoa tai muutakaan, mutta itsekin tiedän mm. omalla ammattikunnallani olevan omaa mustaa huumoriaan, jonka päätyminen kahvikeskusteluista nykymedian korviin, saisi varmasti kenen tahansa korvat punaisiksi. Se on hoitosaleissa in, mutta ulkona out. 

Purran puoliso, uutispäällikkö Mikko Välimaa kirjoitti juuri Twitterissä seuraavaa: 

-"Jos luet tekstit, ymmärrät, että "riikka" piti typeränä "Pirjon" ajatusta, että naisille pitäisi antaa aselupa, jotta nämä voisivat ampua miehiä, jos miehet ovat väkivaltaisia.

Niin ikään "riikka" kertoi joutuneensa uhkauksen kohteeksi junassa ja ahdistelun kohteeksi baarissa".

"Riikka" ei liioin pyytänyt ketään sylkemään kenenkään päälle tahi potkimaan ketään. Hän kyseli juttukaveria baariin. Kaikki nämä ovat löydettävissä niistä vanhoista teksteistä.

Oletko lukenut ne tekstit? Toimittajien pitäisi olla luetunymmärtämisen huippuosaajia, mutta tämä case osoittaa, että osaamista oli kollektiivisessa väärinymmärtämisessä sekä lähdekritiikin sivuuttamisessa.
Selitys ei saa olla, että kesällä kokenut väki on lomalla". ----------------
-Mielestäni erittäin asiallisia kommentteja Purran puolisolta, joka varmasti on sisälukutaitoinen tällaisten tekstien suhteen. Purra on osallistunut keskusteluun myös useita vuosia ennen nykyistä poliittista rooliaan. Nytkö sitten pitää hänen päänsä vetää vadille?

Leimaaminen on väärin. Samoin kaikki maalittaminen ja yksityisyyden revittäminen julkisen sanan voimalla. Julkinen sana voisi alkaa vastuuttaa itseään paremmin. Minkä vuoksi? -Ihan sen vuoksi, että suomalaisuutemme voisi kukoistaa kaikkien silmissä kauniimpana ja osoittaa muillekin, kuinka meillä asioita hoidetaan. Julkisen sanan voimalla annetaan kyllä kaikkien kukkien kukkia, mutta samalla vedetään mullat alta. Millainen kasvusto siitä kasvaa? Ei kovinkaan houkutteleva. Nyt tarvitaan terästävää lannoitetta, ja kiireesti.
Lasketaan jo leimakirveet alas ja toivotetaan suomalaiselle päätöksenteolle rauhaa sekä menestystä. Uskon, että sillä on merkitystä kehittyvälle Suomelle. Muuhun meillä ei ole varaa.

         Katja-Leena Klinga