EROTTELEEKO JUMALA USKOVIA TEMPAUKSEN EDELLÄ?

Kuuntelin juuri katkelman pastori-kirjailija ja kurssitoverini Pekka Sartolan puheesta tv7-kanavalta. Puhe oli äänitetty Ylivieskassa. Hän puhui siitä, kuinka Jumala ei erottele uskovia ylöstempauksessa. Pekka kertoi tulleensa lukuisat kerrat Raamattunsa äärellä siihen tulokseen, että sekä lihalliset että hengelliset uskovat ovat mukana Srk:n ylöstempauksessa. Ymmärsin hänen kiinnittäneen ajatuksensa nimenomaan apostoli Paavalin opetuksiin.  

Olen itsekin tutkinut asiaa ja tullut hieman toisenlaisiin päätelmiin Raamattua lukiessani. Otan pohjaksi tässä Jeesuksen oman opetuksen viisaista ja tyhmistä neitsyeistä, sekä tyhmistä ja ymmärtäväisistä palvelijoista, jotka löytyvät Matteuksen evankeliumista. Lisäksi pohdin opetusta seurakunnalle, missä apostolit kehoittavat uskovia rohkaisuihin ja kestävyyteen. Mihin niiden opetusten oli tarkoitus tähdätä? 

-Aloitan kuitenkin tunnetuista Jeesuksen vertauksista: 

Matt. 25.luku: 

1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.

2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.

3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.

4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.

6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee!  Menkää häntä vastaan.'

7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.

8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne,  sillä meidän lamppumme sammuvat'.

9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat:  'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin  luo ostamaan itsellenne.'

10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne,  jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat:  'Herra, Herra, avaa meille!'

12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille:  minä en tunne teitä'.

13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

14 Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille:  hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;

15 yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden,  kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.

16 Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja  voitti toiset viisi leiviskää.

17 Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.

18 Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan  ja kätki siihen herransa rahan.

19 Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi  tilintekoon heidän kanssansa.

20 Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi  leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso,  toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.

21 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen  palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon  haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

22 Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi:  'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää  minä olen voittanut'.

23 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen  palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon  haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

24 Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi:  'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä,  mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.

25 Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso,  tässä on omasi.'

26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja  laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä,  mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.

27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille,  niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.

28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on  kymmenen leiviskää.

29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin;  mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva  itku ja hammasten kiristys.'

31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit  hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista,  niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta  vuohet vasemmalle.

34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:  'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta,  joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano,  ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut  huoneeseenne;

36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te  kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun  tyköni.'

37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen:  'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua,  tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme,  tai alastonna ja vaatetimme sinut?

39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa  ja tulimme sinun tykösi?'

40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille:  kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni,  sen te olette tehneet minulle'.

41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville:  'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen,  joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä;  minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;

43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne;  minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja  vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut  nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai  vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille:  kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä,  sen te olette jättäneet tekemättä minulle'

46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen,  mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." Jeesuksen omien sanojen mukaan ymmärrän, kuinka Herran  huoneessa eli seurakunnassa on oleva kahdenlaisia uskovia.  Paitsi, että on lihallisia ja hengellisiä, on Hänen paluunsa edessä  sekä viisaita että tyhmiä. Kaikki he ovat saaneet maistaa hengellisiä  lahjoja, kuten Matteuksen tekstin loppuosa osoittaa.  Toiset eivät ole vain käyttäneet lahjojaan, vaan ovat kaivaneet  ne maahan.  Jeesuksen paluun kynnyksellä nämä laiskat Herran palvelijat  alkavat höykkyyttää niitä, jotka ovat toimineet tehtävässään  ahkerasti. He haluaisivat yltää samalle hengelliselle tasolle,  mutta eivät voi. Öljy ei ole ostettavissa. Sitä on, jos sitä on vaalittu,  tai sitten ei. On olemassa itse asiassa myös kahdenlaisia seurakuntia.  Niitä, jotka ovat voimattomia ja niitä, joissa voimaa eli Pyhän Hengen  öljyä riittää.  ´ Ei voida kuitenkaan aivan suoraan liittää yhteen tyhmyyttä ja lihallisuutta, eikä hengellisyyttä ja viisautta. Jokaisessa krisitityssä  taistelee loppuun saakka liha ja henki. Ne ovat alituisessa sodassa  keskenään. Me emme koskaan voi pyhittyä täällä niin hurskaiksi, että esim. ajatuksemme olisivat aina vain puhtaita ja otollisia. Ei.  Mutta, meitä kehoitetaan puhdistautumaan ja pyhittymään, elämään Jumalalle otollista elämää. Lihan mieli on kuolema,  mutta Hengen mieli on elämä Jumalan kunniaksi!  Näyttää siltä, että Jumalan tahto on pyhittää seurakuntansa ja  Hänen omansa ennen tulemustaan. Se on sovituksen hedelmä  Jumalalle. Se osoittaa Saatanalle ja tälle maailmalle,  kuinka voimallinen Kristus meillä on! Hän kykenee tekemään  pyhiksi ne, jotka Hän on itselleen omalla kallilla verellään voittanut: 1 Tess. 5.luku:  4 Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää  teidät niinkuin varas; 5 sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia;  me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. 6 Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja  olkaamme raittiit. 7 Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä  juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. 8 Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon  pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme  pelastuksen toivo. 9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan  pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 10 joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai  nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. 11 Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne,  niinkuin teettekin. 12 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille,  jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne  Herrassa ja neuvovat teitä, 13 sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden.  Eläkää rauhassa keskenänne. 14 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa  alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. 15 Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan  pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. 16 Olkaa aina iloiset. 17 Rukoilkaa lakkaamatta. 18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden  Kristuksessa Jeesuksessa. 19 Henkeä älkää sammuttako, 20 profetoimista älkää halveksuko, 21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; 22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa. 23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja  säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne  nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Eläminen Kristuksen kanssa nousee keskiöön. Se on se, mihin  kristittyjä tänään kutsutaan. Me emme elä itsellemme, vaan Hänelle.  Itsekäs elämä, sellainen, mikä jää hedelmättömäksi Jumalalle,  joutuu tuomiolle kerran. Itse asiassa Jumala tekee alati työtään.  Siksi nukkuminen on kristitylle erittäin vaarallista. Olen melkoisen vakuuttunut siitä, että ihmiset, jotka  tänne jäävät ylöstemmatun seurakunnan jälkeen,  osaavat perustella, miksi toinen otettiin ja toinen jätettiin. Jumala ei ole epäreilu tässäkään mielessä.  Me tarvitsemme Pyhän Hengen tuoreutta ja Jumalan Sanaa pysyäksemme pystyssä loppuun saakka. Ole siunattu! VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!