LAPSEN SEKSUAALI-IDENTITEETIN KASVUN TUKEMINEN

Sain erään keskustelun pohjalta inspiraation lähteä miettimään, millainen kasvatus tukisi parhaiten lapsen seksuaali-identiteetin kasvua. Asia on tärkeä ja noussut pintaan viime aikoina, kun ollaan puhuttu seksuaali-identiteettiä koskevista muutoksista, joiden pohjalta on jouduttu yhteiskunnallisten lakimuutostenkin keskelle. 

1.KRISTILLINEN KÄSITYS SEKSUAALISUUDESTA

Kristillinen ihmiskäsitys pohjautuu Raamattuun ja kertomukseen luomisesta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän asetti heidät paratiisiin ja antoi heidän tehtäväkseen lisääntyä sekä vallita luomakuntaa. 

Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi. 

Seksuaalinen kanssakäyminen ymmärrettiin avioliittoa rikastuttavaksi lahjaksi. Laulujen laulun eli Korkean Veisun säkeet puhuvat seksuaalisuudesta kauniisti ja häpeilemättä, Laulujen laulu luku 7: 

6 "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi!

7 Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.

8 Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot  silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain  tuoksu.

9 Ja olkoon suusi kuin jalo viini." "Viini, joka helposti valahtaa  rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!

10 Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa." 1.1. KAKSI SUKUPUOLTA Seksuaalisuuteen sisällytettiin naiseus ja mieheys/miehisyys eri  muodoissaan (kts. alla seksuaalisuuden nykymääritelmä). Nainen oli hedelmällinen ja kantoi elämää, mies taas oli  lähde ja alkuunpanija. He muodostivat yhdessä Jumalan  tahdonmukaisen ykseyden mahdollistaa elämää. Molemmat olivat  tärkeässä osassa ja tarvitsivat toisiaan. Elämän synnyttäminen ilman  toista oli mahdotonta. Ja, näin se on yhä.  -Seksuaalisuus: “Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa  elämän vaiheissa, ja se käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin  ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan,  mielihyvän, sukupuolisuhteet ja lisääntymisen". Perhe on lapsen kehityksen kasvualusta.  1.2. LAPSI TARVITSEE ESIKUVIA Kehittyäkseen tasapainoiseksi ja terveeksi seksuaalisuudeltaan, lapsi tarvitsee esikuvia. Siksi perheen merkitys korostuu:  Äiti on lapselle turva. Hän huolehtii lapsen ensimmäisten  elinkuukausien välttämättömimmistä tarpeista. Mikäli nämä tarpeet  jäävät täyttymättä, lapsen turvattomuus kokee kaikkein järisyttävimmät iskut. Kiinnittyminen äitiin on ensimmäinen kokemus, mikä tarvitaan. Tätä yhteiskunnankin pitää tukea.  Mikäli äitiä ei ole, on tilalla oltava ihminen,  joka on jatkuvasti lasta varten;  Yksi sellainen ihminen, joka täyttää ensimmäisten elinkuukausien tarpeet ja antaa turvallisen sylin.  Äiti antaa hoivaa ja turvaa lapselle. Juutalaisessa kulttuurissa isät ottivat poikalapsen 2-vuotiaasta lähtien huomaansa, opetti ja kuljetti häntä mukanaan. Näin poika sai jo varhain kosketuksen miesten maailmaan. Isän esikuva pojalle  on ensiarvoisen tärkeä.  Myös sisaruksilla on merkitystä. Veljet ovat niitä, jotka puolustavat ja sisaret jakavat salaisuuksia keskenään. Nykypäivän perheissä, jotka usein jäävät lapsiluvultaan pieniksi, sisarusten puute näkyy monessa.  Lapset eivät enää leiki heille soveltuvia roolileikkejä, eivätkä näin  pääse oman sukupuoli-identiteettinsä harjoitteluvaiheeseen toivotulla tavalla.  Muistan itsekin, kuinka 7-10-vuotiaana ihailin itseäni vanhempia  tyttöjä. Erään hyvän ystäväni isosisko kiehtoi, ja halusin tulla  samanlaiseksi kuin hän. Toki seurasin paljon myös omaa äitiäni. Äiti edustaa tyttärelle esikuvaa naiseudesta.  2.  SÄRKYNYT PEILIKUVA Nykyään lapset joutuvat liian usein särkyneen peilin äärelle.  Eroperheitä on paljon ja lapsi ei aina tiedä, mistä löytäisi  ihmisen, johon kiinnittyä.  Ensin on kiinnityttävä, kasvaakseen  eroon ja aikuiseksi.  Jeesus tuli särjettyjä varten. Särkynyt peilikuva kertoo meille tarpeesta muuttua joksikin  muuksi kuin sellaiseksi, miksi ihminen alunperin luotiin.  Tyytyväisyys ja terve kasvu takaavat vahvan identiteetin, kun taas epävakaus ja eri kasvuvaiheiden rikkinäisyys aiheuttavat ihmisessä halun muuntautua toisenlaiseksi; Silloin, kun ei ole käsitystä mistään  pysyvästä ja turvallisesta.  Mikäli esikuvat ja terveet roolimallit puuttuvat, ei voida olettaa kenenkään kasvavan niiden opettamaan seksuaalisuuteen. Kuinka  sellainen olisi edes mahdollista?  Kristillisellä kasvatuksella ja avioliitto- sekä perhemallilla on  haasteensa ajassamme.  On tärkeää tukea sitä työtä ja opettaa ihmisille seksuaalisuudesta, kuten Raamattuun on kirjoitettu.  2.1. ENTÄ SILLOIN; KUN KUVA ON KOKONAAN RIKKI? Kun kristillinen ihmiskuva ja  opetus seksuaalisuudesta poljetaan  maahan ja ihminen tekee omia "patsaitaan", ei silloinkaan voida sanoa  peliä kokonaan menetetyksi.  Aitoon kristillisyyteen kuuluu ymmärrys siitä, kuinka me elämme syntiinlangenneessa ja Jumalasta  poiskääntyneessä ihmiskunnassa. Niin eli Jeesuskin.  Jeesuksesta kerrotaan, kuinka Hän oli syntisten ystävä. Hän meni heidän keskelleen ja ruokki heitä. He olivat nälkäisiä, eivät omahyväisiä,  eivätkä ylpeitä. He tiesivät olevansa erossa Luojastaan.  Tällaisia ihmisiä Jumala etsii yhä. Hän tuli jokaista särjettyä varten.  Risti vapauttaa ihmisen elämään lähellä Luojaansa,  Raamattu sanoo, ettei yksikään ihminen ole Jumalasta kaukana.  Jumala itse on lähellä jokaista. (Apt.17:27).  Ihminen ei vain sitä huomaa. Kristillisen kirkon on osoitettava  ihmisille Jumalan läsnäolo keskuudessaan. Se ei osoita sitä muuttumalla heidän kaltaisekseen, vaan näyttämällä heille sen,  millainen Isä Hän on luoduilleen. Sen on elettävä todeksi  Hänen lupauksensa tottelemalla Häntä. Kirkko osoittautuu  valehtelijaksi, ellei se tätä kerro: Sillä on TOTUUS hallussaan.  (Joh. 17:17; Joh. 8: 32; 1 Joh.2:4; Efe.5:9).  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Kirjoittaja on lukenut teologiaa pastoriopintojen  verran Suomen Vapaakirkon teologisessa opistossa.  Hän on lisäkouluttanut itseään mm. perhe-, lapsi-ja  nuorisotyöhän, sekä erikoistunut kehitysvammatyöhön. Lisäksi hän on lukenut musiikki-, sielunhoito- ja kuvataideterapiaa. Hoitotyön ohella hän on toiminut kymmeniä vuosia vapaaehtoisesti seurakuntatyössä pastoripuolisonsa rinnalla.  Sosiaalipedagogista hevostoimintaa hän on toteuttanut omalla pienellä hevostallillaan erityisryhmien parissa.  Hänen omaan perheeseensä kuuluu neljä, jo aikuista lasta sekä  viisi suloista tyttö -lastenlasta, jotka ovat syntyneet peräkkäin  samaan perheeseen. Perhe asuu US:ssa ja vanhimmat  lapset käyvät kristillistä koulua siellä.