UUSI TRANSLAKI: KENELLÄ VASTUU?

Uuden translain edessä nousee mieleen monia kysymyksiä. Niihin vastaaminen ei ole yksiselitteisen helppoa. On väärin ajatella niitä olkiukoiksi, joiksi nuori kansanedustaja Ilmari Nurminen (sdp) avoimia kysymyksiä nimittää. 

Ensinnäkin kysymys ei ole ihmisoikeudellinen, vaan ennen kaikkea eettis-juridinen. Sukupuolia on tasan kaksi, ja jos sukupuoltaan haluaa vaihtaa, se on juridisesti onnistuttava takaamaan. Tämä kaikki tarvitsee kuitenkin eettis-moraalisen keskustelun, ja vakavan sellaisen. Ja, kuten tiedämme, on taustalla jo käynnissä keskustelu kolmannesta sukupuolesta ja vielä ties mistä. 

Mitä vastuu tällaisissa tarkoittaa? Ensinnäkin meillä jokaisella on vastuu omasta itsestämme, kehomme hyvinvoinnista sekä henkisen kapasiteettimme että ruumiimme puolesta. Toisekseen vastuumme laajentuu eettisesti koskettamaan lähiympäristöämme: lapsiamme, perhettämme, työyhteisöämme jne. 

Eettinen vastuu laajentuu lopulta kaikkialle. On myös kollektiivista vastuuta, kuten pastoreilla seurakuntaväestään. Omaan napaan tuijottaminen ei riitä. Joten,myös ammattietiikan kannalta lakimuutos on monelle hankala. 

Minä en ota vastuuta uuden translain seurauksista. En ole vastuussa siitä, mitä se tulee vaikuttamaan pitkässä juoksussa lapsissamme ja nuorissamme tai koko kansakunnassamme. En aio ottaa vastuuta, jos sellainen uudistus tulee, sen suomien oikeuksien tiedottamisesta lähipiirissäni, kodissani tai seurakunnassani. En myöskään sitoudu ajamaan jonkin yksittäisen ihmisen tarpeista nousevia vaatimuksia, vaikkapa tilanteessa, missä muut kokevat olonsa jotenkin uhatuiksi tai syrjäytetyksi. Eettisesti en taivu sellaiseen. 

Kuka ottaa vastuun?  Mikäli nykyinen hallitus ja eduskunta hyväksyy lain, sen on otetettava myös laajamittainen vastuu ko. lain aiheuttamista seuraamuksista perheessäni, työyhteisössäni, seurakunnassani ja koko armaassa kotimaassani. 

Ainut vastuu, mikä minulle jää, on juurikin ihmisoikeuksiin pohjautuen, pitää huolta ja puolustaa omia perusoikeuksiani, mitä valtio eivätkä muut julkiset tahot voi keneltäkään riistää. Uusi laki ei saa tarkoittaa sitä, että ihmiset, jotka eivät sitä tarvitse, joutuvat elämään ikään kuin se olisi heille arkipäivää. Minun arkipäivääni uudistus ei koske.  Ja, jos se koskee, on vastuu lainlaatijalla ja sillä, joka lainmukaan yrittää elää; Lainkuuliaisuus koskee niitä, jotka lakia noudattavat. 

Kaikki lait ovat tarkoitetut suojelemaan kansalaisia. Uusi translaki toteutuessaan jättäisi enemmistön suojeluksensa alta kokonaan. Ja, näinhän se ei saisi olla. Nykyinen translaki sen sijaan ottaa huomioon nekin, jotka elävät näiden vähemmistöjen rinnalla. 

                                                                         - Katja-Leena Klinga